Lue keskustelun säännöt.
Sopiiko Jopo-luokka oppilaalle, joka tähtää ehkä lukioon. Kokemuksia Jopo-luokasta?
26.11.2024 |
Siinäpä se tärkein otsikossa. Eli kyseessä asperger-lapsi, jolla keskittyminen tunneilla vaikeaa. Läksyt vaikeaa, koska ei pysty keskittymään. Osaa asiat, mutta joutuu pinnistelemään valtavasti päivän kuormasta. Koulu kuormittaa ja useita ottaa päikkärit koulun jälkeen.
Lapsi on kunnianhimoinen, tavoitteena 9-10 tietyistä aineista. Ollaan vanhempina yritetty vääntää rautalangasta, ettei tärkeintä ole numerot. Mutta lapselle ne on kaikki kaikessa. Alisuorittaa tasoonsa nähden koko ajan, kuormittuu koulusta valtavasti ja tekee tosi ison työmäärän numeroihinsa nähden. Suuret tunnelataukset näkyvät toistuvina pettymyksinä.
Luokka on rauhaton ja lapsi kertoo ettei pysty keskittymään. Erkka ehdotti jopolle hakua. Mulla on "vanhakantainen näkemys", että jopolla on ne, joilla on keskiarvo 5-6 ja opiskelu ei kiinnosta. Meillä lapsi tahtoisi ehkä lukioon (toki aikaista tässä vaiheessa sanoa päätyykö sinne). Tavoitteet on kovat, keskiarvon pitäisi olla 9. Onko jopo tällaisen oppilaan paikka? Hänelle ei aamukahvit, puistoretket ja pitkät tet-jaksot kiinnosta, vaan opiskelu rauhaisassa luokassa ehkä pienellä tehostetulla opettajan ohjauksella. Onko jopo siis hyvä vaihtoehto hänelle? Muita vaihtoehtoja ei kunnassamme ole. Itse ajattelen, että jopo valmentaa amikseen ja syrjäytymistä vastaan ja siihen että peruskoulusta pääsee läpi. Korjatkaa jos olen väärässä. Lapsi ei ole syrjäytymisvaarassa, ei käytä päihteitä, on todella säntillinen ja täsmällinen.
Kommentit (14)
Miten ikinä pärjää lukiossa jos läksyt hankalia? Koko ajan tulee läksyjä, pitkiä tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu etänä tai kotikoulu kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta.
Jopo taittuu sillain kätevästi keskeltä, niin voi viedä bussissa.
Pitääkö olla oma jopo että pääsee sille luokalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö olla oma jopo että pääsee sille luokalle?
70-luvun joposta saa 3+ numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ikinä pärjää lukiossa jos läksyt hankalia? Koko ajan tulee läksyjä, pitkiä tehtäviä.
Lapsi osaa asiat. Hän ei ole ns tyhmä tai laiska. Hän osaa esim kertoa oikean vastauksen, muttei jaksa sitä kirjoittaa,koska on niin kuormittunut. Toki lukioon menon mietintä on vasta ysillä, ei nyt. Ehkä olisi pitänyt muotoilla kysymys siten, että sopiiko jopo heille, joilla on tavoitteena elämässä muutakin kuin päästä peruskoulusta läpi sieltä, missä aita on matalin. Eli lapselle jolla on suuria tavoitteita esim koulun käynnin suhteen.
Kotikoulu tai etä ei ole vaihtoehto. Lapsi on sosiaalinen ja tarvii sosiaalista verkostoa. Myöskään meillä vanhemmilla ei ole taitoja häntä opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko kysyä asiaa koulupsykologilta tai erityisopettajalta? Lukio ei ehkä ole noin herkästi ahdistuvalle nuorelle hyvä vaihtoehto.
🇺🇦🇮🇱
Tiedän muutamia nuoria, jotka ovat jatkaneet jopo-luokalta lukioon eli kyllä onnistuu. Muuten en ole varma, olisiko se nuorellesi sopiva oppimisympäristö. Siihen kuuluu tosiaan aika keskeisenä osana työelämään tutustuminen, toiminnalliset menetelmät ja erilaisten teemapäivien ym. projektien järjestäminen. Toisaalta jos nuori on sosiaalinen eivätkä sosiaaliset tilanteet takkua erityisemmin, niin pienluokkayhteisö ei tuottane hänelle sopeutumisvaikeuksia. Jos hänellä on mielessä jokin tietty ala, mistä on kiinnostunut, niin työelämäjaksojen kautta hänellä voisi olla mahdollisuus päästä tutustumaan alan työpaikkoihin jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Voisitteko kysyä asiaa koulupsykologilta tai erityisopettajalta? Lukio ei ehkä ole noin herkästi ahdistuvalle nuorelle hyvä vaihtoehto.
Pyydän, älkää takertuko liikaa tuohon lukio-sanaan. Ehkä olisi pitänyt muotoilla otsikko siten, että sopiiko joustava perusopetus lapselle, joka aidosti haluaa koulusta tietoa ja taitoa ja haluaa oppia koko oppimäärän ja jonka tavoitekeskiarvo on noin 9. Muutamasta aineesta kymppi. Mutta jonka ongelma on se, ettei pysty keskittymään ja kuormittuu metelistä.
Erityisopettaja ei tunne järin hyvin lasta, kun on vasta aloittanut seiskalla. Koulupsykologilta voi toki kysyä. Tosin itse näen esim lapsen terapeutin tuntevan hänet paremmin kuin psykologi.
Hei, jäin miettimään aloituspostausta. Tunnistan lapsessasi paljon samoja piirteitä kuin itsessäni. Mulla on diagnosoitu pari vuotta sitten adhd ja olin hyvin samanlainen peruskoulussa. Alisuoriuduin jatkuvasti omaan tasoon nähden paitsi niissä muutamissa aineissa, joihin olin hyperfiksoitunut ja jotka opin helpolla. Kärsin paljon siitä, että en kyennyt näyttämään sitä, mihin oikeasti olisin pystynyt. Samalla pidin koulunkäynnistä ja olisin halunnut ihan hirveästi oppia asiat kunnolla sekä saada korkeamman keskiarvon. Mulla ei siis ollut vielä silloin tiedossa että olen neurokirjolla (vaikka poikkeavia piirteitä oli huomattu jo päiväkodissa mutta niihin ei reagoitu).
Muistan, miten hirveältä tuntui kerta toisensa jälkeen kun opiskelin paljon ja sain huonon arvosanan eli nuo voimakkaat tunnepurkaukset ovat tuttuja mullekin. Mulle oli jo alakoulussa kuitenkin selvää, että haluan lukioon ja sitten korkeakouluun vaikka pelkäsin aina että en pärjäisi.
Ysillä onnistuin kuitenkin kehittämään jollakin oudolla tavalla itselleni sopivat opiskelutekniikat ja itsetunto nousi paljon. Nostin keskiarvoa niin että se alkoi numerolla 9 ja pääsin yhteen pk-seudun korkeimman keskiarvon lukioon, josta kirjoitin tavoiteajassa ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Tällä hetkellä opiskelen vaativaa yliopistotutkintoa. En ollut koskaan oppinut koulussa mitään kuuntelemalla opettajaa (tunnit kului haaveillen omissa maailmoissa) enkä saanut aikaiseksi tehtyä läksyjä kunnes vasta 8-9.luokilla vaikka se kuormittikin paljon. Olin siis aina normaalilla luokalla.
Haluan vain sanoa ap:lle ja hänen lapselle, että älkää luovuttako lukion ja tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. Itselleni oli ainakin helpotus kun lukiossa saattoi valita paljolti niitä aineita, jotka oikeasti kiinnosti ja oli muutenkin vapaampaa kuin yläasteella. Meillä oli myös mahdollista saada erilaisia apuja/tukea opintoihin. On myös mahdollista, että ap:n lapsi oppii itselleen sopivia opiskelutekniikoita tulevina vuosina jne. jotka eivät kuormita yhtä paljon. Näin mullekin kävi ja koulumenestys oli vuosi vuodelta parempaa eli itelleni lukio oli paljon helpompaa kuin peruskoulu. Ja tuosta jopo-luokasta en osaa sanoa, jotenkin tulee itselleni mieleen että se olisi enemmänkin syrjäytymisvaarassa oleville nuorille eikä ap:n lapsen kaltaisille vaikka kyllähän osa jopon käyneistä menee lukioon vaikka amis taitaa olla yleisempi. Lisäksi opintoretket/strukturoimattomuus voisi kuvitella kuormittavan joitain nepsyjä, ainakin itseäni kuormittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Ennemmin opiskelutekniikoihin ja keskittymistekniikoihin panostusta.
Mielestäni ei.