Jee, pääsen viimein päihdekuntoutukseen. Helppoa ei ollut
Kun sanotte päihdeongelmaiselle että mene hoitoon, niin tiedostatteko ollenkaan miten vaikeaa sinne pääseminen on?
Jos olisi tarpeeksi rahaa, niin tottakai hoitoon pääsisi noin vain. Mutta monella ei ole varaa monen tonnin hoitoihin.
Jos ihminen haluaa laitoshoitoon, prosessi menee seuraavasti. Pitää hakeutua kunnan päihdehoitoon ja sitoutua avohoitoon. Jos avohoito ei auta, alkaa palvelutarpeen arviointi. Siinä sosiaalityöntekijä ja päihdetyöntekijä laativat tarkan selonteon asiakkaasta, mitkä ovat ongelmat, voimavarat, mitä on kokeiltu, vaste jo saadulle hoidolle, missä mättää, millä tavoin asiakas hyötyisi laitoshoidosta jne. Myös lääkärinlausunto vaaditaan. Omalla kohdallani palvelutarpeen arvioinnin tekeminen kesti neljä kuukautta.
Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä esittelee tapauksen työryhmässä. Siellä sitten tuntemattomat ihmiset päättävät myönnetäänkö maksusitoumus. Ensin minulle ei myönnetty vaan käskettiin mennä katkolle. Katko on lyhytaikaista hoitoa, yleensä kaksi viikkoa. Minulle tehtiin lähete. Meni reilut kolme viikkoa että sain katkopaikan. Siellä olin sen kaksi viikkoa.
No, en parantunut siinä kahdessa viikossa. Tehtiin uusi lääkärinlausunto ja parin viikon päästä asiani esiteltiin jälleen työryhmässä ja tällä kertaa näytettiin vihreää valoa!
Olen vuoden sisällä menettänyt lapseni avohuollon sijoitukseen, sairastanut kahdesti SLT (syvä laskimotukos) ja saanut kerran verenmyrkytyksen ja saanut häädön asunnostani ja ollut pari viikkoa kodittomana. Olen ollut antabuskuurilla monta kuukautta joka jatkuu edelleen Kaikki päihdeongelman seurausta. Avohoidossa olen ollut koko ajan.
En kuvittele että kuntoutus ratkaisee kaikki ongelmani, mutta olen toiveikas sen suhteen että saan sieltä uusia työkaluja ja apua päästäkseni irti päihdekierteestä. Nyt odotan milloin haluamastani laitoksesta vapautuu paikka.
Kun sanotte seuraavan kerran jollekin että mene hoitoon, niin muistelkaa tätä kirjoitustani, hoitoon pääsy ei ole niin helppoa.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaista jaksa. En itse kärsi päihdeongelmista, mutta mielenterveysongelmista ja syömisongelmista kärsin. En ole saanut näihin apua, vaikka olen sitä yrittänyt. Ylipäätään avun saaminen on lähes mahdotonta. Tiedän, miten mielenterveysongelmani ja syömisongelmani voisivat helpottaa kun tiedän aika pitkälle syyt näihin, mutta se vaatisi olosuhteiden muuttamista ja välien lopullista katkaisemista pahaa oloa aiheuttavaan henkilöön. Tämä ei ole mahdollista. Itselläni tuo ns.päihde on aina ollut ruoka ja nimenomaan herkut.
Kyllä on mahdollista mutta et uskalla etkä usko että pystyt. Ole rehellinen, myös itsellesi.
Eiks olis helpompaa olla käyttämättä päihteitä? Ilmainen kikka, eikä tarvi ootella mitään joutavia "kuntoutuksia". Sellaiset pelleleirit maksaa veronmaksajille.
Eihän tuollaista jaksa. En itse kärsi päihdeongelmista, mutta mielenterveysongelmista ja syömisongelmista kärsin. En ole saanut näihin apua, vaikka olen sitä yrittänyt. Ylipäätään avun saaminen on lähes mahdotonta. Tiedän, miten mielenterveysongelmani ja syömisongelmani voisivat helpottaa kun tiedän aika pitkälle syyt näihin, mutta se vaatisi olosuhteiden muuttamista ja välien lopullista katkaisemista pahaa oloa aiheuttavaan henkilöön. Tämä ei ole mahdollista. Itselläni tuo ns.päihde on aina ollut ruoka ja nimenomaan herkut.