Yksinäinen joulu, sen jälkeen kun lapsemme syntyivät :(

Miten niin yksinäinen? Olet oman perheen kanssa tuskainen? Nyt on turha.

Ihan turhaan ollaan taas vihaisia aloittajalle. Tottakai saa harmittaa, ettei pääse jouluna sukuloimaan.

Suosittelen, että kierrätte joulun alla vaikka paljon kaikenlaisilla joulumarkkinoilla, käytte katsomassa jouluvaloja yms. Olette ihmisten joukossa, sitten se kotiin rauhoittuminen jouluksi on paljon mukavampaa. Ja lähetelkää joulukortteja tärkeille ihmisille, voi askarrella yhdessä lasten kanssa, tai ostaa valmiit kauniit kaupasta.  

Onko jotain kavereita, joilla on lapsia, jotka voisi halutessaan kutsua aamulla joulupuurolle?(Siis heidän koko perheen)  Tai vaikka illalla joulusaunaan jos heillä ei ole, ja teillä on? 

Meillä menee myöskin varmaan tämä joulu ihan oman perheen kesken, mutta on todella ihanaa, silloin kun on mahdollista, matkustaa anopin luo joulua viettämään. Näkee rakkaita ihmisiä, ja pääsee tekemään asioita yhdessä.

Ymmärrän. Sukujoulussa on taikaa. Itse vietimme lapsuudessa sukujoulua ja olisi kyllä ankeat muistot, jos olisimme olleet vain oman perheen kesken. Isä haastoi riitaa ja joi alkoa.

Mekin vietetään kouluja oman perheen kesken ja käydään vanhempieni luona. Ongelma on välimatka kukaan ei asu samalla paikkakunnalla.

Tässä keskustelussa ollaan jokseenkin yksimielisiä siitä että ap luo perheelleen ankean joulun, koska sinne ei tule sukulaisia draamailemaan.

Perheen joulutunnelman epäonnistuminen on pitkälti äidistä lähtöisin: onko hän uhriutuja, uhrautuja ja ankeuttaja joka syyllistää joulun lässähtämisestä niitä jotka ovat paikalla ja niitä jotka ovat poissa. Meillä kaikilla on kokemusta äiti-ihmisten hysteerisestä jouluvarustelusta, marttyyriasenteesta ja perfektionismista joka ei koskaan, koskaan tuota tyydytystä jouluhirviölle.

Mitä helvetin joulukuvaelmaa ap yrittää rakentaa? Joulu ei ole poseeraamista Stockmannin katalogissa.

Ja mikä pahinta, aloituksen perusteella ap välittää pettymyksensä myös lapsilleen. Että oma perhe ei riitä hyvän, tasapainoisen joulun viettoon.

Miksi ruokitte trollia.

Mikä vtun yksinäinen joulu?

Minä vietin viime joulun ihan yksin, kun ainoa elossa oleva aikuinen lapseni ei välitä joulusta. Kävin kuolleen lapseni haudalla ja tulin kotiin syömään jouluruokia. Enkä vinkunut siitä vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

ap:n omituisesta vuodatuksesta on rivien välistä luettavissa, että syy on kaikissa muissa sukulaisissa, kun ne eivät halua viettää jouluaan ap:n kanssa.

näin ulkopuolisena tulee mieleen, että voisikohan vika olla ap:ssa itsessään, kun ihmiset eivät halua olla hänen kanssaan.

Äh. Et näe asoita, joita aapee kuvaa.

Siinä on aapee ja sisaruksensa kärsineet vanhempien mielenterveysongelmasta lapsuudesta saakka.

Nyt ne toiset sisarukset eivät pysty yhteiseen jouluun. Ollut varmaankin sen verran traumaattisia jouluja lapsuudessa. Aapee on noista ilmeisesti nuorin lapsi, ja hänellä voi olla kultaisemmat muistot jouluista kuin niillä mulla sisaruksilla. Se yksihän teki oharit nyt aikuisena.

Niillä muillakin on omat traumansa,

Niitä aapee ei osaa nähdä. Eikä voikaan nähdä, kun niistä ei puhuta. Ne ovat jokaisella henk.koht. Siellä voi niillä vanhemmilla sisaruksilla olla paljon traumoja jouluista. Ehkä heillä on myös sellainen kykenemättömyyden tunne, että ei pysty. Jouluissa on usein paljon tunnelatausta.

En usko, että kyse on henkilöistä siten, etteikö haluaisi, vaan että ei pysty. 

 

Ne vanhat lapsena koetut pelot ja epävarmuudet pukkaavat aikuisena pintaan. Vaikka ollaan nyt aikuisia, niin ne pienen lapsen tunteet ja tuntemukset sieltä eri tilanteissa pukkaa pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Sukujoulussa on taikaa. Itse vietimme lapsuudessa sukujoulua ja olisi kyllä ankeat muistot, jos olisimme olleet vain oman perheen kesken. Isä haastoi riitaa ja joi alkoa.

Mekin vietetään kouluja oman perheen kesken ja käydään vanhempieni luona. Ongelma on välimatka kukaan ei asu samalla paikkakunnalla.

Meillä oli aikoinaan vain perhejouluja. Isän sukujoulut oli olleet sellaisia, joissa hänen isänsä veli veti viinaa kaksin käsin ja pilasi sukujoulun, jossa isovanhemmat yritti estellä poikaansa juomasta ja tämän vaimo koko ajan hyssytteli, että yritetään nyt olla, niin se ei suutu.

Meillä on perhejouluja siksi, että isä ei suostu viettämään sukujouluja, joissa on aina mahdollisuus riitaan ja eripuraan ja loukkaantumiseen. Minä olen aikaa sitten hyväksynyt tuon ja siksi meidän perhe nauttii samanlaisista jouluista kuin minä nautin lapsena eli ollaan ihan perheen kesken ja onnellisia yhdessä. Tapanina mennään mummolaan ja nähdään niitä serkkuja ilman, että on mitään lahjarituaaleja ja kateutta siitä, että serkku sai mukavammat lahjat.

Meillä on sukujouluja, lapset inhoaa niitä, koska he tietävät, että varsinaiset lahjat odottavat kotona. Mummolassa jokainen saa vain 2 lahjaa, jotta ollaan tasapuolisia, mutta niinpä meidän perhe lähtee kotiin heti, kun pukki on käynyt eikä meidän lasten silmät loista yhtään, kun pukki yrittää jututtaa. Heillä on kiire kotiin siihen oikeaan jouluun, jossa ei ole pakko maistaa jouluruokia eikä pakko koko ajan odottaa jotain, mistä ei pätkääkään välitä.

Viime vuonna ilmoitin, että tulemme vain syömään ja lähdemme heti sen jälkeen kotiin. Mummi hermostui, että ei näe lahjojen avaamista. Muistutin, että pukki voi tulla vaikka klo 14, jos tuo on tärkeintä joulussa, mutta me aiomme olla kotona klo 18, vaikka jäisimme ilman jälkiruokaa. Oli todella kiva jouluaatto, koko ilta rauhassa kotona ilman hössötystä ja hälinää.

Ymmärrän! Mutta niinhän se menee, että sukujoulu taitaa olla ajatuksena idyllisempi kuin mitä todellisuudessa on. Itse en muista lapsuuden sukujouluja erityisen ihanina, vaan toivoin, että pääsisi oman perheen rauhaan. Äiti oli kireänä koko joulun sukulaisten kanssa. Yritän olla onnellinen siitä, että voimme oman perheen kesken viettää meidän näköistä joulua. Ehkä eniten surua on siitä, ettei ole niin läheisiä sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Sukujoulussa on taikaa. Itse vietimme lapsuudessa sukujoulua ja olisi kyllä ankeat muistot, jos olisimme olleet vain oman perheen kesken. Isä haastoi riitaa ja joi alkoa.

Mekin vietetään kouluja oman perheen kesken ja käydään vanhempieni luona. Ongelma on välimatka kukaan ei asu samalla paikkakunnalla.

Meillä oli aikoinaan vain perhejouluja. Isän sukujoulut oli olleet sellaisia, joissa hänen isänsä veli veti viinaa kaksin käsin ja pilasi sukujoulun, jossa isovanhemmat yritti estellä poikaansa juomasta ja tämän vaimo koko ajan hyssytteli, että yritetään nyt olla, niin se ei suutu.

Meillä on perhejouluja siksi, että isä ei suostu viettämään sukujouluja, joissa on aina mahdollisuus riitaan ja eripuraan ja loukkaantumiseen. Minä olen aikaa sitten hyväksynyt tuon ja siksi meidän perhe nauttii samanlaisista jouluista kuin minä nautin lapsena eli ollaan

Meillä on aina ollut perhejouluja. Tapaninpäivä on sukulointipäivä. Ei draamoja. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Ole vaan tyytyväinen siitä, ettei tarvitse olla isoa sukujoulua. Voitte rakentaa omanlaisensa joulun, jonka lapset tulevat muistamaan sitten aikuisena. En ole koskaan haaveillut edes mistään sukujoulusta ja hyvin toimi ja hyvät muistot vain oman perheen kesken vietetyistä jouluista.

Ja ole onnellinen, että et ole se, joka joutuu sen sukujoulun järjestämään

Lapset eivät sukujoulua kaipaa, koska eivät sellaisista mitään tiedä.  Oma sisarus on kuitenkin seurana ja vanhemmat. Kannattaa etsiä tukiverkoton ystäväperhe jonka kanssa viettää jatkossa esim tapanin päivää tai muita pyhiä. Ystäväperheen lapset korvaavat serkut, niin me teimme kun lapset olivat pieniä eikä ollut isovanhempia eikä saman ikäluokan serkkuja. Isovanhemmat olivat eri syistä poissa meidän elämästä, osa kuoli jo aikaisessa vaiheessa ja jopa ennen lasten syntymää melko nuorena. Ei kannata kovin paljon murehtia etäisiä perhesuhteita. Asiat ovat vaan menneet niin ja tilannetta ei noin vaan korjata.

AP:n ongelma on se, että hänellä on unelma, jota hän ei pysty toteuttamaan.

Oli minullakin nuorena unelmia, jotka eivät toteutuneet. Kun hyväksyin ne syyt, mitkä estivät unelmien toteutumisen, niitä unelmia on hauska muistella jälkeen päin. On myös unelmia, joita en pystynyt silloin nuorena toteuttamaan, mutta nyt, toisenlaisessa elämäntilanteessa niiden toteuttaminen on mahdollista.

AP:n unelma on sellainen, jonka hän voi mahdollisesti toteuttaa myöhemmin. Kun järjestät nyt lapsillesi hyvän joulun, he ehkä haluavat aikuisena, perheineen tulla luoksesi viettämään sukujoulua.

Vierailija kirjoitti:

Siis ootko tosissas? Mä vietän joulun yksin. Siis YKSIN. Teen töitä ja millon en oo töissä, juon viinaa.

eikö olekin kiva kuunnella näiden mukayksinäisten valituksia?

Jouluvalittajissa on se "hauska" piirre, että sitä täydellistä joulua tavoitellaan kuin se olisi ainut mahdollisuus onnistua. Ja kaiken pitää mennä "niin kuin aina ennenkin". Todellisuudessa se "aina ennenkin" ei ole koskaan toteutunut muualla kuin valittajan mielikuvituksessa.

Inhoan sanaa "viettää". Se kuulostaa tylsältä, teennäiseltä, pakonomaiselta ja tekohauskalta pönöttämiseltä.

Joulu on nykyään minulle mielentila. Se tulee, kun menee ulos katselemaan jouluvaloja, töllön jouluisista ohjelmista ja mainoksista. Kaupan jouluisesta ympäristöstä. Ei tarvi mitään tekohärpäkkeitä kuusineen kotiinkaan asetella. Rauhaa ja lepoa kotona, joulumusiikkia. 

Sukujoulu oli todellakin lapsen silmissä vain tuota serkkujen lahjojen kadehdintaa. Kotijoulut olivat lapsena ja oman perheen kesken paljon parempia. Lapsille se lahjojen odottaminen töllön Joulu ohjelmien parissa, lahjojen avaaminen ja pääseminen heti niiden pariin rauhassa on kaikkein tärkeintä joulussa. Ja että oli tarpeeksi suklaata kaikille. 

Ei lapset välitä paljonkaan perinteisistä jouluruuista, monesti ne on melkein inhokkeja. Kuusen koristelukaan ei useinkaan huvita. Sekin jää lopulta äidille. Ei lapset kaipaa niitä sukulaisia siihen pönöttämään. 

Katso Ap Ylen Areenasta 'Mummola", elokuva sukujoulusta. 😅

Uppp

Ketä helvetti kiinnostaa tulla kuuntelemaan jouluksi vieraiden lasten kiljunaa, voi vee sun kanssas.