Meillä taisi mennä elämä uusiksi - miehellä " uusi" lapsi

Mieheni soitti tänään tytölle. Kyllä se taitaa olla nyt niin, että lapsi todellakin on mieheni. En jaksa selitellä, mutta melkein varmaa se on.



Mieheni jutteli myös tytön äidin kanssa. Vaikutti kuulemma ihan fiksulta tyypiltä.



Sen verran puhuivat jatkosta, että mieheni tapaa tytön lauantaina. Jännittää muakin :-)



Nyt on hassu olo. Musta melkein tuntuu, että olen saanut toisen lapsen :-) Joo tiedän, eihän lapsi minun ole. Mutta olen silti iloinen! Mies toki olisi toivonut, että olisi saanut kuulla lapsesta aiemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.



Toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin, eikä tule mitään riitoja tms. keidenkään välille. Itse yritän olla mahdollisimman sivussa, mutta kuitenkin käytettävissä.



terv. ap

Tunnut olevan positiivinen asian suhteen, se on hyvä! Muista kuitenkin, että ensihuuman jälkeen tulee mitä todennäköisimmin ongelmiakin vastaan, onhan tyttö vielä herkässä iässäkin. Silloin pitää vaan muistaa olla positiivinen ja nähdä asian valoisa puoli!

Tsemppiä lauantaihin, tule sitten kertomaan, että miten kävi!

Mistäköhän se 16-vuotias tyttö osasi ottaa yhteyttä juuri sinun mieheesi? Jos miehesi on paneskellut jotain muijaa 16-17 vuotta sitten leirintäalueella, eikä edes tiedä nimeä, niin miten sen muijan päähän on jäänyt miehesi nimi ja osoitetiedot?



Epäilenpä provoksi.

varten. Tulokset lähetetään sitten eteenpäin näytepurkeissa ja tulokset saa 2 viikossa muistaakseni. Googleta isyystesti.



Kannattaa toki selvittää isyys eikä vain pelkästään nähdä tyttö. Onhan se hienoa, jos tyttö todella paljastuu lapseksi. Ei sitten tarvitse loppu elämää elää epävarmuudessa onko kyseessä oikea biologinen lapsi vai ei varsinkin kun on miehessä ollut lapsettomuusvikaa...



Ja ehtiihän vielä luomaan jonkinlaisen kaveri tms. suhteen vaikka ei ole koko ikää saanut lapsen kanssa läsnä ollakaan.

Ja jos olisin tullut raskaaksi, niin ihan varmasti nimi syöpyy mieleen kun lasta kantaa mahassa ja vaikka 20 vuotta kuluisi niin nimeä en unohtaisi. Onhan siitä lapsi muistuttamassa jatkuvasti. Ja sitä voi seurata ja ottaa selvää, missä ihminen asuu... Ei ole vaikeaa (numerotiedustelu, osoitepalvelu jne) ja googlettamallakin saa nykyisin jo aika monista ihmisistä tietoja..

Perintöasiatkin vo0i tuntua kaukaisilta tai turhilta ajatella, mutta IRL todellakin sattuu kauheita juttuja.

Siis: jos olette avoliitossa ja miehesi esim. sattuu huomenna jäisellä tiellä ajamaan kolarin ja kuolee, niin 16-v tytär siis perii puolet ja yhteinen lapsenne puolet. Avovaimolla ei ole leskenoikeutta jäädä asuntoon tai pitää pesää jakamttomana. 16-v tai hänen uusi perjheensä tuskin taas haluavt/pystyvät maksamaan perintöveroja omistaan, vaan käytännössä jotain täytyy realisoida.

Myös teidän yhteisen lapsanne täytyy maksaa osuudestaan perintöverot.

Sinä et peri mitään. Ja omaisuuden jako menee sen mukaan, kumman nimiin omaisuus on virallisesti ostettu; siis esim. mitkään keskinäiset suulliset jaot tai rahankäyttösopimukset eivät päde. Esim. joskus mies ostaa asunnon tai lyhentää lainaa ja nainen hoitelee päivittäisiä menoja. Tällöin avoeron tai kuoleman sattuessa konkreettinen omaisuus on miehen ja vainon nimissä ei ole mitään.



Tässä mielessä avioliitto on järkevä taloudellinen sopimus, tai sitten oikein laadittu keskinäinen testamentti ja avioehto. Mutta rintaperillisen oikeutta osaansa nekään eivät kuolemntapauksessa ylitä.



Nimim. Jääkelejä pelkäävä avokki



PS. Aiempien suhteiden lapset toisinaan todellakin tulevat ilmi vasta perunkirjoitusvaiheessa.

Olen itse ollut spermapankissa luovuttajana. Mukava ajatus, että joku joskus soittaisi.

Vierailija:

Onko varmaa, että miehesi on tytön ..

Tyttö vain kirjoitti, että hänen äitinsä oli ollut leirintäalueella viettämässä viikonloppua ja huomannut sitten olevansa raskaana.

Ehkä nää asiat tästä selviää. Jotenkin on vaan sekalainen olo. Mies varsinkin on ihan onneton. Meillä on nimittäin lapsettomuustaustaa ja " vika" on ollut miehessä. Meillä on yksi hoidoilla saatu lapsi. Siksi on outoa, että jossain tuolla on koko ajan ehkä ollutkin lapsi.

Mutta täytyy tosiaan selvittää, että onko lapsi oikeasti miehen.

ap

vaikeet hetket ennen kun on isäänsä lähestyny.



Sulla on loistava tilaisuus osoittaa itselles ja muille ettet ole se imbesilli äitipuoli, vaan toivotat tytön tervetulleeksi elämäänne. Onhan toi aika erikoinen tilanne- ja musta korostuu se että kohtaatte tytön perheenä- eikä niin että miehesi ryhtyy virittelemään perheen ulkopuolista elämää. Lisäksmäärittelette tilanteen mukaan perheenne rajat- tyttöhän on niin iso ettei äidin kanssa tarviii edes olla tekemisissä jos ei halua.



Lopulta on kysymys vaan ihmisistä. tapaus on positiivinen- kukaan ei oo kuollu eikä mikään tuhoutunu (paitsi kuvitelma ydinperheestä- joka ei lopulta oo niin idyllinen totuus mitä monet täälläki väittää) ja niinkuin itseki totesit että tällaista sattuu. Itse yrittäisin olla fiksu- eihän mikään ole sulta pois- jos et itse oo 16-vuotiaan tasolle jään- miltä et vaikuta... Rakkaus lisää rakkautta,viha vihaa.



Ja onhan tuo aika ylläri! Olkaa fiksuja!

Lapset ovat siunaus. Eikä tämä yllätys ole tytön vika. Rohkeutta on vaatinut lähettää kirje, koska asettaa itsensä nyt todella haavoittuvaan tilanteeseen.

Seän vähän parantaa lähtöasetelmaa, eikö vain? Jos isyyttä epäillään, niin sitä varten on dna-testit.



Tuommoista voi tosiaan sattua kun naiset päättävät " tehdä lapsen ilman miestä" ja hienotunteisesti jättävät kertomatta miehelle isyydestä, varsinkin jos tämä on perheellinen (kuten taannoisessa viestiketjussa tällä palstalla). Lapsi sitten kasvaa ja ottaa itse yhteyttä ja siinä sitä sitten ollaan, ei niin tärkeä asia kuin vanhemmuus voi ikuisesti salassa pysyä ja hyvä niin.

Eihän ap ole vihjaissutkaan siihen suuntaan. Ihme moralisteja. Ja saa kai sitä olla hämmentynyt. Sitäpaitsi eihän sitä tiedä mitä lapsi tuo tullessaan. Mitä odotuksia esim. lapsen äidillä on-taloudellisia sun muita. Ei oo ihan pikku juttu keskituloisessa perheessäkään ruveta kustantamaan yllättäen yhtä teiniä. Jos on lainat sun muut ajateltu. ja kaikki perimisjutut ja muut. Onhan siinä valtavasti asioita. Ja lapsen mukana tavalla tai toisella tulee kokonainen suku arvomaailmoineen.



Joo yllätys on pienempi jos ap on perusduunari vuokralla, mut mitä jos on maataloa, yritystä tms- asia ei oo niin yksinkertainen. Kyllä mäkin järkyttyisin jos paljastuis että mun miehellä on lapsi jonkun superääliö-av-mamman kanssa. ja joutuisin siis avaamaan kotini ovet semmoisen pölvästin lapselle.



Mut toivotaan että kaikki menee hyvin, eikä kuvaan ilmesty " täydelliset naiset" -tyyppistä teini-äitiä

Perimisjutut ovatkin sitten kinkkisempi homma. Mutta isyys on vahvistettava ennenkuin lapsi saa perintöoikeuden.

Tilanne tekee ap:sta äitipuolen, kyllähän se on melkoinen asia.

Tottakai se koskettaa myös ap:tä. Ei yksikään vastuuntuntoinen aikuinen tuossa tilanteessa pese käsiään koko hommasta. Tyttö haluaa tutustua ilmeisesti isäänsä ja kyllä siihen isään liittyy hyvin läheisesti myös isän vaimo. En tarkoita, että ap:n nyt pitäisi ruveta tytölle äitipuoleksi (tuon ikäinen tuskin sitä kaipaakaan), mutta kyllä he varmasti tekemisissä tulevat olemaan, mikäli isä ja tytär pitävät yhteyttä. Kyllä lapsen tulo on aina niin iso asia (oli se lapsi " tullessaan" minkä ikäinen tahansa), että se elämää pistää uusiksi ainakin jollain tasolla!

Yritän suhtautua aikuisesti asiaan. En todellakaan ole miehelleni vihainen tms - kuinka muka voisinkaan!



Lapsi on iloinen asia. Mutta on tää tilanne vähintäänkin hämmentävä. Varsinkin kun meillä tosiaan on ollut lapsettomuutta, ja oikeasti lapsi on jossain ollutkin.



Tyttö sanoi kirjeessään, ettei halua mitään rahaa tai muuta. Ainoastaan haluaa tavata biologisen isänsä. Hänellä on kuulemma jo " isä" eli siis mies, jota hän pitää varsinaisena isänään.



Toivottavasti huominen puhelu menee hyvin. Ja mahdollinen tapaaminen. Kyllä mä olen valmis " ottamaan toisen lapsen perheeseeni" . Mutta kyllä tässä menee jonkin aikaa sulatellessa tai jotenkin prosessoidessa tätä asiaa.



Miehellähän tässä on kaikkein rankinta, ja tuolla tytöllä tietenkin. Mä olen pelkkä statisti, mutta haluan senkin pienen roolin hoitaa kunnialla.



Kiitos vastauksistanne. Lun mielelläni vielä ajatuksianne.



ap

Kyllä se vaan aika suuri mullistus on yhtäkkiä muuttua " uusperheeksi" kun on siihen saakka ollut ydinperhe. Ja ihan uusi ihminen johon luoda suhde. Ventovieras, joka periaatteessa on läheinen.



Mikä päävamma sulla on? Muutos voi mennä hyvin tai sitten tuoda valtavasti hankaluuksia mukanaan. Ap vaikuttaa fiksulta ihmiseltä. Sinä et.

niin selvittäkää isyys. Testeihin vain. Sen jälkeen mietitte haluaako miehesi olla yhteydessä tyttöön, ja jos haluaa, niin sinä sopeudut. Tuskin tyttö teille muuttaa asumaan...

Siis mä tiedän varmaksi, että 99% ihmisistä menee hetkeksi sekaisin tuollaisesta uutisesta ja varmaan siinä kriisiäkin pukkaa, vaikka kyseessä onkin ennen suhdetta tapahtuneet asiat.



Ei kun mietitte asiaa ja ilman muuta miehesi soittaa tytölle huomenna. Ajattelen itse siltä kannalta, että tyttö on varmaan todellakin ladannut odotuksia kirjeeseen ja istuu siellä tulisilla hiilillä odottamassa vastausta ja pelkää, ettei mitään reaktiota tule. Tuskin he miehesi kanssa mitään isä-tytär -suhdetta muodostavat jatkossakaan, mutta mielestäni tyttärelle (ja isällekin) pitää antaa mahdollisuus tavata. Karmeinta on torjua toinen suoralta kädeltä.



DNA-testit onkin sitten toinen juttu. Miehesi varmaan tietää aika nopeasti itsekin, onko isä vai ei. DNA-testeillä toisaalta isyys voidaan vahvistaa ja sitten kuviossa on perimysoikeus yms.



Ei kannata nyt sekavassa tilanteessa miettiä yhtään pidemmälle vaan ensin miehesi pitää tavata tyttö ja jotenkin varmistua, että kyseessä voi todellakin olla hänen tyttärensä.

Vierailija:

Kyllä se vaan aika suuri mullistus on yhtäkkiä muuttua " uusperheeksi" kun on siihen saakka ollut ydinperhe. Ja ihan uusi ihminen johon luoda suhde. Ventovieras, joka periaatteessa on läheinen.

Mikä päävamma sulla on? Muutos voi mennä hyvin tai sitten tuoda valtavasti hankaluuksia mukanaan. Ap vaikuttaa fiksulta ihmiseltä. Sinä et.

En vain hirveästi funtsi tällaisia asioita - vaan vain hoidan ne. On sitä elämä kummempiakin asioita eteen heittänyt kuin lapsia.

Itse en ole koskaan tajunnut sitä, miksi äiti ei ole ikinä hyväksynyt äpäränä syntynyttä veljeään, se olisi kai sitten pistänyt elämän uusiksi.

Mutta hyvänen aika, jos joku muksu nyt jostain paljastuu ja sitä näkee joskus kolme kertaa vuodessa, niin suurin osa ajasta on just samanlaista kuin aina ennenkin. Paitsi jos haluaa alkaa väännellä ongelmia ja alkaa miettiä, et hei miltä must niinku tuntuu tää?