Miten toipua ystävän menetyksestä?

Kuulostaa siltä, että tuon ystävän menettämisessä ei ole mitään toipumista, päin vastoin. Älä ainakaan ala anelemaan. 

Ystäväsi saattaa katua sanojaan, sillä kuvauksesi perusteella taidat olla ainoa, jolle hän uskaltaa sanoa mitä ajattelee tai tuntee. Se,että hänellä menee huonosti itsensä kanssa, ei tarkoita, että sinun pitäisi pelastaa hänet ja toimia ammattitaitoisen lääkärin tai terapeutin tavoin. 

Ehkä asian voisi vielä korjata ja laittaa hänelle viesti, jossa kerrot miten koet itsesi avuttomaksi hänen ongelmiensa äärellä ja toivoisit hänen hakevan apua ammattilaisilta. Tai jotakin sinne päin.

Sano että kaveeraat pelkästään absolutistien kanssa etkä sekojen kanssa.

Itselleni kävi samoin. Ystäväni (oltiin oltu 20 vuotta erittäin läheisiä) laittoi välit poikki. Hulluinta tässä oli, että hän teki itse minulle tosi törkeän tempun. Olisin sen kyllä antanut anteeksi, jos olisi pyytänyt, mutta hän käänsikin sen niin päin, että minä olin muka tehnyt hänelle törkeän tempun ja laittoi välit poikki. Vaikka minä en siis ollut tehnyt yhtään mitään. Toki vielä haukkui minut yhteisille kavereille, jotta itse näytti paremmalta ja sai muille uskoteltua, että syy välirikkoon oli minussa. Lienee jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen, kaasuvalottaja nyt ainakin.

Koville otti, mutta nyt parin vuoden päästä helpottaa. Aika parantaa haavat tässäkin. Itse en alkanut hänen temppujensa edessä matelemaan, älä sinäkään. Älä myöskään elättele toiveita, että saat ystäväsi joskus takaisin. Ei se enää kuitenkaan samanlaiseksi palaudu. Anna siis olla ja elä elämääsi ilman häntä.

Kyllä se siitä, oli jo semmosia hälytysmerkkejä ystävässäsi, että parempi olla ilman häntä. Jotkut eivät osaa hakeutua hoitoon ajoissa ja pilaavat elämänsä änkyröinnillä.