Tuntuu että nyt keski-iässä seurustelun säännöt ovat vaikeampia kuin nuorena. Missä vaiheessa sänkyyn? Milloin tapailu muuttuu

Moni asia helpottuu, kun ei mieti asioita siltä kannalta, että "missä vaiheessa pitää/voi mennä sänkyyn", vaan tekee asiat sen mukaan, miltä itsestä ja toisesta tuntuu, ja miten suhde luontevasti etenee. Toisaalta itse en pohdi sitäkään, milloin tapailu muuttuu seurusteluksi - itselleni on aika yhdentekevää, millä nimikkeellä suhdetta kutsuu, koska ratkaisevaa on, miten hyvin se toimii eri osa-alueilla.

Minusta seurustellaan kun halutaan olla merkittävä osa vapaa-ajasta yhdessä, suunnitellaan asioita jo tulevaisuuteen, liikutaan julkisesti ja ehkä jopa tavattu toisen sukuakin. Kyllä siihen helposti menee kuukausia enemminkin kun viikkoja. Sitä ennen se on tapailua, jossa tsekkaillaan toisiamme. Näin minä sen koen. Kun taannoin olin ollut 2 kk miehen kanssa, kuvittelin sitä itse ed. mainittujen juttujen vuoksi seurusteluksi ja olihan se sitä. Ei toinen kieltänyt. Loppui se sitten kuitenkin...ilman draamaa tms. Yritettiin uudestaan. Koska oli epäselvää seurustellaanko nyt? Lopetin itse sen. Ei ole helppoa!!! Nuorena oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän aloittajaa. On melkein viisikymppisenä noloa kysyä mieheltä että "no,olemmeko me nyt yhdessä? Olen rakastunut,entä sinä?" pahimmillaan mies kiusaantuu ja lähtee karkuun. Pitää vaan koettaa lukea rivien välistä ja miettiä mustasukkaisena,paneeko mies muitakin. Meneekö se toisen naisen luo nukuttuaan yön vieressäni?

Kuka aikuinen tuollaisia miettii? Siis kehittää mustasukkaisuutta tyhjästä ja miettii, paneeko mies muitakin. En ainakaan itse ole koskaan miettinyt tuollaisia. Ja toisaalta en ymmärrä, mitä noloa on puhua toisen kanssa siitä, miten toinen suhteen kokee, tai kertoa omista tunteistaan  - mikäli toinen kiusaantuu ja lähtee karkuun, niin luulisi että just melkein viisikymppisellä olisi resilienssiä sen sietämiseen paremmin kuin nuorilla. Mitä siinä siis pahimmillaan tapahtuu? Käy ilmi, että toisella on ihan eri fiilikset ja suhde päättyy -

Just näin! 👍

Nyt keski-ikäisenä on paljon helpompaa kuin teininä. Kumpikin osapuoli tietää mitä haluaa ja on luultavasti rohkeutta myöskin ilmassa itseään.

Seksiä heti tai viimeistään toisella kerralla. Jos ei huomaa milloin suhde on muuttunut seurusteluksi, niin silloin ei kannata alkaa koko juttuun. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta seurustellaan kun halutaan olla merkittävä osa vapaa-ajasta yhdessä, suunnitellaan asioita jo tulevaisuuteen, liikutaan julkisesti ja ehkä jopa tavattu toisen sukuakin. Kyllä siihen helposti menee kuukausia enemminkin kun viikkoja. Sitä ennen se on tapailua, jossa tsekkaillaan toisiamme. Näin minä sen koen. Kun taannoin olin ollut 2 kk miehen kanssa, kuvittelin sitä itse ed. mainittujen juttujen vuoksi seurusteluksi ja olihan se sitä. Ei toinen kieltänyt. Loppui se sitten kuitenkin...ilman draamaa tms. Yritettiin uudestaan. Koska oli epäselvää seurustellaanko nyt? Lopetin itse sen. Ei ole helppoa!!! Nuorena oli.

Mitä tarkoittaa "merkittävä osa vapaa-ajasta yhdessä"? Käytännössähän esim. aikuinen, jolla on lapsia, ei voi viettää koko vapaa-aikaa yhdessä toisen kanssa, vaikka haluaisikin. Tai siis voi, mutta se ei oikein olisi reilua niitä lapsia kohtaan. Toisaalta sitten onko esim. 50+ ikäisillä oikeasti samalla lailla sukulaisille esittely keskiössä ja tärkeä virstanpylväs kuin joskus aikoinaan parikymppisenä lapsuudenperheelle esittely? Itse ainakin koen jo oman perheen perustaneena, ettei sukulaisille esittely ole mikään "juttu", ja omille lapsille sitten taas esitellään kumppani vasta paljon myöhemmin kuin vaikka kavereille, mutta ei sekään siis tarkoita sitä, että ennen lapsille esittelyä vasta "tsekkaillaan" jotain.

Mutta tuota omituista edes-takas-veivaamista en tajua - MIKSI te siis teitte/teette tuollaista on-off-sekoilua? Se ei nyt selvinnyt minulle. Ja miten niin ilman draamaa? Minusta juuri on-off on draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän aloittajaa. On melkein viisikymppisenä noloa kysyä mieheltä että "no,olemmeko me nyt yhdessä? Olen rakastunut,entä sinä?" pahimmillaan mies kiusaantuu ja lähtee karkuun. Pitää vaan koettaa lukea rivien välistä ja miettiä mustasukkaisena,paneeko mies muitakin. Meneekö se toisen naisen luo nukuttuaan yön vieressäni?

Noloa? En nyt oikein ymmärrä? Eikö nuo nolousjutut ole nimenomaan nuoruuden ongelma? Kai sitä nyt voi aikuinen ihminen kysyä ihmiseltä, jonka kanssa on tullut läheiseksi, että miten hän kokee suhteen ja mitä hän haluaa siltä. Ja tunteista puhuminen ei oman kokemukseni mukaan myöskään ole millään tasolla noloa.