Onko kenenkään vanhemmat eronneet vasta kun itse olit jo aikuinen?

Vitutti. Tuli.

Ei tullut yllätyksenä. Olivat päättäneet olla yhdessä siihen asti, että minä ja veljeni muutamme pois kotoa. Ero oli meillä tiedossa jo vuosia, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan. Oli helpotus. Toivon, etteivät olisi kituuttaneet yhdessä turhaan. Olisimme veljen kanssa pärjänneet, vaikka olisivat eronneet aiemminkin. 

Ei tullut yllätyksenä: äiti kesti isää kauemmin kuin minä ja veljeni oletettiinkaan. Äiti oli 54 kun hänelle isän harrastama komentelu, valittelu ja halveeramminen riitti. Äiti asuu nyt 38 neliön asunnossa, on edelleen töissä, on lastenlastensa upea mummi ja meille edelleen hieno äiti. 

Isä löysi 58-vuotiaana 27-vuotiaan naisen ja lähti hänen kanssaan "elämään täyttä elämää". Toki tyhjäsi sitä ennen äidin ja hänen yhteisen pankkitilin ja tekaisi muutaman velan äidin nimiin. En ikinä kuuna päivänä olisi isästäni moista uskonut. Olin itse silloin kolmekymppinen ja mulla oli puolisoni kanssa 2 pientä lasta. Oltiin sisarusten kanssa ihan shokissa. Erohan siitä tuli tietysti. Siitä meni viitisen vuotta niin isä oli raapimassa äidin ovea kun "täysi elämä" parkuvan 1-vuotiaan ja nuoren vaimon kanssa ei enää ollutkaan kivaa. Äiti haistatti pitkät isälle - ja jos ei olis tehnyt niin, me lapset olis pakotettu. Jotkut asiat vaan on anteeksiantamattomia. 

Mieheni vanhemmat ovat, hän oli silloin 22-vuotias. Tuli kuulemma yllätyksenä mutta ei mitenkään järkyttänyt, koska hänestä se oli hyvä ratkaisu. Anoppi ja appi ovatkin niin eri maailmoista että ihmetyttää, miten he päätyivät olemaan yhdessä lähes 30 vuotta.

Muutin alaikäisenä omilleni koska en pystynyt elämään isäni kanssa samassa kodissa. Ihan pian tämän jälkeen äitini muutti pois omaan asuntoonsa. Olisipa hän tehnyt sen päätönksen aikaisemmin, niin olisin säästynyt pahalta turvattomuudelta ja köyhyydeltä, jota koin kun yritin lukiolaisena selvitä arjen kuluista pelkkien tukien varassa. Töitä ei ollut tuolloin tarjolla, oli 90-luvun lama-aika.

Äiti löysi nelikymppisenä yhteyden meditaatio-opettajaansa, joka oli kymmenisen vuotta vanhempi mies. Oli iso omakotitalo, minä 18v ja pikkusisko 14v. Tuli isälle ja äidille ero, muutto pieneen kerrostaloon ja äidin mielenkiinto täysin tuohon mieheen, joka oli meitä kohtaan mukava tasan vain silloin kun äiti näki. Omilleni en voinut muuttaa, kun rahat ei riittäneet, enkä raaskinut toisaalta jättää pikkusiskoakaan. Vuosi myöhemmin muutettiin myöhemmin isän luo, mutta ei se sekään ihan mitään autuutta ollut. Hänellä ne kumppanit vaihtui ja juhliminen oli elämässä aika iso sisältö. Nyt jo vuosia asuu molemmat isä ja äiti yksinään ja molemmat valittaa kun elämässä ei ole ketään (kumppania). Vanhuutta jo sen verran, että ehkei nyt enää ketään ole hakusessakaan. En sano että mikä lopputulos olisi voinut muuten tulla, mutta kyllähän se tuo helvetin jooga- mikälie -opettaja nyt olikaan, niin aika paljon pahaa meidän perheeseen sai aikaan.