Mitä ajattelet ihmisestä joka on asunut koko lapsuudesta aikuisuuteen samalla paikkakunnalla?

On tosi kiva asua synnyin seudulla. Vielä kun saisi joskus lapsuudenkodin omaksi. 

No jos on tyytyväinen, niin mikäs siinä. Syntymäpaikka on monellekin se rakkain, jonne moni haluaa viimeistään vuosien päästä muuttaa takaisin, jos on maailmalle lähtenyt. Mutta ehkä hän on onnekas, että työ on löytynyt heti ja elämä samasta paikasta, eikä ole tarvinnut lähteä minnekään, eikä ole kiinnostanut muutenkaan. Itse lähdin seikkailemaan ja työskentelemään muualle ja palasin vuosien jälkeen takaisin syntymäseuduilleni. Jos olisin jäänyt heti kotipaikalleni, en olisi kokenut seikkailujani, enkä saanut niitä kokemuksia mitä sain.

Olen asunut Porvoon ulkosaaristossa koko ikäni, kaunimpaa asuinympäristöä saa hakea. Ihmiset ovat todella mukavia täällä. Rakastan meidän pientä kyläkauppa yli kaiken, ja luonto on täällä henkeäsalpaavan kaunista . En  ikinä muuttaisi pois täältä. Aina kuin käyn jossain lomamatkalla niin on mukava palata takaisin. Pellinki on nro 1 minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen haluaa nähdä maailmaa ja asua monessa eri paikassa.

Normaali ihminen haluaa juurtua ja asettua aloilleen asumaan. Mutta eihän ylikierroksilla käyvä hektinen nykyihminen ymmärrä normaalia elämää.

Som man ser det blir en normal människa uttråkad av att bo och vara i samma omgivning jämt. Utvecklingen stagnerar utan stimulans.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että  hän on onnistunut elämässään, koska on saanut työn, toimeentulon, sosiaaliset suhteet ja kaikki muutkin elämän peruspalikat niin hyvälle mallille jo nuorena, että ei ole tarvinnut muuttaa mihinkään.

Ajattelin juuri näin. 

Mieheni on asunut 68 vuotta samalla paikkakunnalla. Kahdessa talossakin vain. En tiedä, mitä siitä nyt ajattelisi. Ei mitään ihmeempiä.

Masentunut sivistymätön mammanpoika/tyttö

Rehellisesti... miehissä tuollainen on turn off. Vähän tulee sellainen ressukka fiilis.

No jos onnellinen siellä niin kiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on maaseudulla niin junttia

Enemmän tiedän koko ikänsä yhdessä kunnassa asuneita kaupunkilaisia kuin maalaisia. Maalaiset joutuvat useimmiten vähintään opintojen ajan asumaan muualla.

Mutta kaikilla ei ole tarvetta asua muualla. Isäni on asunut lähes 70 v samassa talossa. Hän on ihan hyvin elämässään menestynyt.

Todennäköisesti rikkaan perheen lapsi joka haluaa pysyä omaisuuden lähellä ja hyötyä siitä. Matkustella voi kun rahaa on mutta muuttaa ei tarvitse eikä kannata.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti... miehissä tuollainen on turn off. Vähän tulee sellainen ressukka fiilis.

No ei kyllä yhtään tule. 

Suomenruotsalainen

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseutuhan on tuollaisia täynnä.

Niin on, ja se se vasta on junttia. Eivät tiedä mitään muusta Suomesta. Vähän kuin amerikkalaiset jotka eivät ole koskaan käyneet edes eri osavaltiossa, hyvä jos sata mailia kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä pitää olla aika yksinkertainen ja aloitekyvytön jos ei halua asua muualla elämänsä aikana.

Eikö se vähän riipu paikasta? Ei ihminen ole minusta mitenkään yksinkertainen ja aloitekyvytön, jos asuu koko ikänsä jossain tyyliin vaikka Helsingin kantakaupungissa rannan lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti... miehissä tuollainen on turn off. Vähän tulee sellainen ressukka fiilis.

Vaikka se ainoa asuinkaupunki olisi Helsinki, Espoo, Turku tai Tampere? Tai jopa Lontoo tai New York? Enemmän kaupunkilaiset jämähtää noin totaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseutuhan on tuollaisia täynnä.

 

Niin on, ja se se vasta on junttia. Eivät tiedä mitään muusta Suomesta. Vähän kuin amerikkalaiset jotka eivät ole koskaan käyneet edes eri osavaltiossa, hyvä jos sata mailia kotoa.

Voihan sitä käydä muualla Suomessa ja ihan jopa ulkomaillakin, vaikka kuinka asuisi Bulevardin eteläpuolella.

Tunnen joitakin ja ainakin heillä on melko suppea katsantokanta. Kyseessä pienehköt paikkakunnat.

Minä olen 65 ja asunut koko ikäni samassa talossa ja samalla paikkakunnalla. Ei tässä ole mitään ihmettelemistä. Toivottavasti loppuelämä menee samoissa merkeissä.

Eipä se minulle kuulu. Niinkuin joku sanoikin, pääkaupungissa tai isommissa kaupungeissa ihan normi. Itse en voi kuvitellakaan että olisin jäänyt sille 2000 asukkaan paikkakunnalle, mutta jos joku sieltä on jotenkin onnistunut löytämään elannon ja vielä puolisonkin, niin onnittelen.