Eriävät siisteyskäsitykset perheessä
Kumpi joustaa? Meillä on lapsia, joille haluaisin opettaa edes perussiisteyttä. Mies kuitenkin vesittää kaikki yritykseni pitää koti edes auttavasti siistinä. Esimerkkinä, minun mielestäni ruuan jälkeen pöydästä korjataan astiat ja pyyhitään, jos on tarvetta. Sitten lapset pääsevät esimerkiksi leikkimään tai piirtämään pöydän ääreen. Miehen mielestä astiat jäävät pöytään, kunnes on seuraavan ruuan aika ja lapset voivat piirtää lattialla. Sama koskee monia muitakin asioita. Mies ei koskaan siivoa mitään pyytämättä, ja jos en itse samalla siivoa jotain, alkaa hirveä valitus. Vaikka siivoan ilman miestä päivittäin. Jos lähden joskus johonkin itsekseni, koti on kaaoksessa. Tuntuu jotenkin kostamiselta, että saan siivota muiden jälkiä vastineeksi omasta ajasta. Ei paljoa huvita lähteä minnekään. Meillä ei ole mitenkään tahratonta, päin vastoin. Nipotanko turhasta?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jokaisella oma paikka ruokapöydässä ja miehen paikalla on pino lautasia, joita hän ei kykene siirtämään tiskikoneeseen. Ei ole minun huoleni, mutta jos hän yrittää työntää niitä siitä muualle eli vaikka minun paikalleni, niin palautan lautaset takaisin. Ihmeesti mies oppii, että kukaan muukaan ei tiskikonetta puolestaan täytä viimeistään siinä vaiheessa, kun hänelle ei ole puhtaita aterimia (lapset vielä niin pieniä, että eivät aikuisten aterimia käytä). Sama pyykkien kanssa, puhdasta paitaa ei meillä keijukaiset taio esille.
En nalkuta, en valita, en vaadi. Enkä opeta miestä siihen, että minä siivoan hänen jälkensä. Ihmeesti tuo on oppinut, että puhdas lautanen on hänen ja tiskikoneen yhteistyön tulos.
Itse käytän pahvilautasia tarpeen mukaan, jos tiskaamiseen ei riitä energiaa.
Hyvä niksi.
Ihmiset on kyllä ihan karmeissa suhteissa. Omasta sottiaisesta pääsin eroamalla, ja uutta en ota.
Itse käytän pahvilautasia tarpeen mukaan, jos tiskaamiseen ei riitä energiaa.