Vihdoinkin tajusin että lähes kaikki sukulaiseni on itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä

Minullakin lapsuudessa toinen puoli suvusta oli pääasiassa itsekästä ja kylmää. Nykyään en ole tekemisissä heidän kanssa, koska ei ole vain mitään syytä siihen. 

 

Puolison suku on äänekästä ja sisarusten välit tuntuvat näin ulkopuolisen silmin välillä jännitteisiltä. Outoa piikittelyä ja nälvintää. Ei kuulumisten kyselyä tai iloitsemista muiden puolesta. Toisten kiinnostuksen kohteita vähätellään. Koskaan en ole esimerkiksi kuullut puolisoni keskustelevan normaalisti yhden sisaruksensa kanssa. Sanomattakin selvää, että välit tiettyihin henkilöihin ovat jääneet etäisiksi. Mitään riitoja ei ole, mutta harmittaa kyllä välillä.

Sellaista se on. Itsekin loppuvaiheessa kun olin tekemisissä jouduin aina käyttämään substansseja, jotta edes jaksoin heitä. Riitaa, draamaa, esittämistä, loukkaantumisia, pahansuopuutta, kateutta, jopa rikoksia. En ole enää tekemisissä

Ja klassisesti huonoa käytöstä suvun miesten puolelta, ja sitten kun naiset ottavat etäisyyttä niin miehet kantavat tästä kaunaa ja vihaa

Tämmöstä meilläki. Mä en sit puhu yhtään mitään. Koskan kenellekään. 

Eli olet pyytänyt lähes kaikilta rahaa, mutta eivät anna ja nyt ärsyttää. 

Muistan itsekkin omasta lapsuudesta tuon saman. Äiti kertoi mummolan kahvipöydässä jonkun nolon jutun minusta ja sitten kaikki nauraa rätkättivät minulle samaan aikaan. Paljon oli kiusaamista aikuisten sukulaisten toimesta ja nauramista. Mummo myös kommentoi että ompas iso maha kun tykkäsin juoda pienenä poikana coca colaa ja sanoi että näytän tytöltä kun minulla oli olkapäille ulottuvat hiukset. Pelotti lapsena olla yökylässä näiden luona. En kanna kaunaa, mutta en jotenkin pysty olla tekemisissä tai edes ajattelemaan näitä henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan itsekkin omasta lapsuudesta tuon saman. Äiti kertoi mummolan kahvipöydässä jonkun nolon jutun minusta ja sitten kaikki nauraa rätkättivät minulle samaan aikaan. Paljon oli kiusaamista aikuisten sukulaisten toimesta ja nauramista. Mummo myös kommentoi että ompas iso maha kun tykkäsin juoda pienenä poikana coca colaa ja sanoi että näytän tytöltä kun minulla oli olkapäille ulottuvat hiukset. Pelotti lapsena olla yökylässä näiden luona. En kanna kaunaa, mutta en jotenkin pysty olla tekemisissä tai edes ajattelemaan näitä henkilöitä.

Joo. Nuo nolot jutut on niin ahdistavia. Mun äiti tekee tuota edelleen, ihan yhtäkkiä saattaa kertoa jotain noloa mitä tein lapsena (esim haistelin jonkun pierua tai sanoin nimeni väärin) ja hohottaa muiden katsoessa kiusaantuneena. Tykkää myös esitellä meistä lapsista otettuja nakukuvia ihmisille ja hohottaa. Äidin puolen sukulaiset oli muutenki tollaisia hohottajia lasten kiusaajia. 

Meillä on muuten ihan samaa, mikä on tosi surullista. Tuntuu, että koko ajan etsitään jotain, mistä voisi nälviä eikä pysty olemaan rennosti yhtään. Tuolle rahan pyytämisestä syyttävälle tiedoksi, että en ole kertaakaan elämässäni pyytänyt rahaa edes vanhemmiltani, koska oletan, että he olisivat siitä ilkkuneet ja ivanneet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muuten ihan samaa, mikä on tosi surullista. Tuntuu, että koko ajan etsitään jotain, mistä voisi nälviä eikä pysty olemaan rennosti yhtään. Tuolle rahan pyytämisestä syyttävälle tiedoksi, että en ole kertaakaan elämässäni pyytänyt rahaa edes vanhemmiltani, koska oletan, että he olisivat siitä ilkkuneet ja ivanneet.

Sama. Itse en pyytänyt sen vuoksi ettei sitten voi kiristää sillä. Oma äiti aina sanoi että ''sinuun on mennyt ihan helvetisti rahaa'' kun käytiin kerran pari vuodessa ostamassa vaatteita minulle hänen aloitteesta. Isän luona ei tee mieli edes kahveja juoda ja syödä leivonnasta, koska jos syöt ja juot niin soittaa muille sukulaisille että ''olen taas ollut täyshoidossa siellä''.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muuten ihan samaa, mikä on tosi surullista. Tuntuu, että koko ajan etsitään jotain, mistä voisi nälviä eikä pysty olemaan rennosti yhtään. Tuolle rahan pyytämisestä syyttävälle tiedoksi, että en ole kertaakaan elämässäni pyytänyt rahaa edes vanhemmiltani, koska oletan, että he olisivat siitä ilkkuneet ja ivanneet.

Rahasta joo. Mä joskus lapsena erehdyin jotain sanoo, et oispa kiva harrastaa jotain. Äitini sai räkätyskohtauksen että " Voi voi, onkos sulla rahaa, eipä taida olla, ruahruahruahhahhaa". Et joo ei, ei kyllä rahaakaan tullut pyydeltyä silloin kun sitä ei ollut. Itseasiassa edelleen, vaikka olenkin vanha ja varakas, hohottaa tuota et milläs rahalla sinä pikkupentu mitään muka ostat, voivoi. Ja tyrkyttää jotain niin laupiaana jotain paskasia vaatteitaan ettei mun tartte ostaa kaupasta vähillä rahoillani. 

Ja kaikesta etsitään nälvittävää. Olimme puistossa mun lasten kanssa, ja päätin roikkua keinutelineessä. No en yltänyt hyppäämällä joten käkätirähätihohhohhoo pitäskö sun nousta seisomaan ja kasvaa aikuiseksi pikkupentu. Nousin keinuun ja vedin pari leukaa  hohhohhoo napa näkkyy naapurin lapset nauraa, lällällää hohhohhoo, kato mikä mahamakkara röhöhöhö. Sit liukumäkeen menin lapseni kanssa, röhröhröh jäät pyllystä kiinni ruahruahruah. 

Äitini on samanlainen juntti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muuten ihan samaa, mikä on tosi surullista. Tuntuu, että koko ajan etsitään jotain, mistä voisi nälviä eikä pysty olemaan rennosti yhtään. Tuolle rahan pyytämisestä syyttävälle tiedoksi, että en ole kertaakaan elämässäni pyytänyt rahaa edes vanhemmiltani, koska oletan, että he olisivat siitä ilkkuneet ja ivanneet.

Rahasta joo. Mä joskus lapsena erehdyin jotain sanoo, et oispa kiva harrastaa jotain. Äitini sai räkätyskohtauksen että " Voi voi, onkos sulla rahaa, eipä taida olla, ruahruahruahhahhaa". Et joo ei, ei kyllä rahaakaan tullut pyydeltyä silloin kun sitä ei ollut. Itseasiassa edelleen, vaikka olenkin vanha ja varakas, hohottaa tuota et milläs rahalla sinä pikkupentu mitään muka ostat, voivoi. Ja tyrkyttää jotain niin laupiaana jotain paskasia vaatteitaan ettei mun tartte ostaa kaupasta vähillä rahoillani. 

Ja kaikesta etsitään nälvitt

Kuulostaapa tutulta. Mä olen ihan hyvätuloinen ja edennyt työelämässä, mutta silti äitini esimerkiksi kutsuu minun ja mieheni autoa ainoastaan mieheni autoksi, koska minullahan ei voi olla rahaa krähähähäähäähäh! (Tienaan meistä enemmän ja käytän myös autoa enemmän) Vastikään äiti ilkkui, että minulla on kohta statiinit käytössä röhhhöhhhöh! 

Se taitaa olla geeneissä.

Oletko posteljoonin jälkeläinen kun et ole tullut sukuusi? Onhan se tietty orpo olo kun ei tunne kuuluvansa joukkoon. Perusta oma kiltti suku.

Vierailija kirjoitti:

Muistan itsekkin omasta lapsuudesta tuon saman. Äiti kertoi mummolan kahvipöydässä jonkun nolon jutun minusta ja sitten kaikki nauraa rätkättivät minulle samaan aikaan. Paljon oli kiusaamista aikuisten sukulaisten toimesta ja nauramista. Mummo myös kommentoi että ompas iso maha kun tykkäsin juoda pienenä poikana coca colaa ja sanoi että näytän tytöltä kun minulla oli olkapäille ulottuvat hiukset. Pelotti lapsena olla yökylässä näiden luona. En kanna kaunaa, mutta en jotenkin pysty olla tekemisissä tai edes ajattelemaan näitä henkilöitä.

Kuulostaa valitettavan tutulta. Mm. isoisäni haukkui minua useasti lihavaksi, siis jo ennen ns. vanhuuden höperyyttä. Ei oltu nähty vuoteen ja ensimmäiset sanat "kappas, onpas tyttö lihava" ja tuijotti pettyneenä. Kukaan ei koskaan kommentoinut mitään tai puolustanut. Vastaavia ikäviä juttuja oli enemmänkin. Aivan normaalipainoinen lapsi olin. Oli todella ahdistavaa mennä heille kylään ja viettää aikaa tietyissä kyläpaikoissa. En olisi halunnut edes syödä mitään. Nämä ja vastaavat toistuvat kommentit aiheuttivat syömishäiriökierteen, josta kärsin vielä nykypäivänäkin. Ja ei, en ole sukulaisiini missään yhteyksissä nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Ja klassisesti huonoa käytöstä suvun miesten puolelta, ja sitten kun naiset ottavat etäisyyttä niin miehet kantavat tästä kaunaa ja vihaa

Tai sitten haukutaan pöpiksi, jos on ottanut etäisyyttä sukulaisiin ja muihinkin huonon kohtelun takia ja haluaisi elää vain rauhassa. 

En ymmärrä vieläkään, miksi sukulaiset ilkeilivät lapselle ja purkivat tähän kiukkuaan. Vanhemmatkaan eivät silloin puolustaneet, ja samanlainen kohtelu tietysti jatkui kotonakin. Ehkä ei sitten ollut tarpeeksi kelvollinen näille. Nyt on etäisyyttä, ja kait ovat tyytyväisiä.