Lue keskustelun säännöt.
Kun en vain oikeasti uskalla soittaa
20.11.2024 |
En uskalla soittaa töihin ja ilmoittaa etten edelleenkään pääse tulemaan. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Ei ole palkkatyö. Olen saanut tosi paljon p@skaa niskaan menneisyysess joiltain katkerilta akoilta. Siksi pelkään.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muut puhelinkammoiset hoitavat nämä asiat???
No jos ei ole edes palkkatyö, niin laita vaan viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut puhelinkammoiset hoitavat nämä asiat???
Soittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita vaan rohkaistua, helpottaa ajan mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita, kyllä se siitä helpottaa kun saat asiasi sanottua.
Voitko laittaa tekstarilla soittopyynnön tai laittaa viestisi sähköpostilla? Narraa ettei puhelin toimi ja keskustele emailitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesusperkele, onko tämä joku pullamössökermapersemilleniaalien juttu taas? Todennäköisesti aiheuttaa vakavan masennuksen kun ei ole psykiatrina äreä faija ja psyykelääkkeenä keskikalja kuten meillä -80 luvulla. Me pystymme soittamaan puhelimella ja tiedämme kuinka soittaessa käyttäydytään. Koita nyt jotenkin sinnitellä kun on niin hirveän vaikeaa... EI OLE!
Älä ajattele, että sinun pitää soittaa, vaan jaa asia paloihin.
Sinun pitää näppäillä numero.
Sinun pitää painaa luurinkuvaa.
Päästät suustasi kasan äänteitä, jotka suomenkielessä tarkoittavat en-tule-töihin-tänään.
Näin ne keskitysleiritkin toimivat, asia pilkottiin mitättömiksi tekemisiksi, joista yksikään ei itsessään ollut järin raskauttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole edes palkkatyö, niin laita vaan viestiä.
Minulle on sanottu että pitää soittaa.
Joskus on vaan mentävä epämukavuusalueelleen vaikka kuinka ahdistaisi. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Ei lopultakaan kauhean pahaa. Vaikka toisessa päässä olisi kiukkuinen tai tyytymätön ja epäystävällinen reaktio, niin voi sitten vaan todeta että tilanne nyt kuitenkin on tämä, ja ihan vaan ilmoitit asiasta. Sitten varmaan sinulle sanotaan tarviiko jatkossa mennä ollenkaan, ja sen mukaan sitten vaan jatkot. Jos sanotaan että tää oli tässä, niin sitten vaan sanot ok, ymmärrän. Kiitti,moi! Se siitä. Sen pahempaa ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muut puhelinkammoiset hoitavat nämä asiat???
Itsellä oli vaikea masennus, en uskaltanut pitää puhelinta päällä. Nyt tuntuu hurjalta, mitä pelkäsin? En tiedä. Ahdisti mennä ulos. En yksin voinutkaan.
Puoliso hoiti asioita: lääkäri soitti hänelle, ja joskus osallistuin puheluun. Ihan järkyttävä ahdistus.
Lääkkeet ei auttanu, monia kokeiltiin. Ect pelasti minut eloon.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vaan mentävä epämukavuusalueelleen vaikka kuinka ahdistaisi. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Ei lopultakaan kauhean pahaa. Vaikka toisessa päässä olisi kiukkuinen tai tyytymätön ja epäystävällinen reaktio, niin voi sitten vaan todeta että tilanne nyt kuitenkin on tämä, ja ihan vaan ilmoitit asiasta. Sitten varmaan sinulle sanotaan tarviiko jatkossa mennä ollenkaan, ja sen mukaan sitten vaan jatkot. Jos sanotaan että tää oli tässä, niin sitten vaan sanot ok, ymmärrän. Kiitti,moi! Se siitä. Sen pahempaa ei tapahdu.
Niin no helppohan sinun on sanoa. Minulle olisi katastrofi jos en olisi enää tervetullut työpaikalle. Elämäni ei etene ilman. Että kyllä tämä on iso asia.
Pelkoni ei johdu tuosta pomosta, vaan pelkästään aiemmista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut puhelinkammoiset hoitavat nämä asiat???
Vitkuttelen parhaani mukaan, kirjoitan "replat" ylös, tsemppaan itteeni kovasti ja lopulta soitan.
Yleensä puhelun aikana jo jännitys helpottaa, mutta saatan kyllä alkaa lörpöttelemään jotain turhia kun pahin jännitys purkautuu.
Mut hirveetähän se aina on. Yritän vaan suhtautua niin et asia nyt vaan on hoidettava pois alta. Mitään ei-pakollisia en kyllä soittele!
Sinun täytyy madaltaa tuota ongelmaasi. Uskalla nyt soittaa ja huomaa, että ihan ok meni.
Tsekkaavat varmaan, että et ole humalassa ja saavat myös arviosi milloin pääset töihin.
Soita - hyvin se menee. Ei kannata jännittää.
Vierailija kirjoitti:
Koita vaan rohkaistua, helpottaa ajan mittaan.
Ei ole helpottanut vielä viisikymppisenä. Mutta se nyt vain on asia, mikä on pitänyt hyväksyä. Maailma kun ei pyöri minun ahdistusteni tahtiin, ja ihan hyvä niin. Jännittää niin että melkein oksennan, mutta soitan aina kun tarvitsee. Tsemppiä kaikille meille!
Menneisyydessä