Salilla käyville kysymys

Kukaan ei vastaa. Varmaan kaikki on salilla

Huomenta salihullu.  Olikin jo aika herätä kun kohta puoli päivä.

Mulla ei ollu varsinaisesti koskaan mitään alkuhuumaa. Aloitin pari vuotta sitten, koska tajusin lisääntyvistä kivuista ja kolotuksista, että asialle on pakko tehdä jotain.

Aluksi kävin kerran viikossa, nykyään kaksi kertaa. Oikeastaan homma alkoi tuntua hienolta ja huumalta vasta vuoden käynnin jälkeen, kun voima ja kunto alkoi olla huomattavasti kohentunut.

Ja joo, kyllä helpotti niska-hartiasäryt ja selkäkivut, ja askel on muutenkin kepeämpi nykyään. 

Eikä sinne salille tosiaan aina niin huvita lähteä, mutta olen merkannut yhden salikäynnin joka viikolle kalenteriin sunnuntaille, se kerta on ainakin käytävä, huvitti tai ei. Enkä jää yhtään miettimään huvittaako lähteä, vaan kerään vaan kimpsut ja lähden, kun se kalenterissa on. 

Sairaana en toki treenaa. 

N43

Mitä tarkoittaa alkuhuuma?

T. Salitreeniä vuodesta 1994

Teetä itsellesi ohjelma, pysy siinä ja päivitä se säännöllisin väliajoin pt:n kanssa. Seuraa edistymistäsi. Jos käyt rimpuilemassa laitteissa silloin tällöin puolisatunnaisesti niin homma käy nopeasti tylsäksi eikä motivoi. Kestää aikansa että saat itsellesi hyvän salirutiinin. Ilman sitä homma ei toimi.

Alkuhuuma kesti n. 15 minuuttia. Sitten pakkopullaa 45 minuuttia ja en mennyt ikinä takaisin. On niin luonnotonta touhua että ei tuota jaksa. Teen mieluummin 20 km lenkin aamuin illoin. Ainakin maisema vaihtuu ja saa raitista ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa. Varmaan kaikki on salilla

TÖISSÄ

Ei mulla ole koskaan ollut mitään alkuhuumaa. Aloin käydä salilla päälle nelikymppisenä, kun laihdutin sairaalloisesta lihavuudesta painoa alaspäin. Ikävää ja tuskallista se lähinnä 48 BMI:llä oli koko sali. Silti kävin, koska halusin kuluttaa kaloreita ja parantaa toimintakykyäni.

Nykyään käyn 2 kertaa viikossa (vain muutaman kilon yli normaalipainorajan painavana :) ). Ei siinä mitään huumaa ole, muttei voimakasta vastenmielisyyttäkään. Samanlainen asia kuin se, että vaikka hampaat pitää pestä tai tehdä viikkosiivous. Hoidetaan alta pois, ei kitistä.

Olen itse aloittanut salilla käynnin ja se on tuonut tosi paljon energiaa arkeen ja on ollut hienoa huomata kehitystä. Odotan sitä että pääsen taas salille. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma kesti n. 15 minuuttia. Sitten pakkopullaa 45 minuuttia ja en mennyt ikinä takaisin. On niin luonnotonta touhua että ei tuota jaksa. Teen mieluummin 20 km lenkin aamuin illoin. Ainakin maisema vaihtuu ja saa raitista ilmaa.

Riittäisikö sinulla kunto pieneen kantohommaan? Pitäisi kantaa piano 3 kerrosta ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa. Varmaan kaikki on salilla

TÖISSÄ

Olen käynyt salilla myös päivisin ja siellä on myös silloin ollut väkeä. Tänään en ole vielä itse päässyt mutta odotan sitä kovasti. 

Ap

Kävin salilla 8 vuotta ennen koronaa sitä ennen pelasin salibandya 25 vuotta. Olin työtön joten kävin salilla keksimäärin 5 päivänä viikossa. Halusin olla hyvässä kunnossa ja halusin lisää lihaksia. Koronan takia sali suljettiin ja kun se avattiin niin treeni aikaa rajoitettiin tuntiin. En suostunut ja kyllästyin kokonaan sitten enkä ole salilla käynyt  sen jälkeen.

Huomenna taas uusi salikysymys.  Odottakaa siihen saakka.

Ei ole vielä laantunut, salilla käyntiä takana nyt nelisen vuotta. Rehellisesti sanottuna ei ole vielä kertaakaan kyllästyttänyt lähteä tai tarvinnut tulla salilta pahalla päällä pois. Eka vuonna kävin suunnilleen kerran viikossa, siitä määrät alkoi pikkuhiljaa kasvaa niin, että nyt pari vuotta olen käynyt 3-4 kertaa viikossa ja harrastus on vienyt mennessään. Hyvä olo, muuttunut olemus ja parempi jaksaminen arjessa ihan joka asiassa kannustaa jatkamaan. Lisäksi harrastan lenkkeilyä, mutta kyllä ihminen tarvitsee myös lihaskuntotreeniä kunnon painoilla, joten salilla käynti on paras tapa siihen.

Rutiinin omaksuminen vie aina oman aikansa. Ohjelma kannattaa tosiaan olla, muuten salilla käynti menee haahuiluksi. Alussa pt, kokeneempi salikaveri tai ohjatuilla tunneilla käyminen voi auttaa, jos on epävarma mitä salilla pitää oikein tehdä. Itse mietin aina viikonloppuna seuraavan viikon aikataulut ja päätän päivät milloin salilla käyn, pääasiassa itsellä ne päivät on aika vakiot. Otan kamat mukaan töihin ja käyn heti töiden jälkeen. Hankin myös salikortin aina vuodeksi kerrallaan, jolloin siellä on vähän niin kuin pakko käydä, kun on maksanut.

Minulle se alussa oli pakkopullaa jonne raahauduin väkisin, hoitotyö oli rikkonut selän joten sitä oli vain yksinkertaisesti saatava vahvemmaksi.

Meni muutama kuukausi kun aloin huomaamaan muutoksia peilistä. Parempi ryhti, minne se lättäpylly on kadonnut? Onko tuo.. ihan oikea peppu?? Nyt rakastan peilikuvaani. Rakastan salia. Rakastan sitä tunnetta kun lihaksissa tuntuu pientä kipua, se kipu tietää muutosta. Vahvempaa kehoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä laantunut, salilla käyntiä takana nyt nelisen vuotta. Rehellisesti sanottuna ei ole vielä kertaakaan kyllästyttänyt lähteä tai tarvinnut tulla salilta pahalla päällä pois. Eka vuonna kävin suunnilleen kerran viikossa, siitä määrät alkoi pikkuhiljaa kasvaa niin, että nyt pari vuotta olen käynyt 3-4 kertaa viikossa ja harrastus on vienyt mennessään. Hyvä olo, muuttunut olemus ja parempi jaksaminen arjessa ihan joka asiassa kannustaa jatkamaan. Lisäksi harrastan lenkkeilyä, mutta kyllä ihminen tarvitsee myös lihaskuntotreeniä kunnon painoilla, joten salilla käynti on paras tapa siihen.

Rutiinin omaksuminen vie aina oman aikansa. Ohjelma kannattaa tosiaan olla, muuten salilla käynti menee haahuiluksi. Alussa pt, kokeneempi salikaveri tai ohjatuilla tunneilla käyminen voi auttaa, jos on epävarma mitä salilla pitää oikein tehdä. Itse mietin aina viikonloppuna seuraavan viikon aikataulut ja päätän päivät milloin salilla käyn, p

Kiitos viestistä. Itse todellakin toivon että 4 vuoden päästä olisin samassa tilanteessa kuin sinä nyt. 

Olen itse käynyt salilla vuodesta -99. Välillä toki sairasteluja yms mutta aina sinne vaan on tullut itsensä raahattua tauon jälkeen

Hyvin vähän mitään alkuhuumaa. Siitä vaan alkuun eikä mitään suuremmoisia tunteita asiasta. Varmaan nainen tässä aloittajana, kaikessa huomattavaa tunnetta. Kun se on ohi päivältä, saatan haluta heti takasin. Käyn 3 ehkä 4 ehkä 5 kertaa viikosta miten kerkeän, tasapuolisesti torso käsien kanssa ja seuraavalla kerralla jalat, vatsa ja cardio. Ylipainoiseksi joutuminen olisi henk.koht pahimpia rangaistuksia.

Varsinainen innostus tulee vasta voiman myötä eli ehkä 4-6 kk aktiivisen aloituksen 3-5krt/vk jälkeen. Yhtäkkiä menee useita leukoja, käsilläseisonnassa voi keskittyä pystyssä pysymiseen eikä jaksamiseen ja arjessa esim. autonrenkaiden vaihdossa renkaan siirtely onkin tosi kevyttä. Parasta kun aukeaa liikkeitä, mitä ei koskaan kuvitellutkaan tekevänsä kuten tempaus ja muscle-up. Koukuttavaa on olla kunnossa. Päälajini on aina ollut kestävyydessä niin sali on ollut mukava uusi ulottuvuus.

Olen treenannut kahdeksan vuotta nyt ja tykkään edelleen yhtä paljon kuin aina aikaisemminkin. Addiktoivaa. Alkaa masentaa kun en pääse liikkumaan hetkeen.