Kuinka hedonistinet kehtaat olla, kun samaan aikaan miljoonat kärsii nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kärsii Suomessa nälästä niin ne vähätkin rahat menee takuuvarmasti alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin.

Tai lääkkeisiin ja sairaalamaksuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin toki, paljonkin. On hyvä pitää mielessä, että olemme silkkaa onnekkuuttamme osa yhteiskuntaa, jossa meillä pääsääntöisesti on ruokaa, katto pään päällä ja rauha. Emme myöskään voi olla millään tasolla täysin onnellsisia, koska osa lajitovereistamme - myös lapsia - kärsii joka hetki katastrofaalisesti. Minä ja ajatukseni pysyvät näillä mietteillä kohtuudessa; tiedän olevani kyvyssäni auttaa ja jaksamisessani rajallinen. Silti tiedostan. Ilman tällaista ajatusmaailaa katoaa sekä etiikka että moraali. 

Meidän esi-isämme ovat kärsineet nälkää, toisten vallan alla olemista, isovihan, pikkuvihan ja olleet sotimassa rintamilla maamme puolesta.  

Esi-isiämme on kiittäminen. Heidän geeninsä ovat meissä. Ottakaamme esimerkkiä heistä, miten rakensivat hienon yhteiskunnan. 

En välitä kuin lähimmäisistäni.

Sanonta kuuluu, että Jumalan pelko on viisauden alku.

Kansamme sai yhtenäiseksi kristinusko ja sen tapakulttuuri. Sodissa puolustettiin kotia, uskontoa ja isänmaata. Kansa yhdistyi vihulaista vastaan. 

Nykyään huomaa, että jokainen etsii hyvää vain lähinnä itselleen. Tästä johtuu suuret avioeroprosentit. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki nälänhätäiset saisi ruokaa 20 vuoden ajaksi, niin meillä olisi triplaten nälänhätää 20 vuoden päästä.

Live Aid ja muut Afrikan auttamisohjelmat saa ihmiset lisääntymään ja luomaan lisää ruuantarvitsijoita.

Malthus heräsi taas kuolleista. Vanha brittiläisen taloustieteen linja: kaikki keinot huono-osaisten auttamiseksi heikentävät heidän asemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuin Sanna Marin. Ajattelen että köyhät voivat nauttia minun kauttani luksuselämästä.

Aina kun ostan jotain kallista, niin mietin kuinka joku köyhä varmaan nauttisi siitä. 

Sannuli laittaa instaan kuvan luksustuotteista, että köyhäkin voi nähdä ja ihailla mitä kaikkea onkaan olemassa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin toki, paljonkin. On hyvä pitää mielessä, että olemme silkkaa onnekkuuttamme osa yhteiskuntaa, jossa meillä pääsääntöisesti on ruokaa, katto pään päällä ja rauha. Emme myöskään voi olla millään tasolla täysin onnellsisia, koska osa lajitovereistamme - myös lapsia - kärsii joka hetki katastrofaalisesti. Minä ja ajatukseni pysyvät näillä mietteillä kohtuudessa; tiedän olevani kyvyssäni auttaa ja jaksamisessani rajallinen. Silti tiedostan. Ilman tällaista ajatusmaailaa katoaa sekä etiikka että moraali. 

Meidän esi-isämme ovat kärsineet nälkää, toisten vallan alla olemista, isovihan, pikkuvihan ja olleet sotimassa rintamilla maamme puolesta.  

Esi-isiämme on kiittäminen. Heidän geeninsä ovat meissä. Ottakaamme esimerkkiä heistä, miten rakensivat hienon yhteiskunnan. 

Älä nyt saatana jaksa. Meillä ei ole mitään kunniaa - vielä vähemmän yksilöinä. Jokaisen meistä tulisi elintasovatsoinemme syvästi hävetä ja kärsiä maailman nälkäänäkevien, sotien lapsiseksiorjien ja muiden osattomaan asemaansa syyttömien edessä. On pohjattoman sairasta ja narsistista kuvitella _ansaitsevansa_ jotenkin hyvinvointinsa tällaisessa maailmassa. Jeesus että minä vihaan kaltaisiasi elukoita.

Kun ajattelee köyhiä niin pysyy itsekin kiitollisena ja vaatimattomana. Muistaa jälleen sen, miten hyvin meillä asiat onkaan ja osaa olla kiitollinen vähästäkin. Suomen köyhimmät työttömätkin ovat rikkaita, jos verrataan maailman köyhiin. Intiassa moni tinaa 200e kuussa rahaa jolla ei paljon juhlita. Asunnottomia valtavasti. Aliravittuja myös. Tämä vaikuttaa mahdollisuuksiin elämässä. Koulutuksen puute ja suomessa jokainen saa vähintään peruskoulu minimin.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsena piti syödä ruokaa, joka oli omasta mielestä pahaa, äiti aina torui miten afrikassa lapset näkevät nälkää ja olisivat iloisia jos saisivat syödä tuon pahan ruuan. Niinpä syön joka aterialla lautasen tyhjäksi jotta se afrikan lapsi ei näkisi nälkää.

Oletko kysynyt Afrikasta auttoiko toimintasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin toki, paljonkin. On hyvä pitää mielessä, että olemme silkkaa onnekkuuttamme osa yhteiskuntaa, jossa meillä pääsääntöisesti on ruokaa, katto pään päällä ja rauha. Emme myöskään voi olla millään tasolla täysin onnellsisia, koska osa lajitovereistamme - myös lapsia - kärsii joka hetki katastrofaalisesti. Minä ja ajatukseni pysyvät näillä mietteillä kohtuudessa; tiedän olevani kyvyssäni auttaa ja jaksamisessani rajallinen. Silti tiedostan. Ilman tällaista ajatusmaailaa katoaa sekä etiikka että moraali. 

Meidän esi-isämme ovat kärsineet nälkää, toisten vallan alla olemista, isovihan, pikkuvihan ja olleet sotimassa rintamilla maamme puolesta.  

Esi-isiämme on kiittäminen. Heidän geeninsä ovat meissä. Ottakaamme esimerkkiä heistä, miten rakensivat hienon yhteiskunnan. 

Menemällä itsekin rintamalle, ja toivottavasti tuhoamạlla lọpullísesti suurimman meille kurjuutta tuoneen itänaapurín, jonka nimi jääköön mainitsematta?