Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelen työkaveriani 24/7 vaikka mielestäni en ole häneen ihastunut.
23.11.2024 |
Kun näen hänet töissä piristyn tai olen jo valmiiksi iloinen kun tiedän näkeväni hänet. Emme edes puhu paljoa mutta silti olen mielissäni. Kun katson häntä silmiin niin katoan, kuin meitä olisi siinä vain me kaksi ja muu maailma katoaa.
Tunnen vetoa mutta en tiedä millaista. Hänen lähellään on niin mukava olla ja samalla myös vaivaannuttavaa.
Ajattelen häntä paljon mutta silti en koe että olisin ihastunut. Se on vain jotain mitä en osaa selittää. Olen nainen, hän mies.
Kommentit (22)
No pitääkö se lokeroida johonkin? Miksi et vaan nauttisi tilanteesta,se johtaa mihin johtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Tai minä olen mies ja hän nainen.
Kyllä tämä jotain seksuaalista ihastumista on. Ihmisenä emme ole samalla aaltopituudella emmekä sopivia toisillemme, mutta en vain saa häntä mielestäni.
Ehkä sulla on vilkas mielikuvitus? Kun et tunne hyvin, niin se saa vallan.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tai minä olen mies ja hän nainen.
Kyllä tämä jotain seksuaalista ihastumista on. Ihmisenä emme ole samalla aaltopituudella emmekä sopivia toisillemme, mutta en vain saa häntä mielestäni.
Olemmekohan toistemme työkavereita?
Emme ole sopivia toisillemme vaikka jollain tasolla pystyn häneen hyvin paljon samaistumaan. Ymmärrän hänen elämäntyyliään.
Kemiaa on mutta vaikea sanoa mitä se on.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itse miehenä samankaltaisia, vahvoja tunteita naispuolista kollegaani kohtaan, mutta koska hän on, toivottavasti kaikin puolin onnellisessa, aviossa en edes harkitse lähestyväni häntä vähänkään intiimimmällä tavalla. En tunnista vetovoimassa juurikaan seksuaalisia sävyjä, vaan näen hänet hellänä ja sielultaan hyvin kauniina ihmisenä, jollaisia tässä maailmassa on aivan liian vähän.
Hän on työssään ahkera viimeiseen saakka ja uhraa aina oman hyvinvointinsa sekä muiden ihmisten että työtehtävien tähden. Siksipä koitankin aina helpottaa hänen taakkaansa paitsi käytännön avulla myös kuuntelemalla aina mitä ikinä pieniä ja isoja murheita hän sisällään kantaa
Vierailija kirjoitti:
No pitääkö se lokeroida johonkin? Miksi et vaan nauttisi tilanteesta,se johtaa mihin johtaa?
Yleensä nämä johtavat sydänsuruihin. Tietysti tällaisessa tuijottelutapauksessa ne ovat huomattavasti lievempiä kuin suhteessa. Mutta totta puhuen ei kannata paljon haaveissaan silmiin tuijotella, ei siitä mitään hyvää koidu. Vielä tulee vaikka vaimo tai tyttöystävä kimppuun. Tunne on eri asia, se pysyy itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tai minä olen mies ja hän nainen.
Kyllä tämä jotain seksuaalista ihastumista on. Ihmisenä emme ole samalla aaltopituudella emmekä sopivia toisillemme, mutta en vain saa häntä mielestäni.
Miten voi ihastua olematta samalla aaltopituudella? Haluta kyllä, mutta ihastua? Ymmärrän, että kaikessa muussa voi olla yhteensopimaton. Onkohan joku, joka ei olisi missään kohdassa eriparinen puolison kanssa, tuskin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tai minä olen mies ja hän nainen.
Kyllä tämä jotain seksuaalista ihastumista on. Ihmisenä emme ole samalla aaltopituudella emmekä sopivia toisillemme, mutta en vain saa häntä mielestäni.
Olemmekohan toistemme työkavereita?
Emme ole sopivia toisillemme vaikka jollain tasolla pystyn häneen hyvin paljon samaistumaan. Ymmärrän hänen elämäntyyliään.
Kemiaa on mutta vaikea sanoa mitä se on.
Aloittaja
Ehkä olemme. Samaistumispintaa löydän minäkin, mutta tosiaan, se mitä haluan, on lähinnä seksuaalista. Viihdyn kyllä seurassa, vaikka samalla ahdistaa. Haluaisin enemmän kontaktia, mutta en halua olla aina se aloitteellinen. Varmasti molemmille tekisi hyvää with benefits -tasolle siirtyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tai minä olen mies ja hän nainen.
Kyllä tämä jotain seksuaalista ihastumista on. Ihmisenä emme ole samalla aaltopituudella emmekä sopivia toisillemme, mutta en vain saa häntä mielestäni.
Miten voi ihastua olematta samalla aaltopituudella? Haluta kyllä, mutta ihastua? Ymmärrän, että kaikessa muussa voi olla yhteensopimaton. Onkohan joku, joka ei olisi missään kohdassa eriparinen puolison kanssa, tuskin vain.
Näköjään voi. Haluahan tämä vain on, mutta 24/7 silti mielessä ja tuntuu ihastumiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tai minä olen mies ja hän nainen.
Kyllä tämä jotain seksuaalista ihastumista on. Ihmisenä emme ole samalla aaltopituudella emmekä sopivia toisillemme, mutta en vain saa häntä mielestäni.
Olemmekohan toistemme työkavereita?
Emme ole sopivia toisillemme vaikka jollain tasolla pystyn häneen hyvin paljon samaistumaan. Ymmärrän hänen elämäntyyliään.
Kemiaa on mutta vaikea sanoa mitä se on.
Aloittaja
Ehkä olemme. Samaistumispintaa löydän minäkin, mutta tosiaan, se mitä haluan, on lähinnä seksuaalista. Viihdyn kyllä seurassa, vaikka samalla ahdistaa. Haluaisin enemmän kontaktia, mutta en halua olla aina se aloitteellinen. Varmasti molemmille tekisi hyvää with benefits -tasolle siirtyminen.
Minä tykkäsin olla enemmän seurassa mutta valitettavasti työvuoromme menevät liian usein ristiin. Oli suunnitteilla, että vietämme aikaa yhdessä vapaa-ajalla mutta se kuihtui kasaan koko juttu. Olisi kiva joskus vain nähdä ja viettää aikaa yhdessä, ei mitään suurempaa.
Toisaalta minuakin ahdistaa tilanne enemmän ja vähemmän. Koko juttu on tainnut jo kuihtua mutta silti vaikka en koe olevani ihastunut, tunnen silti paljon.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Se on kemiaa.
Jos työpaikalla tms. on joku haku päällä tai ihastunut, niin niitä hormoneja leijuu pitkin ilmastointia, kunnes kaikki ovat ihan sekaisin. Ainoa tapa suojautua on joku happimaski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin vain viettää joskus aikaa yhdessä, mutta olen niin pahoin vailla kosketusta, että koskemattomuus saattaisi vain pahentaa tilannettani.
Ohi aiheen, mulla oli eilen vieressä istuvan miehen kanssa bussissa jotain outoa kemiaa. Koko ajan mieheltä jotain silmäpeliä, johon sitten pari kertaa yritin vastata mutta hän vain myhäili, naurahteli ja käänsi katseensa pois. Lopulta oli pakko leikkiä nukkuvaa kun toi outo vilkuilu jota ei enää edes yrittänyt peittää, vaan jatkui ja jatkui :D Oli siis varmasti mua vuosia nuorempi, mut kyllä toi piristi. N32
Vierailija kirjoitti:
Kemiaa on erilaista. Romanttinen kemia on erikseen.
Millä lailla? Haluat olla ritari haarniskassa ja puolustaa linnan rouvaa epäitsekkäästi saamatta muuta palkaksi kuin hänen ruusuvedeltä tuoksuvan nenäliinansa?
Kerrohan nyt huviksi opiksi kuvaus seksikemiasta ja romanttisesta kemiasta (ilmeisesti miehen näkökulmasta). Kiinnostaa.
Ajattelin yhtä akkaa aikoinaan koko ajan valveilla. Hän ei muuten minua, kun tarvitsi rahaa. Olen tajunnut jälkeenpäin; minulla oli paha mielialahäiriö.
Ei tuossa mitään outoa ole. Maailmassa on viehättäviä ja kiinnostavia ihmisiä ketkä herättää tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin yhtä akkaa aikoinaan koko ajan valveilla. Hän ei muuten minua, kun tarvitsi rahaa. Olen tajunnut jälkeenpäin; minulla oli paha mielialahäiriö.
No vähän jokainen on joskus ihastunut yksipuolisesti, ja aika moni tullut käytetyksi johonkin toisen tarpeeseen, ainakin itsetunnon kohotukseen. Itse olen erikoistunut olemaan laastari, en tarkoituksella. Laastarointi olisi jopa kivaa, jos ei sitten päätyisi käytettynä yököttävänä laastarina roskikseen. Mutra niinhän siinä käy.
Alue: Aihe vapaa
Se on kemiaa.