Väsynyt hoitaja 58- vuotias, mistä motivaatiota?

Ehkä jo pitkän työuran aiheuttamaa uupmusta. Itse jäin opettajan työstä eläkkeelle 66-vuotiaana ja vasta jäätyäni havaitsin, miten väsynyt olin jo. Viimeinen vuosi olikin aika väkisin tekemistä.

Muuta en keksi kuin että panosta vapaa-ajan virkistymiseen, se voi tuoda virtaa työhönkin. Alan vaihto on fantasiaa tuossa työuran vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiire, vaatimukset ylhäältä ja vähemmin aikaa asiakkaiden kanssa. Pajon päätetyöskentelyä, kirjaamista. Uutta kokoajan. Ohjelmat eivät toimi tai takkuaa. Inhottavia työkavereita, kupoikuntia, keneltä ei apua saa. Juoruja, haukkumista. 

Uskon tuon kaiken. Ja sitten kuitenkin, tuonkin ymmärtää jos haluaa. Vanhusten määrä ilman muitakin tämänhetkisiä ongelmia maailmalla johtaa tuohon suoraan, ja ihmiset väsyneenä ovat tavanomaistakin karmeampia työkavereita. Kaikenlaiset parannusyritykset ovat seurausta kaaoksenhallintayrityksistä, jotka pahentavat kaaosta. 

Voit kiukutella tätä kaikkea vastaan tai ottaa sen haasteena. Valitset itse, kumpaa strategiaa käytät. Ei tarvitse onnistua täydellisesti, mutta pystyt pelastamaan motivaatiosi jos haluat tehdä sen. Muista ne potilaat ja sivuuta muu. Älä ota henkilökohtaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa kertoisit, mikä sen työilon vie, niin voitaisiin miettiä, miten sitä saisi lisää. Eihän tässä nyt ole mitään sisältöä. Eli vaikuttaa mankumiselta. Voihan sulla olla hyviäkin syitä, joita et osaa pukea sanoiksi. Joten kerro sitten edes vaikka, minkälaiset tilanteet lannistavat tai ärsyttävät.

Jos tekee kökköä alaa vuosikymmeniä, kai jotkut siihen kyllästyy ja väsyy. 

No jaa. Mä tykkään aina enemmän tiskaamisesta. Vaikka aika kökköä puuhaahan se on. 

Ala varautumaan eläkkeelle lähtöön eli tee pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ideoita löytyy netistä tästä aiheesta. Lisäksi hanki joku harrastus. Oman kunnon kohottaminen, jotta jaksaa eläkkeelle.

Hyvä työyhteisö auttaa jaksamaan. Itselläni ei ollut koskaan tympeää mennä töihin ja tein työurani akuuttisairaanhoidossa. Voiko sanoa, että oli onni että työkaverit olivat samanmielisiä, meillä oli hyvä yhteishenki ja myös lääkärit kuuluivat hyvään työyhteisöön ja arvostivat meitä sairaanhoitajia, arvostivat kaikkia. Koko toimivuus lähtee johtamisesta. Osastonhoitaja oli halukas kehittämään työilmapiiriä ja kokoonuimme aika ajoin pohtimaan mitä hyvää meillä on ja mitä sellaista mitkä olisi hyvä korjata paremmaksi. Juurikin työyhteisön jaksamista ja viihtyvyyttä tarkastellen. Unohtamatta potilaita ja asiakkaita. Laitoimme asiat paperille, merkein lattialla maaten isolle arkille. Keskusteluja, toiveita,  parannusehdotuksia,  toteutusmalleja jne... niistä syntyi se hyvä ja viihtyisä ilmapiiri. Työ oli itse kovin hektistä, jolloin sai väliin juosta kilpaa kellon kanssa. Mutta työajalta jäi vain hyviä muistoja.  T. Konkari esh, evp

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan työniloa

, 

Tulee hyvästä työilmapiiristä. Itse olen onnekas vaikka toki myös nurinoita nousee. Kuuluu kestää tuo jos aikoo samassa paikassa sitkutella.

Vierailija kirjoitti:

Kiire, vaatimukset ylhäältä ja vähemmin aikaa asiakkaiden kanssa. Pajon päätetyöskentelyä, kirjaamista. Uutta kokoajan. Ohjelmat eivät toimi tai takkuaa. Inhottavia työkavereita, kupoikuntia, keneltä ei apua saa. Juoruja, haukkumista. 

Miksi tyydyt(te) tuollaiseen ilmapiiriin? Kuka vaan voi tehdä aloitteen ilmapiirin parantamisesta ja viedä aloite eteenpäin. Mitään ei tapahdu itsestään, vaan tulee toimia. Suosittelen toimimaan ja kokemus osoittanut,  että muutos on mahdollista. Kaikki voittavat lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Ala varautumaan eläkkeelle lähtöön eli tee pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ideoita löytyy netistä tästä aiheesta. Lisäksi hanki joku harrastus. Oman kunnon kohottaminen, jotta jaksaa eläkkeelle.

7 vuotta varautumista! Aika pitkään...Huomaa, että eläkeikä ei ole tiedossa ihmisillä eikä myöskään ansiosidonnaisen kesto - sitä maksetaan pisimmillään n. 2 vuotta. Eikä, varsinkaan, nykyisellä leikatulla ansiosidonnaisella, sillä tule toimeen.