Hirveen yleisiä noi J-perheet. Ei ikinä jää niiden nimet mieleen

Makunsa kullakin, omaan korvaani vaan j kuulostaa mukavan pehmeältä. Itse en halunnut lasten nimiin "kovia" kirjaimia ( esim. k ja r). Omasta ja miehen nimestä niitä kyllä löytyy, en oo silti nimenvaihtoo harkinnu =).

Sanokaa tämäkin asia päin naamaa kun seuraavan kerran kohtaatte J-perheen ja kuunnelkaa sitten minkä termin teidän perheenne saa. Tai vanhemmat, sillä lapset lienevät viattomia nimiinsä.



Voi Jorma teidän kanssanne.

Meilläkin on erittäin ihana Joel poika, jopa opettajien mielestä:) Onkin ollut aina kaikkien, niin opettajien, oppilaiden kuin sukulaisten, tuttavien ja varsinkin tyttöjen suosikkipoika:D



Tyttöjä pörrää ympärillä nytkin "jonoksi asti"...niin ja ikää pojalla on jo 16v....ikinä ei ole häiriköksi missään leimattu, päinvastoin:)



Mulle olikin ihan ylläri tuo opettajan kommentti...jos nyt edes oli oikeasti opettajan kommetti?

myös yksi J-perhe. :) Asutaan maalla omakotitalossa, lapset J-alkuisia, aikuiset ihan muulla. Eikä olla ainoat: naapurissa on myös lapset samaa sarjaa. =D Tiedän lisäksi muutaman perheen, jossa on myös J-nimet kaikilla lapsilla.



Meillä oli esikoisen aikana kriteerinä, että kaikki tulevat sisarukset alkaa samalla kirjaimella. Tarkoituksena oli antaa esikolle 3 etunimeä, mutta kun ei millään keksitty sitä sopivaa ensimmäistä nimeä, joten J-nimi (molempien suvusta lähtöisin) jäi, ja samalla sitten muillekin...

siis nimenomaan suomen kielen mukaiset J-nimet eli Jii ei Tsei.

tuossa vuosituhannen vaihteessa. Nyt niitä ei anna enää juuri kukaan, kun väki on noihin kyllästynyt...

Lapset ovat Julian, Justus, Julius, Juhana, Jaakko ja Jemina.

Tuttava perheistä löytyy myös näitä J-katraita (Jesse, Jenna, Julia; Juuso, Jenna, Jere; Jere ja Juuso).

Kauniita nimiä olette valinneet, mutta ethän pahastu, jos tavatessamme minulle menee Julian, Justus ja Julius sekaisin.

että kaikki nimet alkaa sillä J:llä, varsinkin jos useampia lapsia? Itselläni onneton nimimuisti, meni varmaan 3 vuotta ennen kuin opin kaverin 9 sisaruksen nimet... Kaikki alkoi siis eri kirjaimilla. Olis helpottanut opettelua jos kaikki nimet olis alkanu samalla kirjaimella :)



Ja kyllähän se haastetta lisää nimien keksimiseen, kun on rajoitettu tuo etunimen kirjain.

Jasmin, Jenica, Jemina, vauva oli jotain tyyliin Janella (ei todellakaan jäänyt enää mieleen), Jelena, Janica, Jessica (kai, nytkin pyörittelin mielessäni monia vaihtoehtoja ja näin ne nimet taisivat mennä, ehkä).

Jollain perheestä kyllä saattaa alkaa nimi j-kirjaimella, mutta siihen se sitten jääkin.

Eipäs kun tiedämpä muuten yhden perheen joiden lapset on kaikki J:llä alkavia, mutta kyllä ne erottaa, ei ole mitenkään samantapaisia nimiä.

Mäkin ainakin olen kuullut monesta. Esim. tämä: Jasmiina, Jemiina ja Janniina. Nuo nimivalinnat ovatkin minun makuuni enemmän kuin vielä lisäksi c-nimet...

Minäkin tiedän kaksi perhettä, toisessa on Jesse ja Janina ja toisessa Janna ja Joona.

Kyllä taitaa omassa suvaitsevaisuudessa olla parantamisen varaa, kun huomasin asenteeni muuttuvan erästä puistotuttua perhettä kohtaan kun tytön nimeksi paljastui Janetta. Oikeasti hävettää.

Onhan noiden lasten nimet yleisiä, mutta ei ne mielestäni ole mitenkään mauttomia tai väkisin väännettyjä, niin kuin j-nimistä yleensä sanotaan. Lasten nimet on Jaakko, Johanna ja Juulia.



Serkun lapsilla on myös j-nimet. Ne on vähän eri tyylisiä kuin meillä. Mutta ei niistäkään c-kirjainta löydy.

Muistin vielä yhden perheen, jossa on neljä J-alkuista lasta! Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, tällä kertaa ei onneksi mitään väännelmiä tai c-nimiä. Mutta silti piti niitäkin miettiä pitkään miten ne kaikki nimet menivätkään.

että ne ovat valmiiksi jo häiriköitä. Varsinkin jos pojan nimi on joku Jesse, Joel, Joonas tms. Yksi erityisope (mies) heitti joskus hyvin, kun sanoi, että "mä teen joskus vielä iltatähden ja laitan sen nimeksi Joel, ja katson, tuleeko siitä mitään".



No joo, ennen kuin alatte haukkua opettajia, niin suhtautukaa tähän ihan huumorilla vaan...

Tuli vähän niinkuin vahingossa... Esikoinen sai aikoinaan J:llä alkavan nimen, sitten syntyi pikkuveli jonka nimestä ei meinattu päästä yhteisymmärrykseen. Ainut etunimi joka oli molempien mielee nsattui alkamaan J:llä. Sitten syntyi kuopus jolloin tuli melkein riitaa siitä saako hänen nimensä alkaa myös J:llä. Mies oli sitä mieltä ettei ja mun mielestä kyllä. Lopulta mä voitin kun löysin sellaisen J:llä alkavan nimen joka oli molemmille mieluinen. Näin meille tuli J-perhe :D

tätä J:tä. kaksi kun oli jo J.llä niin sitä kolmatta ei enään "voinut " nimetä muuten kuin J:llä alkavalla. Välillä kyllä naurattaa sillä meidän ystäpiirissäkin on melkein kaikki lapset J:llä eikä silti ole yhtään kaimoja keskenään...

Aina menen sekaisin lasten nimissä, vaikkei niissä ole yhtään kaimaa. _Muistaakseni_ ne nimet on Joni, Jan, Joel, Jannika, Janette, Janina ja Jasmin.

koska jiillä alkavia nättejä nimiä on niin paljon.