Kun en vain oikeasti uskalla soittaa

Ihan järkkyä tuollainen jännitys. Muistan itselläni olleen joskus. Vanhemmat eivät koskaan tukeneet taIi auttaneet. Etsivät vain kaikkia vikoja. Olisiko siitä seuraus.

Työelämässä sitten oli pakko soitella ja hoitaa asioita. Sain itsevarmuutta kun huomasin, että pärjäänkin ihan mainiosti.

Työelämässä myös huomasin, että jotkut todella nuoret työharjoittelijat olivat tosi luontevia puhelimessa. Heitä ei yhtään stressannut, toisia taas paljonkin. Ihastelin tuota taitoa olla luonteva ja jopa johtaa puhetta. Tasan ei mene onnen lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä myös huomasin, että jotkut todella nuoret työharjoittelijat olivat tosi luontevia puhelimessa.

Jep! Joskus tekee melkein mieli toppuutella, että eiei, kun mietitään nyt mitä sinne pitää sanoa. Kun todetaan vain ykskaks, että minäpä soitan ja ollaan jo luuri korvalla. Kyllä se minulle on aina isompi operaatio. (On siinä toki sekin, että minä ehkä useammin saan kaikki asiat selvitettyä sujuvasti yhdellä puhelulla, mutta se on eri aihe.)

"Vanhemmat eivät koskaan tukeneet taIi auttaneet. Etsivät vain kaikkia vikoja. Olisiko siitä seuraus."

Sama. Asenne oli luokkaa mene ja tee! Mutta mihinkään ei saanut henkistä tukea. 

Asiat piti vain tehdä. Ei ollut mitään sopivaa syytä olla kykenemättä johonkin. Piti vain tehdä. Niin simppeliä, paitsi että ei todellakaan ole.

Ymmärrän erittäin hyvin ettei ole palkkatyö. Noin flegmaattiselle suoranainen ihme että jotain työntapaista on onnistunut saamaan. En edes halua tietää kuinka flegmaattista touhusi ollut siellä työpaikalla työkavereiden ym. kesken. Kannattaa hoidattaa ne traumansa ym. ennenkuin mihinkään edes hakeutuu ettei sitten tarvitse vinkua kuin pistettävä sika kun jotain sellaista on pakko tehdä mikä menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Laita vaikka sähköpostiviesti tai tekstiviesti missä reilusti kerrot kuinka pelkäät ym. niin voivat siellä ruveta miettimään oikein tosissaan mitä sun kanssasi tekevät. Tai sitten vaan reippaasti lopetat sen nössöilyn ja tekosyiden keksimisen ja soitat sen pelottavan puhelun. 

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmat eivät koskaan tukeneet taIi auttaneet. Etsivät vain kaikkia vikoja. Olisiko siitä seuraus."

Sama. Asenne oli luokkaa mene ja tee! Mutta mihinkään ei saanut henkistä tukea. 

Joo, sama. Ivalliset naurut kyllä sai, ja edelleen kun olen aikuinen ja vanhempien kanssa tekemisissä, saatetaan joku ahdistus ottaa esiin kahvipöydässä ja nauraa räkätetään. 

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmat eivät koskaan tukeneet taIi auttaneet. Etsivät vain kaikkia vikoja. Olisiko siitä seuraus."

Sama. Asenne oli luokkaa mene ja tee! Mutta mihinkään ei saanut henkistä tukea. 

Sama. Ja se, että pakotettiin soittamaan eri paikkoihin antamatta mitään spesifimpiä neuvoja, ei auttanut yhtään. Monesti vielä kerrottiin mikä kaikki jäi kysymättä ja pahimmillaan laitettiin soittamaan uudestaan. Kai se oli vanhempien mielestä jonkinlaista siedätystä, mutta sen sijaan kynnys vain kasvoi.

Vatvominen ja meinaaminen on se kurjin olotila. Soita heti nyt niin asia on hoidettu ja tehty.  Kirjoita vaikka paperille mitä haluat sanoa. Hei en valitettavasti ole vielä työkuntoinen , palaan asiaan kun tilanne muuttuu kiitos hei ja luuri kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän erittäin hyvin ettei ole palkkatyö. Noin flegmaattiselle suoranainen ihme että jotain työntapaista on onnistunut saamaan. En edes halua tietää kuinka flegmaattista touhusi ollut siellä työpaikalla työkavereiden ym. kesken. Kannattaa hoidattaa ne traumansa ym. ennenkuin mihinkään edes hakeutuu ettei sitten tarvitse vinkua kuin pistettävä sika kun jotain sellaista on pakko tehdä mikä menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Laita vaikka sähköpostiviesti tai tekstiviesti missä reilusti kerrot kuinka pelkäät ym. niin voivat siellä ruveta miettimään oikein tosissaan mitä sun kanssasi tekevät. Tai sitten vaan reippaasti lopetat sen nössöilyn ja tekosyiden keksimisen ja soitat sen pelottavan puhelun. 

Ymmärrän erittäin hyvin että kommentoit juuri täällä. Noin ilkeälle suoranainen ihme että jotain vastakommenttiakin onnistuu saamaan. En edes halua tietää kuinka ilkeää touhusi ollut tuolla ulkomaailmassa muiden ihmisten kesken. Kannattaa hoidattaa ne traumansa ym. ennenkuin mihinkään edes kommentoi ettei sitten tarvitse vinkua kuin pistettävä sika kun jotain sellaista tulee mikä menee oman ihon alle. Laita vaikka sähköpostiviesti tai tekstiviesti missä reilusti kerrot ammattilaiselle miten pahoin voit niin voitvat siellä ruveta miettimään oikein tosissaan mitä sun kanssasi tekevät. Tai sitten vaan reippaasti lopetat sen ilkeilyn ja muiden haukkumisen ja kokeilet vaikka ystävällisyyttä.

Ap, 

Saitko jo soitettua? Kerrohan