Missä vaiheessa uskaltaa kertoa mielenterveysongelmistaan tapailukumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon mt ongelmainen ja eronnut. Onko niin että saan heittää hyvästit unelmille hyvästä suhteesta

Eli sinäkään et halua suhteeseen toisen mielenterveysongelmaisen kanssa, koska koet, ettet itse voi saada suhdetta terveen kanssa ongelmiesi vuoksi

Vierailija kirjoitti:

En kerro ikinä mitään. Minulla on skitsofrenia mutta se ei näy missään. 10 vuotta sitten olin vähän väliä hullujen huoneella, kun juopottelin silloin. Nyt olen raitis ja kokopäivätöissä normaalisti. Mitä sitä vanhoja kaivelemaan. m40

Voi periytyä.

Naisilla saattaa tulla hulluutta vauvavaiheessa, vaikka olisi muuten jo ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne mt ongelmat alkaa kyllä näkyä läpi ihmisen käytöksestä aika nopeasti.

Mä yleensä kerron miehille hyvin pian, mutta heidän reaktionsa on ettei asialla ole mitään väliä ja vaikuttavat oikein empaattisilta, jopa suorastaan innokkailta, valmiina tukemaan ja jakamaan. Näin, kunnes ne ongelmat alkavat näyttäytyä.

Sitten muuttuukin ääni kellossa ja miehistä tulee heti turhautuneita, ärtyneitä ja vihaisia. Vaikka olen selvällä suomenkielellä ja konkreettisin esimerkein kertonut miten mielenterveyden reistaaminen minulla ilmenee. 

Miten se sinulla ilmenee?

Monet miehet etsivät naista, josta voivat hyötyä. Se hyöty katsos vähenee jos sinua pitääkin tukea. 

Kukaan ei halua seurustella kanssani sairauteni takia. Vaikka kaikki ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä tuntuvat pitävän minusta kovin. Se on vain ikävä fakta että tulen aina olemaan yksin.