Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten kun haaveet ovat toteutuneet?
21.11.2024 |
Esim. jotkut haaveilevat omakotitalosta. Niinpä he säästävät rahaa, ottavat lainaa,... ja hankkivat omakotitalon. Mutta mitäs sitten?
Esim. jotkut haaveilevat lapsista. Niinpä he hankkivat lapsia. Mutta mitäs sitten?
Esim. Leo Messi haaveili jalkapallon maailmanmestaruudesta. Vuonna 2022 hän lopulta voitti sen. Mitäs nyt sitten?
Esim. jotkut haaveilevat pääsevänsä astronauteiksi. Niinpä he opiskelevat ja ahkeroitsevat vuosikausia kunnes pääsevät astronauteiksi. Joten mitäs sitten?
---
Ymmärrätte pointtini. Kun haave on toteutunut niin mitä sen jälkeen? Mitä sen jälkeen tehdään, mitä sitten tapahtuu? Sitten voi kuolla?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun haave on hyvä rakkaussuhde. Se vaatii päivittäin työtä ja rakkaus muuttuu ajan kuluessa. Eli haave on ja pysyy.
Tarkennan vielä. Haluaisin koko loppuelämän kestävän rakkaussuhteen ja seksielämän. Intohimoa vielä vanhanakin. Siinä on työtä pitää liekkiä yllä.
Voisitko keksiä jonkun vielä vähän alhaisemman tavoitteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä oli vielä viisi vuotta sitten kolme isoa haavetta, että "sitten joskus". Kun läheisemme kuoli yllättäen, tajuttiin että nämä kolme haavetta halutaan oikeasti toteuttaa. Että jos nyt saisimme tietää että kuolemme ihan pian, niin joiden toteutumatta jääminen surettaisi valtavasti.
Ja nyt ne kaikki on toteutettu! Aivan huippua 😊 Nyt tuntuu että voimme elää rauhassa onnellisina eteenpäin. Ja niin tehdäänkin!
Tämä on ihan mielenkiintoista, että miksi jotkut jollain tasolla stressaavat siitä, että jokin haave jäisi kuoleman takia toteuttamatta. Kuolleet eivät murehdi tai mitään muutakaan, joten haaveiden toteutumattomuudella ei ole mitään käytännön merkitystä. Miksi siis stressata, toteutuuko haave vai ei? 😀
Kummallinen ajatustapa sulla. Et vissiin ole valvonut alle 30-vuotiaan, kuolemassa olevan kuolinvuoteen äärellä, seuraamassa hänen suurta suruaan siitä että kaikki suuret haaveet jäi toteutumatta, ja elämä loppuu nyt.
Koska jos olisit, ymmärtäisit hyvin mitä tarkoitin lainaamassasi tekstissä, etkä olisi nauruhymiötäkään päälle laittanut.
Sitten otetaan ero ja lähdetään etsimään itseään jostain eksoottisesta maasta lasten jäädessä isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä oli vielä viisi vuotta sitten kolme isoa haavetta, että "sitten joskus". Kun läheisemme kuoli yllättäen, tajuttiin että nämä kolme haavetta halutaan oikeasti toteuttaa. Että jos nyt saisimme tietää että kuolemme ihan pian, niin joiden toteutumatta jääminen surettaisi valtavasti.
Ja nyt ne kaikki on toteutettu! Aivan huippua 😊 Nyt tuntuu että voimme elää rauhassa onnellisina eteenpäin. Ja niin tehdäänkin!
Tämä on ihan mielenkiintoista, että miksi jotkut jollain tasolla stressaavat siitä, että jokin haave jäisi kuoleman takia toteuttamatta. Kuolleet eivät murehdi tai mitään muutakaan, joten haaveiden toteutumattomuudella ei ole mitään käytännön merkitystä. Miksi siis stressata, toteutuuko haave vai ei? 😀
Kummallinen ajatustapa sulla. Et vissiin ole valvonut alle 30
Suhteellisuudentajuisempi ymmärtäisi, ettei noin nuorena kuolemisesta saa yhtään pienempää tragediaa vaikka alle 30-v olisi saavuttanut kaiken mitä tuon ikäisenä olisi mahdollista saavuttaa. Mietipä pieni hetkinen sitä.
"Onnellinen elämä ei ole seurausta rikastumisesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai uusista tavaroista, joita meille mainostetaan. Onnellinen elämä ei synny siitäkään, että hankimme itsellemme vapaa-aikaa ja helppoja päiviä.
Tämä käy ilmi maailman laajimmasta ja pitkäkestoisimmasta onnellisuustutkimuksesta, joka on seurannut tiettyjen perheiden elämää jo yli kahdeksan vuosikymmenen ajan. Tutkimus kattaa 724 alkuperäisen osallistujan lisäksi heidän yli 1 300 jälkeläistään toisessa ja kolmannessa sukupolvessa.
Harvardin yliopiston tutkimushanketta nykyisin johtavat Robert Waldinger ja Marc Schulz kokosivat sen tuloksia yhteen viime syksynä suomeksi julkaistussa kirjassaan Onnellisen elämän salaisuus (WSOY)."
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mista-onni-loytyy-nain-vastaavat-harv…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on human be-in-g, ei human doing, eikä myöskään human chasing. Ei ole mielestäni sattumaa, että nykyhetki on englanniksi present.
Eli mitään ei mielestäsi kannata tavoitella tai edes tehdä, möllöttää vain elämänsä läpi tavoittelematta tai tekemättä mitään?
Älä ala rakentelemaan palkintopalleja, koska elämässä ei niitä ole loppujen lopuksi; memento mori.
Vierailija kirjoitti:
Suhteellisuudentajuisempi ymmärtäisi, ettei noin nuorena kuolemisesta saa yhtään pienempää tragediaa vaikka alle 30-v olisi saavuttanut kaiken mitä tuon ikäisenä olisi mahdollista saavuttaa. Mietipä pieni hetkinen sitä.
Kommentoit mielestäni ihan relevantisti, olen kanssasi samaa mieltä. Kun olin 10v luulin että kuolen, olin varma että kuolen. En surrut sitä että haaveet eivät toteutuneet, ei minulla mitään haaveita ollut. Surin sitä että minulta jäi elämä kokematta. Siis kaikki se mitä edessä olisi vielä ollut. Ihan normaalit asiat, normaalit elämänkokemukset: rakastuminen, aikuistuminen, vieraiden maiden näkeminen, seuraavan kesän näkeminen,... Tuolloin 10v iässä olin kokenut vasta vähän. Tiesin että edessä olisi ollut vielä 70 vuotta lisää kokemuksia, ja ne kaikki jäisivät kokematta. Vuosikymmeniä ihan normaalia elämää jäisi kokematta. Sitä surin.
No, sattumalta en kuollut. jouduin vain erään hullun kultin vangiksi. Vasta selvästi yli 30 vuotiaana pääsin sieltä pakoon. Nyt olen melkein 40v. Eli minulla on melkein 40v elämää takana. Mitä kokemuksia, elämänkokemuksia, minulla on takana? Onko rakastumista, onko vieraiden maiden näkemistä, onko...? Ei. Koska ei siellä kultin vankina ollut mitään, ei yhtään mitään, ei elämää ollenkaan. Joten minulla on 40v takana pelkkää tyhjää, ihan kuin olisin jossain vankilan eristyssellissä ollut 40 vuotta. Eli jos menneisyyttäni pohdin niin suren sitä kuinka paljon kaikkea on jäänyt 40 vuoden ajan kokematta. Mutta toisaalta en tahdo sitä liian kauaa surra koska tiedän että tästedes voin elää normaalia elämää, voin kokea ihan normaaleita asioita, elämäni ensimmäistä kertaa. Elämäni ensimmäistä kertaa voin elää. Upeeta.
Haaveilla ja saavutuksilla ei ole minulle merkitystä. Ei vain ole. Ei minun tarvitse mitään saavuttaa. Vain sillä on minulle merkitystä että saan olla elossa ja kokea normaaleita asioita. Talvella saan käydä järven jäällä, hiihtämässä,... Kesällä saan käydä veneilemässä, metsässä, kuulla linnun laulua,... Kultin vankina mikään tuollainen ei ollut mahdollista. Sisälle eristysselliin asti ei kuulu linnunlaulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on human be-in-g, ei human doing, eikä myöskään human chasing. Ei ole mielestäni sattumaa, että nykyhetki on englanniksi present.
Eli mitään ei mielestäsi kannata tavoitella tai edes tehdä, möllöttää vain elämänsä läpi tavoittelematta tai tekemättä mitään?
Älä ala rakentelemaan palkintopalleja, koska elämässä ei niitä ole loppujen lopuksi; memento mori.
Ei memento mori. Turha noita "suuria menestyjiä" on kuolevaisuudestaan muistuttaa. He luulevat olevansa jumalia. Jumalat eivät kuole. Jumalat ovat ikuisia.
Haave: mennään naimisiin.
Mitä sen jälkeen tehdään? Otetaan avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten omakotitalo palaa ja mies ja lapset palavat sen mukana.
Jotenkin tähän tapaan se kokemukseni mukaan yleensä menee.
Sitten juhlitaan, oleillaan, taputellaan itseä selkään ja aletaan miettimään, että mitäs seuraavaksi