Lue keskustelun säännöt.
Tuettiinko teitä kaverisuhteissa lapsena?
11.11.2024 |
Itse 90 luvun lapsi ja ei kyllä tuettu. Olin kotihoidossa pääasiassa eskari-ikään asti, välillä oli joitain kerhoja ja yksi väliaikainen päivähoitopaikka (yli 5v na) Olin aina ja välillä siis edelleenkin ujo ja vetäytyvä, kaverisuhteeni ovat edelleen olemattomia. En muista koskaan että äiti olisi yrittänyt ohjata minua kavereiden pariin. Olin siis myös hyvin yksin viihtyvä tai siskon kanssa touhusin mutten muista koskaan kaivanneeni kavereita, kun en niiden kanssa ollut koskaan oppinut olemaan. Vasta kun tulin teini-ikään niin silloin muistan kun vanhemmat välillä hermostuivat siitä etten ole koskaan kavereiden kanssa vaan aina kotona. Muistan että silloin yritin aina tsempata pari viikkoa ja kysellä muilta mitä tehdään vapaa-aikana. Luulen että olisin tarvinnut lapsiseuraa enemmän siinä 2-5 vuotiaana.
Jotenkin harmittaa nyt aikuisena kun olen tällainen huonoitsetuntoinen erakko. Toki olen vahvasti introvertti eli viihdyn kyllä yksiksenikin mutta eipä ole yleensä vara valita että onko yksin vai näkeekö kavereita.
Kommentit (3)
Ei tod. Kaikki piti hoitaa ja oppia itse.
T: 80-luvun vapaakasvatuksen tulos(hyvä sellainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei :-) Tuohon aikaan oli vallalla ajatus (alitajuisesti tai tarkoituksella, tiedä häntä), etteivät aikuiset puutu lasten kaverisuhteisiin ellei niistä koidu oikeasti jotain ongelmia. Ja ei ollut mitään "leikkitreffi"-tyyliä, että vanhemmat sopisivat jotain tapaamisia, jotta lapset pääsevät leikkimään. Ne kaverit löytyivät päiväkodista, koulusta ja kotipihasta / naapurustosta, jos olivat löytyäkseen.
- synt. 1975
Ei kannustaneet, niitä vaan tuli. Olisi ollut kamalaa jos olisivat tuputtaneet, sillä viihdyin hyvin myös itsekseni. Aikuisena minulla on nyt muutama hyvä ystävä ja se riittää työkontaktien ja perheen lisäksi.