Lue keskustelun säännöt.
Mies ei puhu mistään tunteistaan
27.11.2024 |
Vajaa puolivuotta ollaan pyöritty yhdessä. Alusta asti vähän häirinnyt kun mies ei puhu mistään tunteistaan. Asiat josta juttelemme on kuin puhuisi jonkun tutun kanssa kuulumisia. Miten on mennyt töissä, mitä syötäisiin, mitä ohjelmaa katsotaan.
Sitten yhtäkkiä saattaa ilmoittaa että "kävin lääkärissä ja hakemassa lääkettä kun on mahaan sattunut montapäivää" (tämä oli keksitty esimerkki) mutta vastaavasti tapahtunut useita kertoja että jostain isosta asiasta ilmoittaa jälkikäteen eikä ole puhunut minulle sanallakaan että on koskenut mahaan tms.
Onko normaalia vai eikö mies välitä minusta oikeasti kun ei voi puhua mistään? Itsekkin mennyt vähän lukkoon enkä osaa enää hänelle kertoa kuin perus kuulumisia koska on mielestäni outoa avautua jollekkin joka ei itse kerro mitään.
Vaikka eksiä ei saisi verrata niin aiempien kanssa illan paras hetki on ollut se kun on juteltu kaikesta ja tosi syvällisiä asioita.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kertoa teille naiset että se mitä te pidätte "syvällisenä keskusteluna" on todella usein ihan itsestään selvää ja turhaa jaarittelua arkisten asioiden ympärillä. Ettehän te halua keskustella ja saada uusia näkökulmia asioihin vaan pelkästään vahvistaa sitä teidän omaa ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
'Pakko kertoa teille naiset että se mitä te pidätte "syvällisenä keskusteluna" on todella usein ihan itsestään selvää ja turhaa jaarittelua arkisten asioiden ympärillä. Ettehän te halua keskustella ja saada uusia näkökulmia asioihin vaan pelkästään vahvistaa sitä teidän omaa ajatusta.'
Samaa mieltä.
Olen heteroseks. nainen. Tiedän tasan
tarkkaan, miten mies ajattelee. Miten nainen.
Mies on enemmän loogisesti orientoitunut
ja usein täysin ratkaisukeskeinen.
Naiset taasen jutustelevat pitkin prosessia
niitä näitä, ilman varsinaista kiirettä
ratkaista 'matemaattinen yhtälö'=
käsillä oleva ongelma mahdollisimman
nopeasti ja suoraviivaisesti.
Nainen lähinnä ärtyy, kun mies ottaa
hetken vaimon vatulointia kuunneltuaan
suoraviivaisen 'ratkaisemme ongelman
näin' + muutama harkittu lause. Ei hyvä.
Nainen kun kaipasi läsnäolevaa kuuntelijaa
ja emotionaalista bondausta. 🤷
Siinä sitä sitten ollaan, nainen ja mies, hoono
arjen ummarrus. Kummallakin krooninen
epäymmärrys ja kestoärtymystila toisen
strategioista. Kommunikaatio sakkaa.
25 jatkaa: Olen päätynyt valitsemaan
toimivan kombon. Olen fuusioinut
maskuliinin ja feminiinin käyttämät
strategiat toimivaksi formulaksi.
Liian kiltti ja myötämielinen hissukkakaan
ei naisen kannata olla. Mies itseasiassa
syttyy tietystä vastustuksesta; hän jahtaa
vaikeammin valloitettavaa/haasteellista
naista pieteetillä, jossa tietoisesti miettii
omaa käytöstään, puheitaan, projisoimaansa
kuvaa. [Huomattavasti skarpimmin kuin
sen helposti saatavan ja kaikkeen heti
myöntyväisen naisen kohdalla]. Nainen on
tällöin tietämättään ikäänkuin
kouluttava katalyysivoima miehen
evoluutiopolulla. Ehkä heistä ei koskaan
tullut paria, mutta ei se mitään.
Nainen jäi muusana miehen alitajuntaan. 😚
Mistä tunteista miehen tulisi puhua? Että häntä harmittaa, kun Putin on yhä vallassa? Että hän on tyytyväinen, kun kaupassa oli kahvi tarjouksessa? Että häntä vähän pelottaa, ehtiikö kaveri tuomaan hiekoitussepeliä?
En ole ikinä keksinyt, miksi pitäisi erityisesti jakaa tunteita muiden kanssa ja analysoida sitä, pelottaako enemmän sen kaverin ennättäminen vai hiekoitussepelin raekoko. Enkä ymmärrä sitäkään, miten vatsakipua helpottaa se, että siitä kertoo muille, kun itsekin tietää, että lääkäri ne tutkimukset ja lääkkeet määrää, ei asuinkumppani.