Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi kaikki nykyään diagnosoidaan?
11.11.2024 |
Kaikki on adhd tms. nepsy tai mt- ongelmainen.
Minun molemmista lapsista on tultu sanomaan että "hän on selvä adhd tapaus" kun toinen on vilkkaampi kun toinen ja ei ujostele ihmisiä. Kuitenkin koulussa pärjää eikä ole mitään ongelmia arjessa niin en lähtisi heti syyttämään adhdta jos 8v ei jaksa istua hiljaa paikallaan vaan haluaa leikkiä ja tykkää jutella ihmisille. Koulussa istuu tunnilla hiljaa ja keskittyy ja tekee tehtävät ongelmitta. Samoin kotona tekee ja keskittyy tekemiseen. Mieluummin piirtää kun katsoo tvtä esim.
Toinen taas tosi rauhallinen mutta vähän sellainen huolimaton ja vieläkin välillä syö sotkuisesti tai ei pese käsiään vessa käynnin jälkeen (ei jaksa). Ja näistä asioista saa jatkuvasti muistuttaa, lapsi 9v. Hän on kuulema adhd selvästi kun ei ruokailu onnistu. Koulussa tämäkin pärjää ei mitään ongelmia koskaan ole ollut ja matemaattisesti erittäin lahjakas. Ei myöskään kotona ole ongelmia ollut.
Tuntuu että jos lapsi vähänkin liikahtaa tai joku vahinko sattuu niin heti pitäisi viedä adhd tai autismi tutkimuksiin ja lääkettä vaan naamariin että pysyy rauhallisena. Ei saa lapset enää olla lapsia.
Ja vanhemmille äkkiä persoonallisuushäiriö diagnoosia tai adhd kun elämä ei olekaan mennyt kuin lapsena luultiin että pitäisi mennä. Huomattiin että aikuisuus on vaikeaa niin hommataan diagnoosit ja lääkkeet että lähtee tunteet.
Mielestäni voisi vähän tiukemmat kriteerit olla noihin tutkimuksiin. Ettei kaikille niitä diagnooseja jaeta jotka haluaa. Ja nämä "koti lääkärit" voisi lopettaa diagnoosien jakelun toisille ihan pienistä syistä. Keskittyä vaikka omaan elämään tai opiskella oikeasti lääkäriksi.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Minulla tällainen esimerkki.
Minä, nuoresta asti villi, tuli juotua, sekoiltua, oli paljon irtosuhteita siks oikeasti paljon, meni luottotiedot, nuorena abortti kun ei ollut kotiakaan silloin (vanhemmille olisi saanut mennä mutta valehtelin että on oma kämppä), masensi monesti elämä ja mietin kuolemaa, välillä nousin ylös ja sekoilu jatkui ennenkuin taas masennuin. 26 vuotiaaksi tätä kunnes muutuin ja lähdin töihin. Sen jälkee kolme lasta ja vuokrakoti ja puoliso ja makselen ulosottoa pois, vieläkin ajoittai masentaa mutta pärjään. Eipä tullut missään vaiheessa mieleen tutkituttaa päätä että miksi ei elämä pysy hallinnassa. vieläkään en tiedä kuka minä olen tai mikä tarkoitus minun elämällä on. Mutta päivä kerrallaan.
Sitten nuoruuden kaveri: aina oli fiksu, koulussa ysejä ja kymppejä, ei juonut, ei juo vieläkään, aloitti työt jo alaikäisenä, on naimisissa ja oma talo ja kalliit autot. Päälleepäin oikeanlaista elämää. Kaveri meni kuitenkin tutkimuksiin kun ei kuulema elämä pysy yhtään hallinnassa ja on impulsiivinen ja masentunut. Kuulema selvästi adhd. kuinka ollakkaan sai adhd diagnoosin niinkuin halusi.
So?
Etkö usko, että hän on adhd?
Oisitko itse halunut adhd-diagnoosin? Mikset mennyt testattavaksi? Mikset mene nyt?
Ihan hyvin teillä MOLEMMILLA voi olla se.
Ei adhd-diagnooseja jaella kelle tahansa. Niitä varten tehdään aika kattavat tutkimukset. Eikä se diagnoosikaan ole mikään vapaudu vankilasta -kortti. Diagnoosin avulla voi ymmärtää itseään paremmin ja saa mahdollisesti lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei sairauksia saisi diagnosoida? Niinkuin joku ylempänä kirjoitti, sen dg:n avulla voi ymmärtää itseään paremmin ja tämän avulla oppia pärjäämään elämässään paremmin. Elämä siis helpottuu, kun sitä ongelmaa voidaan yrittää ratkaista ja siihen on jo olemassa toimivia ratkaisukeinoja, eikä sen ongelman kanssa tarvitse jäädä yksin.
Nyt lähti tämä keskustelu tähän puolusteluun, kun pointti oli aluksi turha diagnosointi ja se että kaikesta erilaisuudesta revitään jotain epäilyjä sairauksista. Tottakai oikeastikin on näitä ongelmia mutta se että jokainen liikahdus on adhdta tai erilaiset keskustelutaidot autismia tms niin se on nykyään älytöntä.
Kyllä on nipsuja ja napsuja sekä kaikilla tavoilla kirjavia... typerää ylidiagnisointia. Muotia olla joku "erilainen"?
Nykyään tupataan lääkkeitä joka pikku vaivaan ja sössötetään normaalien asioiden jotka on tiedetty jo olleen vaikka kuinka kauan, niihin uusia ohjeita jotka eivät auta mitään .Paras kuitenkin on se vanha ohje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD on suosittu ja haluttu diagnoosi. Sillä diagnoosilla saa laillilset synteettiset amfetamiinijohdannaiset käyttöönsä. "Lääkkeeksi". Subjektiivisten haastattelututkimusten perusteella. Kela-korvattuina. Ja paaaljon sympatiaa kirjoittelujen perusteella. Itseaiheutetulle ADD:lle ei tarvitse tehdä mitään sen parantamiseksi käytös- ja toimintatapamuutoksin.
Mjoo.
Omasta näkövinkkelistä eniten ahdistuneisuus- ja masennusoireilua osoittavat nykyään teini-ikäiset ihmiset, jotka olivat lapsina poikkeuksellisen touhukkaita ja yritteliäitä. Jokin nykymaailmassa rikkoo rohkeat lapset. Miellyttämisenhaluiset sen sijaan pärjää ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylidiagnosointi on haitallista. Ei ole mitään "yhtään oikeaa" muottia, että sinä, minä, hän. Kaikki ollaan erilaisia omine tarpeineen. Näille kaikille yhteistä on tukiverkoston puute.
Jos halutaan, että henkilö pärjää vaikka työelämässä niin sitä henkilö pitää tukea, että hän menestyy omassa työssään. Kun puhutaan kiusaamisesta tms. niin tilanne on juuri päinvastoin eli sitä henkilöä ei silloin tietoisesti auteta. Kukapa henkilö jaksaisi vaikka taistella 10 henkilö vastaan 12 henkilön työpaikassa?
Sitä sopii miettiä
Alidiagnosointi on kuitenkin aivan valtavasti haitallisempaa kuin ylidiagnosointi. Alidiagnosoinnin vuoksi ihmisiä kuolee ja syrjäytyy, ylidiagnosointi ei tuollaisia haittoja aiheuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Joooo... voi todellakin kysyä! Minkälainen olisi ihmisen elämä jos se olisi jotain pelkkää langaalla tanssimista?
Vähemmän sitä pilveä. Kannabis ei tee kenellekään hyvää vaikka niin uskotellaan
Kyllä se itseasiassa esim. autisteille usein tekee hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ei saa mitään tukitoimia, palveluita tai hoitoja/terapiaa ilman diagnooseja. T kahden erkan -nyt jo aikuisia-erkan äiti.
Varmaan eriasia jos tarvii jotain terapiaa tai tukitoimia johonkin? Sittenhän selvästi jotain on vialla.Normaali lapsi jolla ei mitään ongelmia arjessa tai koulussa ja sitä väitetään adhd lapseksi jos niin on vilkkaampi tai puheliaampi nii on sitten eri asia.
Toisaalta tukea tarvitaan koko ajan enemmän, koska koulu on yksi iso eläintarha. Aikuisella pojallani on Asperger-diagnoosi ja koulussa pärjäsi ihan ok ns. perinteisillä tunneilla. Sitten kun oli jotain flipped learningia missä katsoivat puhelimilta matematiikkavideoita ja suunnittelivat ja aikatauluttivat omaa oppimistaan laajoina kokonaisuuksina ym. tuubaa, pakka hajosi. Luulen, että näin on monella muullakin. Perinteisillä opetustavoilla meillä olisi paljon vähemmän tukea tarvitsevia, koska lievä neuroepätyypillisyys ei juuri haittaisi. Nykyinen sekamelskakoulu kaivaa lapsesta esiin kaikki heiikoudet.
Kaikki diagnosoidaan koska viisaus ei asu meissä.
Ennen sanottiin, terve on sellainen, jota ei ole tarpeeksi tutkittu.
On henkisesti hyvä, ettei tiedä ihan kaikkea, eikä aleta korjailemaan sellaista, mikä ei ole rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi adhd ja laktoosi intoleranssi ovat sellaisia, että niitä ei ollut kenelläkään.
Sitten joku (viisas nainen) keksi nuo ja yhtäkkiä näistä tuli valtava muoti-ilmiö ja joka toisella oli tuollainen, mukamas.
Me ei nesteitä enää mitään negatiivista, kuten pitkästymistä, kyllästymistä, turhautumista tai epäonnistumisia. Siksi yliopiston käyneet työelämässä pärjäävät keksivät, että jossain täytyy olla vikaa. Ja kun riittävän monella yksityislääkärillä juoksee, joku kyllä kirjottaa diagnoosin.
Sitten kun ei huvita tiskata, siivota, mennä vanhempainiltaan, appivanhemmille tms voidaan sanoa että kun on se diagnoosi. Että tarvii nyt lepoa ja arjen väittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Joooo... voi todellakin kysyä! Minkälainen olisi ihmisen elämä jos se olisi jotain pelkkää langaalla tanssimista?
Vähemmän sitä pilveä. Kannabis ei tee kenellekään hyvää vaikka niin uskotellaan
Kyllä se itseasiassa esim. autisteille usein tekee hyvää.
Höpö höpö väitteitä. Kuka kävisi edes töissä pilvessä?
Ei todellista, mikä väite
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi adhd ja laktoosi intoleranssi ovat sellaisia, että niitä ei ollut kenelläkään.
Sitten joku (viisas nainen) keksi nuo ja yhtäkkiä näistä tuli valtava muoti-ilmiö ja joka toisella oli tuollainen, mukamas.
Laktoosi intoleranssi olikin vain kaikilla maailman ihmisillä ennen sitä laktoosin pilkkomisen mahdollistavaa mutaatiota, joka ei ole kuin jonkun kymmenisen tuhatta vuotta vanha, ja jota suurimmalla osalla maailman väestöstä ei ole edelleenkään. Että sellainen "muoti-ilmiö" 🙄.
Resilienssi on myös yksi ihmisen ominaisuus. Toiset sietävät paskaa enemmän kuin toiset.
Tarvitseeko kuitenkaan kaikkea paskaa hyväksyä?
Siinäpä pulma, vaikea ja julma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Joooo... voi todellakin kysyä! Minkälainen olisi ihmisen elämä jos se olisi jotain pelkkää langaalla tanssimista?
Vähemmän sitä pilveä. Kannabis ei tee kenellekään hyvää vaikka niin uskotellaan
Kyllä se itseasiassa esim. autisteille usein tekee hyvää.
Höpö höpö väitteitä. Kuka kävisi edes töissä pilvessä?
Ei todellista, mikä väite
Mitä ihmettä, miten tuo töissä käyminen tähän nyt liittyy? Totesin vain, että kannabis tekee usein autisteille ihan hyvää.
Ennen vanhaan ei tarvinnut diagnooseja kun ei ollut mitään apujakaan saatavilla. Oli vain hulluja ja terveitä.
Alue: Aihe vapaa
Siis ap:n lapsesta on joku satunnainen tyyppi joskus sanonut, että vaikuttaa adhd:ltä.
Ja tämän perusteella ap päättelee, että tutkimuksiin mennään liian herkästi ja diagnooseja jaetaan runsaasti väärin perustein.
Ei vaikka kukaan ei ole yrittänyt diagnosoida ap:n lasta, edes tutkimuksiin ei ole tyrkätty tai edes ehdotettu eikä ap:lla vaikuta olevan edes tietoa siitä, miten hankalaa tutkimuksiin on päästy.
On minunkin lastani kutsuttu joskus varsinaiseksi apinaksi, mutta en silti valita keskustelupalstoilla, että apinaksi diagnosoidaan liian helposti. Eikä kaikki apinat edes ole oikeasti apinoita.