Avun hakeminen julkiselta mielenterveysongelmiin hävettää

Ahdistukseen on hyviä toiminnallisia keinoja. Mömmöt voi tilata netin kautta. Muutenkin fiksumpaa nyt kun kaikki tautiset käy apteekeissa.

Kylläpä siinä erikoiseksi asiakkaaksi helposti päätyy. Mutta jos nyt jostain lievästä masennuksesta tms. joka toisella olevasta vaivasta on kyse, niin tuskin sitä sen erityisemmin huomioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä siinä erikoiseksi asiakkaaksi helposti päätyy. Mutta jos nyt jostain lievästä masennuksesta tms. joka toisella olevasta vaivasta on kyse, niin tuskin sitä sen erityisemmin huomioidaan.

Minusta ainakin tuntuu, että kun olin ssri-lääkityksellä pari vuotta silloisista olosuhteista johtuen, niin sen jälkeen on tarjottu kaikkiin vaivoihin buranan sijasta cymbaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä siinä erikoiseksi asiakkaaksi helposti päätyy. Mutta jos nyt jostain lievästä masennuksesta tms. joka toisella olevasta vaivasta on kyse, niin tuskin sitä sen erityisemmin huomioidaan.

Minusta ainakin tuntuu, että kun olin ssri-lääkityksellä pari vuotta silloisista olosuhteista johtuen, niin sen jälkeen on tarjottu kaikkiin vaivoihin buranan sijasta cymbaltaa.

Niin se taitaa usein olla. Mutta suostuvat kuitenkin yleensä kuuntelemaan muitakin vaivoja tuollaisella kevyemmällä diagnoosilla, kun tarpeeksi vakuuttelee. Sitten taas kun oireet ja diagnoosit on olleet hyvin rankkoja ja kaikki on iloisesti luettavissa tk:n omista järjestelmistä, niin tilanne käy vielä hankalammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä siinä erikoiseksi asiakkaaksi helposti päätyy. Mutta jos nyt jostain lievästä masennuksesta tms. joka toisella olevasta vaivasta on kyse, niin tuskin sitä sen erityisemmin huomioidaan.

Minusta ainakin tuntuu, että kun olin ssri-lääkityksellä pari vuotta silloisista olosuhteista johtuen, niin sen jälkeen on tarjottu kaikkiin vaivoihin buranan sijasta cymbaltaa.

Niin se taitaa usein olla. Mutta suostuvat kuitenkin yleensä kuuntelemaan muitakin vaivoja tuollaisella kevyemmällä diagnoosilla, kun tarpeeksi vakuuttelee. Sitten taas kun oireet ja diagnoosit on olleet hyvin rankkoja ja kaikki on iloisesti luettavissa tk:n omista järjestelmistä, niin tilanne käy vielä hankalammaksi.

Ammattitaitohan pitäisi nostaa (tavoite) sellaiseksi perusterveydenhuollossakin, että he siellä osaavat tunnistaa paremmin akuutit psykoosi, maanisuus tms. tilanteet. Joissain tilanteissa voi diagnoosi vääristyä ihan sillä, että työntekijät tulkitsevat asioita väärin jopa erikoissairaanhoidossa (joskus ei esim. edes ihmisen läheisten käsityksiä hoidettavasta kuulla lainkaan ja siitä pitääkö kerrotut asiat paikkaansa). Niissä kohdin voi olla epäily sana käytössä diagnoosin yhteydessä. Toisaalta sana: epäily voidaan nykyään laittaa myös esim. fibromyalgia diagnoosin yhteyteen. Eli monin tavoinhan asiat tavallaan hakee paikkaansa siinä, miten ihmiselimistön toimintaa kokonaisvaltaisesti osataan hahmottaa. Sitäkään ei diagnooseja kartoitettaessa välttämättä kysellä edes erikoissairaanhoidossa, minkä verran ihminen esim. käyttää kännykkää eli onko joku ADT (itse aiheutetut keskittymisvaikeudet) sekoittamassa aivojen toimintaa. Siihen tilanteeseensa ei taida edes mikään lääkehoito auttaa. Perusterveydenhuolto vai erikoissairaanhoitoko jatkossa tunnistaa asiat oikealla tavalla nopeammin? 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävettänyt avun hakeminen, vaan häpesin niiden terveydenhuollon "ammattilaisten" puolesta heidän käyttäytymistään ja suhtautumistaan apua hakeviin potilaisiin. Mt-ongelmien hoito on Suomessa kyllä todella huonoa, mikä on outoa, koska niihinhän nimenomaan kannattaisi panostaa ja varmistaa, että ihmiset voivat paremmin. Minulle ongelmaksi muodostui se, etten halunnut aloittaa masennuslääkitystä. Tiesin kokemuksesta, ettei masennuslääkitys auta minua, vaan olisin halunnut enemmän keskustelu- ja terapiatukea. Tämän takia olin sitten "ongelmatapaus". Yksi lääkäri sanoi minulle suoraan, että "ei sinua voi auttaa kun sinä et halua apua". Tuo on oikeasti aika karu asia sanoa ihmiselle, joka on määrätty osastohoitoon im-yritysten takia. Ei masennuslääkitys ole se ainut apu, on niitä muitakin keinoja. Niitä ei vaan haluta käyttää.

Tuota se on. Todella monella on aivan järkyttäviä kokemuksia mielialalääkkeistä ja jos keskusteluapua haluaa, on vain valehdeltava että syö lääkkeitä. Muussa tapauksessa olet typerä, niskoitteleva ja hoitovastainen henkilökunnan mielestä. Kaikki vedetään saman rattaiston läpi, kohtaamatta, kuuntelematta, mitätöiden.

Depressiosta eli masennuksesta kärsii 57 % suomalaisista. Naisilla masennus on lähes 2 kertaa yleisempää kuin miehillä. Arvioidaan, että perusterveydenhuollon potilaista 10 prosenttia on masentuneita, mutta vain osa hakee siihen apua.

Joka kymmenes syö jotain mielenterveyslääkettä. 

Tervetuloa meidän seuraamme. 

Vierailija kirjoitti:

Depressiosta eli masennuksesta kärsii 57 % suomalaisista. Naisilla masennus on lähes 2 kertaa yleisempää kuin miehillä. Arvioidaan, että perusterveydenhuollon potilaista 10 prosenttia on masentuneita, mutta vain osa hakee siihen apua.

Joka kymmenes syö jotain mielenterveyslääkettä. 

Tervetuloa meidän seuraamme. 

 

Kun todetaan, että masennuslääkkeet ei tehoa kokeiluun voi tulla tarjolle seuraavaksi maanisuuteen ja psykoosiin tarkoitetut lääkkeet ilman, että on näkö- tai kuuloharhoja tai kokee vainoa tms Työntekijöiden epätoivostakin tuo voi kenties kertoa, kun terveydenhuollon hoitokäytännöt ei taivu kunnolla lääkkeettömään (vain tarvittavan lääkkeen käyttöön) auttamiseen vielä nykyäänkään.

Masennuksen juurisyihin vaikuttamisessa on omat haastekohtansa, kun niistä osa tai kaikki voi olla ihmiselimistön ulkopuolella, yhteiskunnassa olevia ratkaisemattomia haasteita. Eihän silloin mitkään lääkkeet voikaan viedä alakuloisuutta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan ollut sen päivän ensimmäinen etkä viimeinen mielenterveyspalveluja hakeva, joten miksi hävetä

Näinhän tämä juttu menee mutta julkinen on tunnettu juoruilusta sekä väärin kirjatuista asioistakin.

No kyllä teillä siellä Suomessa  on sitten kaikki todellakin päin p:tä!

Täällä missä asun on terveydenhuolto järjestetty hieman eri tavalla kuin Suomessa, mutta missään yksityisellä klinikalla en käy omien ongelmieni kanssa.

Olen lapsesta asti kärsinyt  kroonisesta traumaattisesta stressihäiriöstä ja dissosiaatiohäiriöistä.  Itselleni on päivänselvää että tähän on pitänyt apua hakea ja saada, enhän kykenisi edes työhön jos en sitä tekisi. Kiitos hyvä hoidon ja terapian kykenen elämään ajoittaisen dissosiaation ja flachbakkien kanssa ihan hyvää elämää,

Minulla on aivan ihana terapeutti eikä tulisi mieleenikän hävetä. Ihmettelen miten Suomessa terveydenhuoltoalan työntekijät koulutetaan?  Todella surkeaa jos se noin huonoa on.  Jos koet että asiositasi juoruillaan kai sentään teet siitä ilmoituksen? Ei se niin huonoa voi sielläkään olla että salassapitovelvollisuutta voi rikkoa mennen tullen! En kyllä tältä istumalta usko.

Se että olen sairastunut ei ole oma syyni.  En usko että sinäkään et omasta valinnastasi ole sitä tehnyt. Olen kasvanut olosuhteissa joissa kuka tahansa olisi reagoinut jos on normaali ihminen.  Sehän olisi epänormaalia jos ei reagoisi.

Tiedän että Suomi on vauhdilla uppoava laiva mutta nyt pitää kyllä kysyä siellä asuvilta tutuilta tuotstakin asiasta. Olen järkyttynyt.  "Maailam onnelisin maa". Mitä  raainta ironiaa alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävettänyt avun hakeminen, vaan häpesin niiden terveydenhuollon "ammattilaisten" puolesta heidän käyttäytymistään ja suhtautumistaan apua hakeviin potilaisiin. Mt-ongelmien hoito on Suomessa kyllä todella huonoa, mikä on outoa, koska niihinhän nimenomaan kannattaisi panostaa ja varmistaa, että ihmiset voivat paremmin. Minulle ongelmaksi muodostui se, etten halunnut aloittaa masennuslääkitystä. Tiesin kokemuksesta, ettei masennuslääkitys auta minua, vaan olisin halunnut enemmän keskustelu- ja terapiatukea. Tämän takia olin sitten "ongelmatapaus". Yksi lääkäri sanoi minulle suoraan, että "ei sinua voi auttaa kun sinä et halua apua". Tuo on oikeasti aika karu asia sanoa ihmiselle, joka on määrätty osastohoitoon im-yritysten takia. Ei masennuslääkitys ole se ainut apu, on niitä muitakin keinoja. Niitä ei vaan haluta käyttää.

Eikö tuolloin parempi väylä ole jokin auttava puhelin? Ei kai arvauskeskuksessa oikeasti ole aikaa viikkokaupalla jutella ja keskustella tyhjänpäiväistä jokaisen kanssa, joka sellaista haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävettänyt avun hakeminen, vaan häpesin niiden terveydenhuollon "ammattilaisten" puolesta heidän käyttäytymistään ja suhtautumistaan apua hakeviin potilaisiin. Mt-ongelmien hoito on Suomessa kyllä todella huonoa, mikä on outoa, koska niihinhän nimenomaan kannattaisi panostaa ja varmistaa, että ihmiset voivat paremmin. Minulle ongelmaksi muodostui se, etten halunnut aloittaa masennuslääkitystä. Tiesin kokemuksesta, ettei masennuslääkitys auta minua, vaan olisin halunnut enemmän keskustelu- ja terapiatukea. Tämän takia olin sitten "ongelmatapaus". Yksi lääkäri sanoi minulle suoraan, että "ei sinua voi auttaa kun sinä et halua apua". Tuo on oikeasti aika karu asia sanoa ihmiselle, joka on määrätty osastohoitoon im-yritysten takia. Ei masennuslääkitys ole se ainut apu, on niitä muitakin keinoja. Niitä ei vaan haluta käyttää.

Eikö tuolloin parempi väylä ole jokin au

Et ole terapiasta kuullut? Tai terapeuttisesta keskustelusta sh:n kanssa? Jos pystyt määrittelemään avuntarpeen tyhjänpäiväiseksi niin miksi siellä tk:ssa sitten jaksetaan kuunnella tyhjänpäiväisiä flunssaoireita. Iso osa niistäkin on turhia mutta eihän sitä kyseenalaisteta.