Lukekaa kirja " Temperamentti ja koulumenestys" .

voi vaikuttaa hänen kasvatukseensa ja koulumenestykseensä monella tavalla. Ja että nykyinen koulusysteemi ei välttämättä sovi yhtä hyvin kaikentyyppisille temperamenteille. Auttaa yleisesti ymmärtämään erilaisia lapsia paremmin ( miksei myös aikuisia ).

Ei ap

milloin tuo Keltinkangas-Järvinen armahtaa meitä ei-niin-täydellisiä äitejä ja opettajia. Akka tahkoaa rahaa noilla temperamenttiopeillaan eikä tajua, että norsunluutornissa kaikki asiat ovat todella selkeitä.

Keltinkankaalle tiedoksi, että olemme jo honanneet noi jutut. Keksi jotain uutta. Semminkin, kun oman äitiytesi olet hoitanut tasan yhtä huonosti kuin me muutkin.



opena vielä totean, että kukaan ope ei 27 oppilaan luokassa repeä tyydyttämään jokaisen kersan temperamenttieroista johtuvia tarpeita.

Kirjassa on paljon myös sosio-emotionaaliseen kehitykseen liittyvää asiaa.



Tärkeitä pointteja mielestäni ovat erityisesti ne, jotka kuvaavat hyvän vuorovaikutuksen tärkeyttä lapsen ja aikuisen välillä.



Ydinajatus esim. se, että lapsen temperamentti ei ole hyvä tai huono, on vain ympäristöjä joihin kyseinen temperamentti sopii tai ei sovi.

Keltikangashan nimenomaan armahtaa ei niin täydellisiä äitejä.

Mitä tiedät heistä?

1) Keltinkangas painottaa, että joka äipän pitää olla se kolme vuotta lapsensa kaa kotona. Kun häneltä kysyttiin, oliko itse, hän vastasi jotakuinkin näin: " No, minun työni on ollut kyllä sen verran intensiivistä, että minun on ollut täysin mahdotonta olla lasteni kanssa kotona."



2) Opettajille on tuttu tilanne, joissa äipät tulee valittamaan, että kyllä meijän Nico-Petteri oikeesti on tosi lahjakas, mutta se lyö ja riehuu koulussa, koska koulu ei sovi sen temperamentille. Ja ku ope erehtyy ehdottamaan, josko kotona voitas harjotella käytöstapoja, äippä vetoaa haasteelliseen temperamenttiin, jonka vuoksi läksyjenteko ja käytöstapojen oppiminen on mahdotonta.



Nimim. " Kokemusta on"