Terapiasta on ollut minulle valtavasti apua, luottamus itseeni on vahvistunut ja pystyin lopettamaan juomisen. :) enpä olisi uskonut.

Kaikki sanovat, että terapiassa käynti voi olla todella raskasta ja aiheuttaa ikäviä tuntemuksia etenkin alkuun. 

Alkuun minulla oli epäilyksiä että onko siitä mitään hyötyä ja olin todella masentunut. Nyt voisin sanoa, että en ole enää lainkaan masentunut ja uskallan sen sanoa jo koska tämä hyvä ja normaali olotila on kestänyt jo sen verran pidempään. Vuosia kärsin siis masennuksesta ja luovuttaminen oli mielessä alituiseen. 

Voi olla myös, että jokin pyhä henki on koskettanut minua koska olo on niin rauhallinen ja luottavainen vaikka jos elämääni katsoo joku jolla menee hyvin pintapuolisissa asioissa niin minulla ne on aika hajallaan. Silti en ole siitä enää huolissani, selviän kyllä. Aina ei ole helppoja hetkiä ja päiviä mutta ei se on normaalia eikä herätä mitään masentuneita ajatuksia, korkeintaan suurta v:tutusta. 

On kuitenkin suurimmaksi osaksi niin hyvä olo. Olen saanut itseluottamusta ja itsetuntoa takaisin. Pidän itseäni arvossa ja pienet asiatkin tuovat suurta kiitollisuutta. 

Viikon ajan olen esimerkiksi ollut todella kiitollinen ja onneissani siitä, että sain ostettua itselleni hyvät talvikengät, jotka tuntuvat mukavalta jalassa. 

Alkoholia en tarvitse enää mihinkään. Työssä väsyn mutta en koe oloani uupuneeksi lepäämisen jälkeen enää. Musiikki on ihanaa, rakkaudelliset ja lämpöä tuottavat asiat ovat koskettavia jälleen, voin herkistyä ja tuntea merkitystä elämässäni. 

Niin normaaleja ja "pieniä" asioita mutta niin valtavan suuria ja merkittäviä minulle. 

Älkää luovuttako, en olisi uskonut tätä silloin kun olin masennushunnun alla. Elämä ei ole täydellistä mutta tärkeää taas.