Miksi isohkoa ikäeroa lasten välillä karsastetaan?

Meillä on lasten välillä ikäeroa lähes 4 vuotta, ja jo ennen kuopuksen syntymää meille vihjailtiin, että ei ole hyvä kun ikäeroa tulee niin paljon. Meillä tämä ikäero on ihan harkittua.



Ja pitää sanoa, että meillä on kaikki mennyt enemmän kuin hyvin. Esikoinen otti pikkuveljen hyvin vastaan ja ymmärtää miten 10kk vauvamme (ei kyllä enää niin vauvalta tunnu) kanssa leikitään. Lapset nukkuvat päiväunia mielellään yhdessä (tai esikoinen ottaa torkut pikkuveljen vieressä tai muuten vaan lepäilee hetken siinä). Ja sisaruksilla on selvä yhteys keskenään.



Itsellänikin on siskoni kanssa 4 vuoden ikäero ja ollaan koko ikämme oltu läheisiä toisillemme.



Onko muita kenellä isompi ikäero on toiminut? Itse ainakin olen ratkaisuumme tyytyväinen, vaikka muut eivät sitä ymmärräkään.

Mutta olen tosiaan useammalta taholta kuullut voivotteluja ja harmitteluja kun lapsillamme on niin iso ikäero. Itsekään tuo ikäero ei ole iso. Ei kuulemma ole lapsille seuraa toisilleen (nytkin leikkivät yhdessä)



ap

Mutta itsellä on jokasella sisaruksella 5 vuotta toiseen. Ei se ole kamalasti kun ajattelee ettei olis montaa lasta.. Mutta meitä on 4 lasta. ikäero vanhimmalla ja nuorimmalla on 20 vuotta. Isoimmalla oli oma vauva melki samaan aikaan kun meijän porukan nuorin syntyi.. ne elää jo ihan eri maailmoissa.



Jos yksi lapsi on ehtinyt jo vaikka kouluun niin sen arkeen kuuluu jo monenmoista juttua ennenkö samat asiat koskettaa vauvaa.



Itte hankin pari lasta kerralla ja pidän taukoa ennen uutta sysäystä. Paskaakos sen väliä mitä muut tekee tai tästä ajattelee?

Pidetään se mielessä.



Arvaa vaan itketäänkö ja surkutellaanko meidän lähipiirissä sitä, että meidän tyttö on ainokainen. Jätän heille kertomatta, että yritetty on kakkosta, mutta raskaudet ovat päättyneet keskenmenoon.



Voi kun ihmiset pitäisivät huolen vain omista asioistaan.

Ovat toistensa parhaat kaverit olleet aina. Vanhempi on nyt 11v ja nuorempi 7v. Jopa nuorin 5v on isompien poikien leikessä yleensä mukana.



Kyllä se on enempi luonteesta kiinni kuin iästä.



Joitain yhteisiä kavereitakin on. Tosin pääasiassa on molemmilla omat kaveriporukkansa.

vuden ikäerolla ja haluavat että kaikki muutkin käyvät saman helvetin läpi.



Meillä tyttö 4 kun vauva tuli taloon. Oli ihanaa jakaa dotus yhdessä ja nyt tyttö syöttää ja vaihtaa vaippoja onskana vauvelille. Hoivaa, lukee kirjoja ja leikkii.

Itse pyrin kuitenkin pitämään lasteni ikäeron 2 vuodessa siksi, että omassa lapsuudessani vuoden nuoremmasta pikkuveljestäni oli niiiiin paljon iloa ja seuraa, ja toisaalta 7 vuotta nuorempi pikkuveljeni joutui kasvamaan tavallaan yksin...