Millä ihmeellä saisin 27-vuotiaan poikani työelämään tai edes kouluun? "En ole koskaan ajatellut meneväni töihin. Ei vaan ole mun juttu." 😢
Pelaa yöt pelejä ja nukkuu päivät. Kysyy aina unisena sängynpohjalta mumisten että kenelle hän muka on luvannut, että menisi tässä elämässä töihin. Sanoo haukotellen ettei varmasti pääsisi sängystä ylös, jos pitäisi mennä töihin. Kääntää kylkeä ja jatkaa nuokkumista.
Äitinä itkettää se, että olen näin pahasti epäonnistunut äitinä. Taloudellisestikin tekee tiukkaa elättää häntä.
Mitä tehdä?
Kommentit (295)
Rakastuminen! Se kuule auttaa, joten älä hävitä tietokonetta.
Sosiaalitoimistolle suoli-ilmoitus. Ei ole normaalia
Näytä sille mitä on elämä ilman rahaa. Sähkö pois, ruoka pois, pihalle nukkumaan, vaatteet pois.
En kai minäkään tekisi hetkeäkään töitä jos joku muu minua elättäisi.
Häpeä ja ongelma on täysin äidin puolella, joka elättää 27-vuotiasta miestä.
Heität vain hankeen pärjäämään. Eläimetkin osaavat vierottaa poikasensa.
Vierailija kirjoitti:
Kauanpa olet sen antanut olla. En mä tiedä. Mä tönin oman poikani kesätöihin jo teininä.
Onko hällä joku koulutus? Jos ei niin nyt keväällä hakemaan kipin kapin. Ja sitten työpaikkaa etsimään.
Mun lapset opiskeli ja kävi töissä samaan aikaan. Ei ollut muita vaihtoehtojakaan kun rahat oli tiukilla.
Niin minunkin lapset olivat kesätöissä lomilla ja ihan itse hommasivat työpaikkansa jo teini-iässä eikä ollut meillä rahasta kiinni. Kun myöhemmin lukion jälkeen opiskelivat ammattiin sama tyyli jatkui. Annoimme kyllä rahaakin tilanteen niin vaatiessa.
Mielestäni on vanhempien tyhmyyttä antaa teinien loisia lapsuuden kodissa, jotkut eivät teetä edes koti/pihatöitä tai siivoa omia jälkiään. Tämä jos mikä on karhunpalvelus omille lapsilleen - ei rakkauden osoitus!
Työnteko ei vaan ole suomalaisen nuoren juttu, se tykkää nukkua ja pelata ja jotain muuta.
Onneksi meillä on näitä Kunta Kintejä, jotka tulevat siivoamaan ja muuta.
Toki kun nuo töissä käyvätkin nostavat palkan päälle saman verran tukia, mitä maksavat veroja, niin mistähän sitä verokertymää jatkossa tulee?
Vierailija kirjoitti:
Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi.
Eikä kaikista ole kasvattamaan lapsiaan yhteiskuntakelpoisiksi ja nyt ei ole kyse niistä, joilla on ns muita vaikeuksia, kuten joku sairaus..
Heität rojuineen pihalle ja vaihdat lukot oviin.
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla tyttöystävää? 🥺
Mitä sillä asialla on tämän kanssa tekemistä?
Naisten tehtävä ei ole paapoa miehiä ja tehdä heistä yhteiskuntakelpoisia, ei äitieneikä tyttöystävien.
Anna olla vaan. Siinä sulla on omaishoitaja valmiina
Se ei ole sun tehtävä. Ehkä amiksessa on aikuisilta-monimuotokoulutuksia joskus. Ei ole välttämättä työpaikkoja. Ihmiset ovat myös erityisiä, kaikki ei sovi kaikkeen.
Ihan ensimmäiseksi leikkaa nyt jumalauta se napanuora jo poikki. Pistät loisen etsimään oman asunnon, koulutusta ja/tai työtä ja hakemaan itse mahdolliset tuet niin sinäkin voit vihdoin alkaa elää omaa elämääsi kotipiikana ja passaajana olemisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla vaan. Siinä sulla on omaishoitaja valmiina
Sitten jos /kun tulee mt ongelmia niin käy pian äitinsä kimppuun. Jos eristäytyy neljän seinän sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että hänellä joku masennus tjsp. Kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin/soskuun tai mistä nyt saakaan apua.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Alat periä vuokraa laiskurilta. Ja myös osa kotitöistä pakolliseksi. Tai sitten heität kadulle. Ihan itse olet soppasi keittänyt paapomalla aikuista ihmistä kuin jotain pikkulasta.
Heität kadulle?? Herranjumala täälä on kylmiä ihmisiä. Ei se ihmisen oma syy ole jos dopamiinitasot alhaalla, eikä jaksa/ole motivaatiota tehdä mitään. Kaikkihan toteuttaisi unelmiaan ja tekisivät rahaa, jos olisi voimia siihen. Ei kai kukaan valitse jäädä kotiin kituuttamaan minimirahoilla jos on vaihtoehtoja.
Äiti, vaikka kulnka tekisi pahaa niin nyt olisi korkea aika ja viimeinen hetki katkaista napanuora ja sanoa, että elättäminen, hyysääminen ja passaaminen loppuu ja saat alkaa ottamaan miehen lailla vastuun elämästäsi ihan itse
Minulla ainoa syy haluta töihin on se tietynlainen vapaus. En tahdo olla minkään Kelan orja, jota voi hyppyyttää, odotuttaa ja käskyttää. Töihin voi myös aina vedota, kun haluaa tuntea itsensä vähän paremmaksi ihmiseksi. Ehkä joku osa minusta haluaa "kuulua joukkoon." Mutta kyllä minä kaikesta huolimatta vihaan työntekoa. Kotityöt ovat kyllä kivoja. Ehkä yrittäjänä voisin viihtyä töissä. En voi sietää käskyttelyä.