ÄITI KATO! - 100 kertaa päivässä

Tule joskus pois puhelimeltasi.

Vierailija kirjoitti:

Tule joskus pois puhelimeltasi.

En ole päivisin juuri ollenkaan puhelimella. T ap

Voi kuulua kasvuun. 

Voi myös olla turvattomasti kiintynyt. Ei osaa olla, jos ei saa vahvistusta olemassa ololleen ja mietteilleen. Voi johtaa läheisriippuvuuteen.

Kannattaisi etsiä tervepäinen lyhytterapeutti, jos ei oireet lievene kasvaessa. Hoidettavissa ilman lääkkeitä. 

Näköjään trolli taas vetää stooria ja vastailee itse itselleen. Ei jatkoon. Lapsikin oppi puhumaan vasta 6-vuotiaana.

Hän on varmaan utelias ja kiinnostunut kaikista asioista. Jos ei pysty tai ehdi katsoa, silloin vastaat kuten tähänkin asti, että et ehdi nyt katsoa, koska ajat autoa ja se on vaarallista tms. Jos jankuttaa, sano "olen sanonut nyt jo kaksi kertaa enkä aio vastata enää ennen kuin pysähdymme". Jos haluaa näyttää jotain lukemaansa, ehkä voit pyytää häntä lukemaan sen sinulle ja voit samalla puuhailla, mitä oletkaan tekemässä. Jos tarvitset omaa aikaa, voit sanoa, että nyt lepäät 15 minuuttia tms. ja sitten voit katsoa. Sinänsä tuo on hieno piirre, että on kiinnostunut asioita ja haluaa ne jakaa kanssasi, mutta ymmärrän sen olevan raskastakin. Yritä löytää ne omat rajat olematta kuitenkaan lyttäämättä lapsen intoa.

Se tietää mistä narusta vetää.

Äiti kato jo! 

Missä isä? Ois kannattanut miettiä hiukan etukäteen tuota...

Meillä on samanlainen tyyppi. Monesti ilmoitan, että laitan nyt kuulokkeet päähän ja kuuntelen musiikkia kun esimerkiksi kokkaan. Sitten kun asetutaan syömään niin kuuntelen kaikki mahdolliset asiat mitä jaksaa höpöttää. Samaten iltatoimissa varataan 30min aikaa yhdessä pötköttelyyn, silittelyyn ja jutteluun. 

Jos olisi useampi lapsi niin tilanne olisi haastavampi, mutta nyt ymmärtää että jos äidillä on kuulokkeet päässä niin voi vaikka lapulle kirjoittaa ne asiat joista haluaa myöhemmin yhdessä puhua.

Ite teet samaa kaupassa ukolles. Kato kato.. voi vee

Lapsen kanssa pitää nyt alkaa harjoittelemaan sitä, että koko ajan ei voi muita häiritä. Et kai ole totuttanut häntä tuollaiseen? Nyt teet täyskäännöksen ja puhut hänen kanssaan asiasta kunnolla. Ja alat sanoman ei.

Mun 11v on myös aina ollut hyvin kato äiti kato -tyyppinen. Viimeisen vuoden aikana on alkanut vihdoinkin viihtymään myös itsekseen huoneessaan, jopa pidempiä aikoja. Olen ollut yksinhuoltaja jo melkein yhdeksän vuotta ja onhan tämä ollut välillä ollut todella uuvuttavaa. Toisaalta meillä on hyvin läheiset ja avoimet välit, ja halaillaan paljon ja tehdään juttuja yhdessä. Mutta olen myös välillä vetänyt hyvin tarkan rajan, että nyt ei saa vaikka puoleen tuntiin yhtään häiritä (iän mukaan aika) ja joskus olen vetäytynyt omaan huoneeseeni ja silloinkaan ei saa häiritä.

En ole aikaisemmin osannut yhdistää tätä tyttäreni adhd diagnoosiin, mutta varmasti joo vaikuttaa. Toisaalta isoveljellään on add diagnoosi eikä ole koskaan ollut näin takertuva.

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kun tytär on niin usein halaamassa ja pusuttamassa ja kertomassa kuinka rakastaa minua, että en itse enää tehnyt aloitteita. Hän ikäänkuin täytti sen tarpeen ennen kuin itse ehdin sitä kaipaamaan. Aloin aktiivisesti halaamaan häntä ja kertomaan rauhallisilla hetkillä, että rakastan häntä. Se tuntui ainakin osittain rauhoittavan. Tyttären ei tarvinnut ihan niin aktiivisesti hakea varmistusta.

Voimia ja kärsivällisyyttä ap. Kohta ne on teinejä

Kännykkä ja huoneen ovi pois

Lapsen ymmärtää, mutta kun tuota hokee aikuinen, kato kato kato. Aarrrgghhh!!! Ja aina silloin, kun yritän keskittyä johonkin omaan juttuun. Onneksi (ainakaan vielä :)) ei ole tarttunut muksuun tuo hoenta. Sitä ootellessa....

Semmosta se on. Teininä helpottaa. Ja ihan saa tiuskaistakin, jos lapselle on jo ensin monta kertaa sanottu nätistikin. 

Tuntuu, että vanhemmat varoo ärähtämistäkin. 

sano kerran esim. okei, ja ole sen jälkeen reagoimatta noihin kato!-juttuihin

Meillä on myöskin tuollaista. Alle kouluikäisenä käytännössä kiipesi päälle saadakseen huomion, kouluiässä vaivasi "enää" loputon puhetulva. Oman pään sisällä tapahtui niin paljon ja niin nopeasti ettei ehdi havainnoida mikä on tilanne ja onko sopiva hetki puhua, alkoi esim. aina puhua tilaan tullessaan huomaamattaan että äidillä ja sisaruksella oli keskustelu kesken, eikä millään pystynyt pidättelemään kysymyksiään tai huomioitaan oppituntien aikana. On harjoiteltu ihan tällaista että kun tulee kotiin niin tulisi edes tuulikaapista läpi ennen kuin alkaa kertoa juttuaan olohuoneessa oleville ihmisille, yleensä tarina yrittää alkaa jo kun ovi on vasta puoliksi auki. 

11-vuotiaana sai ADHD-diagnoosin ja lääkityksestä oli valtava apu. Koska kyllähän siitä väistämättä sai negatiivista palautetta että oli koko ajan äänessä ja keskeytti. Rakastan lasta oli vauhtia tai ei, mutta esim. teatterissa on kivempi käydä kun toinen ei kommentoi esitystä 37 vaan vain 7 kertaa sen aikana. 

Kasvata sitä. 

Mitä rutiset havukenkä?

Hei, näin kolmen lapsen äitinä, yksi reilusti aikuinen, loput teinejä, sanoisin, että tuo vaihe on todella rasittava, mutta ei se kauaa kestä. Kato, osallistu, kannusta. Kohta lapsella on omat kaverit paljon tärkeämpiä kuin äidin huomio ja se olisi se fraasi, että älä vaan äiti kato.

Normaalia on ja menee ohi. Nauti nyt, kun olet vielä lapsellesi tärkein maailmassa.