Mikä auttaa jaksamaan pikkulapsiarjessa?

Kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta yritä saada aikaa myös itsellesi, jotta voit rentoutua. Omalla ajalla en tarkoita nyt mitään yökerhorientoja tai risteilylle lähtöä tyttöjen kesken, vaan sellaista mikä voisi olla jopa päivittäistä.

Esim. rauhallinen lenkkeily metsässä, musiikin kuuntelu, askartelu, mikä vaan, mikä on helppo pienellä kynnyksellä järjestää ja on mukavaa tekemistä, mutta ei kuitenkaan liian intensiivistä, kuten vaikka salilla rehkiminen tms. Onhan sekin plussaa, jos voi harrastaa silloin tällöin jotain aktiivisempaakin, mutta tässä olikin kyse palauttavista toiminnoista.

Pikkulapsiarki tai oikeastaan mikä vaan hektinen elämäntilanne on stressaavaa ja kuluttavaa ja sen vastapainoksi on hyvä keksiä rauhallisia ja siitä suorittavasta toiminnasta poisvievää hommaa.

Se, että meno vain pahenee, kun lapset tulevat teini-ikään

Nauti nyt, kun vielä ehdit 

Kuulostaa tutulta, meillä tosin pahimmat sairasteluvuodet tuntuvat olevan jo takana. Sairastelukierre on yleensä kuitenkin päiväkoti-ikäisten ongelma ja tulee helpottamaan. 

Meillä on helpottanut asioiden jakaminen puolison kanssa. Jos yhden yön valvoo yskivien lasten kanssa, toisen saa nukkua korvatulpat korvissa. Myös nukuttamiset jaetaan eli joka toinen ilta saa hetken rauhallista omaa aikaa. 

Ehkä pahinta sairastelusta on se pettymys, kun asiat eivät menekään, kun on suunnitellut. Ei kannata kasata liian korkeita odotuksia vaan ajatella sairastumista perustilana ja sitä iloisena yllätyksenä, jos joskus asiat onnistuvatkin. Pessimisti ei pety jne... Tämä ajattelu ainakin helpotti itseä aikanaan.

Miksi lapset ssirastavat noin paljon? Meillä ei ole ollut yhtään poissaoloa lasten olessa pieniä. 

Pidä huoli iltarutiineista, opeta lapset menemään itse nukkumaan ettei vanhemman tarvitse kuin käydä peittelemässä.

Näin saatte iltaan tunnin omaa aikaa.

Tiedän, että tässä vaiheessa se ei lohduta, mutta kyllä se helpottaa parin vuoden päästä.

Meillä oli kaksoset ja 2v vanhempi esikoinen. Työssäkäyvät vanhemmat tunnin/suunta työmatkalla. Päälle vanhempien krooniset sairaudet.

Myönnän, että lasten ikävuodet 2-4v meininki oli yhtä helvettiä. 

Muistakaa myös huolehtia teidän parisuhteestanne. Parisuhde on se kivijalka. Lapset hoitoon ja te tekemään jotain mukavaa. 

Joo, meillä tuo sama aika menossa. Mulla etätyöt on pelastanut paljon, mutta etätyöt ja sairas lapsi, raskasta. Meillä mahdollista taloudellisesti, että teen nyt 80% työaikaa. Alle 3v saa Kelalta korvauksen. Ei tietenkään vastaa sitä palkan menetystä,  mutta helpottaa. 

Meillä viljellään huumoria paljon arjessa, mutta kyllähän välillä pinna kiristyy. Tehdään myös miehen kanssa niin, että vuorotellaan iltaisin. Molemmat pääsee käymään 30 min kävelylenkin. 

Tuleeko siitä lasu jos vasu-keskusteluihin ja vanhempainiltoihin ei mene?

Vierailija kirjoitti:

Se, että meno vain pahenee, kun lapset tulevat teini-ikään

Nauti nyt, kun vielä ehdit 

Onpa sinulla huonoja kokemuksia. Lapset on ilo, elämän sisältö. Pieni ikäero tuo sen että lapset leikkivät ja kasvavat yhdessä. Miksi luulet että murrosikä on kauhistus, vanhempien mallilla on suuri merkitys miten toista ihmistä kohdellaan, myös murrosiässä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko siitä lasu jos vasu-keskusteluihin ja vanhempainiltoihin ei mene?

En tiedä sitä, mutta eihän se hyvältä vaikuta. Meillä päiväkoti on tehnyt noita vasuja etänäkin, puhelimitse tai teams. Vanhempainillat on tähän saakka olleet vapaaehtoisia, joten noin puolet vanhemmista on paikalla yleensä. 

Auttaa ajatus siitä, että ne kasvaa ja muuttavat jossain vaiheessa kotoa. Aika kuluu yllättävän nopeasti, vaikka sillä hetkellä ei siltä tunnukaan. Minunkin mopopoikani on jo 4-kymppinen hyvä perheenisä ja se tyttö, joka halusi lähteä kotoa 16-vuotiaana raviopistoon. Molemmat ovat nyt ihan täyspäisiä, veroja maksavia kansalaisia.

 

Tee ruokia kahdeksi päiväksi kerrallaan. Siivooja kerran tai kaksi kuussa. Aputyttö leikkimään lasten kanssa vaikka 1 - 2 kertaa viikossa lasten kanssa, sillä välin itselle kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tee ruokia kahdeksi päiväksi kerrallaan. Siivooja kerran tai kaksi kuussa. Aputyttö leikkimään lasten kanssa vaikka 1 - 2 kertaa viikossa lasten kanssa, sillä välin itselle kivaa. 

Kahdeksi päiväksi? Pakastaakin voi. Aputyttö? Wtf?

Esim kauppaostokset voi tehdäkerran viikossa. Taikka tilata kotiin kerran viikossa. Käytä ruuanlaitossa puolivalmisteita/ pakastekasviksia, esim, jauhelihakeittoon keittojuurekset pakastepussina.

Myös pyykinpesu ja siivous kerran viikossa.

Laske standardeja lasten ollessa pieniä. 

Jonkun verran tulee käytettyä noita puolivalmisteita, juurikin esim.  pakastekasviksia joista nopea tehdä keitto. Kauppaostoksia tehdään tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa, yhdet isot ja toiset pienemmät täydennysostokset (maito, hedelmät , kasviksia). Jossain kohti tilasin kotiin ruokia, mutta tuntui että se tilauksen näpyttelykin vie saman ajan. Varmaan vaatisi, että loisi jotain valmiita ostoslistoja , joita vaan täydentää harvemmin ostettavilla tuotteilla. 

Siivooja käy tällä hetkellä kerran kuussa, mutta ensi vuonna laskee kotitalousvähennys niin paljon, että tulee varmaan liian kalliiksi ja joudutaan lopettamaan tämä luksus. Mukava palvelu ollut, mutta kyllä sitä arkista siivoamista jää silti tosi paljon. 

T.ap

Ikävä kyllä esim some on nykyään törkeä aikasyöppö. Voi tietty olla, että ei sinun kohdallasi, mutta monen kohdalla aika menee somessa.

Kun muutama vuosi menee, elämä todennäköisesti pyörii lasten harrastuskuskausten parissa. Mutta kyllä ne rutiinit siitä löytyy ja arki alkaa sujua, ja tuo sairastelu alkaa hellittää.

Amfetamiiniä ja kierroksia koneeseen. Ei tuohon mikää löysäily nyt auta.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä esim some on nykyään törkeä aikasyöppö. Voi tietty olla, että ei sinun kohdallasi, mutta monen kohdalla aika menee somessa.

Kun muutama vuosi menee, elämä todennäköisesti pyörii lasten harrastuskuskausten parissa. Mutta kyllä ne rutiinit siitä löytyy ja arki alkaa sujua, ja tuo sairastelu alkaa hellittää.

Joo, varmasti voisin olla vähemmän somessa. Toisaalta sillä yrittää hakea jotain nollausta ja se on myös keino pitää ystäviin yhteyttä. Aika harvoin nykyään ehtii ystäviä tavata. Harrastuskuskailuja odotellessa..

T. Ap

Pyrkisin minimoimaan kotitöitä. Kertakäyttö astioita käyttäisin niin ei tarvi tiskikonetta niin usein täyttää ja tyhjentää. Roskien vienti pienempi vaiva. Tarpeeksi vaatetta lapsille ettei tarvi joka päivä pyykätä. 

Vuorottelu toisen vanhemman kanssa. Joka toinen ilta toinen hoitaa iltatoimet yksin, toinen chillaa. Viikonloppuisin molemmille kunnollinen muutaman tunnin oma vapaa-aika ja yhtenä aamuna lupa loikoilla sängyssä niin kauan kuin haluaa. Tuosta omasta ajasta on joskus hankala pitää kiinni, kun tuntuu että se on pois yhteisestä perheajasta, mutta kyllä se silti kannattaa. 

Meillä lapset on nyt 6 ja 4. Nyt voidaan viettää perheenäkin semmoista lepoaikaa, esim usein viikonloppuiltoina laitetaan poppareita ja leffa pyörimään - siinä saa itsekin löhötä sohvalla aivot narikassa. Eli järjestä myös lasten kanssa mahdollisuuksien mukaan sellaistakin tekemistä missä pääset itsekin rentoutumaan. 

Ja aktiivisena pysyminen on ainakin meillä tosi tärkeää. Raskainta on välillä olla kotona neljän seinän sisällä lasten riidellessä ja vaatiessa koko ajan jotain. Mutta aika meneekin kuin itsestään kun lähdetään vähän kaupungille, katsomaan jonnekin museoon, leikkipaikkaan, kahvilaan, puistoon - mitä milloinkin.