Onko väärin ohjata rahalla lapsen kouluvalintaa?

Etkö sinä tiedä, että ammattikoulustakin voi päästä ammattikorkeakouluun ja yliopistoon? Vai mikä pakkomielle sinulla on ylioppilaslakista? Eihän lukiolla oikeastaan nykyaikana enää mitään muuta merkitystä ole. Yleissivistystä voi hankkia nykyään muuallakin kuin lukiossa. Kun aivan rehellisesti paljonkin ylioppilaita nähneenä ja lukiossa opettaneena kerron totuuden, niin läheskään kaikissa lukion käyneissä ei erityisen suurta sivistystä ole havaittavissa.

Jos kuitenkin asia on sinulle elämää suurempi asia, niin ehdota lapsellesi ammattilukiota. Olette sitten molemmat saaneet oman tahtonne täytetyksi. 

Ilman omaa motivaatiota voi lukio olla aikamoista pakkopullaa. Miksi nuori ei haluaisi lukioon? Itse annoin vapaan valinnan omille lapsilleni, valitsivat lukion. Olen kyllä aika paljon puhunut sen puolesta, että yliopistosta (tai amk, riippuu tietty alasta) yleensä pääsee paremmin palkattuun ja siistimpään työhön, jolloin elämä on usein taloudellisesti helpompaa. Jos olisi silti amis kiinnostanut, niin voihan sieltäkin sitten jatkaa ammattikorkeaan, jos kiinnostaa myöhemmin opiskella lisää. Olisin joka tapauksessa tukenut nuorta omassa valinnassaan. Elämä on pitkä ja opintoja voi jatkaa, valitsi mitä valitsi peruskoulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelkaa järkevästi eri vaihtoehdoista ja mitä niistä mahdollisesti seuraa, mitä jokin valinta mahdollistaa ja mitä ei, millä alalla on töitä ja millä ei.. Ei nuori ymmärrä kaikkien valintojen seurauksia vielä tuossa vaiheessa.

Miten nuori voisi ymmärtää kun eivät kaikki vanhemmatkaan ymmärrä? - Ymmärrä esimerkiksi sitä, että sen jälkeen kun korkeakoulu ja yliopisto -valinnoissa alettiin suosia ylioppilaskirjoituksissa parhaiten menestyneitä, niin heikolla ylioppilastodistuksella ei ole juri mitään arvoa. Ihan yhtä hyvin yliopistoon voi hakea ammattikoulun päättötodistuksellakin ja ihan yhtä hyvin voi saada paikan kuin hän, joka on kirjoittanut surkeat ylioppilasarvosanat. 

Lukio on aika rankka vaikka olisi motivaatiotakin, väkisin sinne ei kannata pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tule tarvitsemaan välttämättä palkkatuloja ollenkaan. Hän tiesi mikä ala kiinnostaa ja meni amikseen. Aikoo jatkaa suoraan ammattikorkeakouluun jos ei pääse heti töihin. Jos pääsee niin pari vuotta töissä ennen seuraavaa koulua. Luulenpa että hänestä tulee ikuinen opiskelija. Hänellä on varaa elää pelkällä opintotuella ja pääomatuloilla.

Amiksesta inssi heh heh.

Kävin amiksen koska olin koulukiusattu ja minulle sopi se että saan nurkassa piiperrellä omiani, mitään ei vaadita. Siis ihan tosissani sanon tämän, koska mielenterveys ei olisi kestänyt. Kävin myöhemmin aikuislukion ja kirjoitin sitä kautta ylioppilaaksi. Amiksen käytyäänhän sai ainakin aikaisemmin osallistua ylioppilaskokeisiin sitten kun tykkää, ei tarvitse tehdä mitään lukion pakollisia kursseja. Ammattitutkinnosta ei sinällään ollut hyötyä, myöhemmin opiskelin yliopistossa tohtoriksi asti. Tavallaan toivon että vanhempani olisivat järjestänyt jotain apua sille onnettomalle 15-vuotiaalle kun eivät itse osanneet olla henkisenä tukena.

Mitä väärää siinä olisi? 

Ohjataanhan Suomessakin äidin toimesta lasta kauhistumaan Jeesus -laulun kuulemisesta. Ja palkkiona 1500 euroa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tule tarvitsemaan välttämättä palkkatuloja ollenkaan. Hän tiesi mikä ala kiinnostaa ja meni amikseen. Aikoo jatkaa suoraan ammattikorkeakouluun jos ei pääse heti töihin. Jos pääsee niin pari vuotta töissä ennen seuraavaa koulua. Luulenpa että hänestä tulee ikuinen opiskelija. Hänellä on varaa elää pelkällä opintotuella ja pääomatuloilla.

Amiksesta inssi heh heh.

Mun poikaystävä kävi turvallisuusalan amikses ja nykyään opiskelee insinööriksi. Itse opiskelen amiksessa ensihoitajaksi viimeistä vuotta, tarkotus jatkaa amk 

Vierailija kirjoitti:

Älä painosta rahalla. Juttele neutraalisti ja perustele erilaisia näkökohtia. Meillä on ainakin juteltu lasten kanssa siitä millaista palkkaa voi saada eri ammateissa (on siis etsitty ihan palkkatilastoja). Samoin on selvitetty miten töitä löytyy aloilla jotka kiinnostavat lapsia jne. Miten kiinnostaville aloille voi opiskella ja missä jne.

Naapurin lapsen kanssakin juttelin ja tämä vaihtoi kuulemma sen takia ammattikoulusta lukioon (juuri ennen koulun alkua). Kiitteli minua kun kerroin suoraan että se ala jota oli menossa lukemaan kuulostaa tosi mielenkiintoiselta mutta kannustin tutkimaan löytyykö siltä alalta töitä. Selvitti ja tajusi ettei kannata opiskella työttömäksi vaikka ala olisikin kiinnostanut.

Ja sit kohtaa sen tavallisen tarinan; opiskelee alaa joka ei kiinnosta, koska motivaationa on ulkoisia juttuja kuten ammatin status tai palkka. Taiteilee koulun läpi, valmistuu, tekee töitä 2-5 vuotta ja toteaa et ei ole ollenkaan oma juttu. Sit reilu kolmekymppisenä alkaa ahdistaa niin paljon, että alkaa se opiskelurumba alusta ja sillä kertaa sitä alaa, joka itsestä tuntuu oikealta. 

 

Oikeasti, älkää yrittäkö vaikuttaa nuorten valintoihin. Erilaisista vaihtoehdoista voi kertoa ja on hyvä jutella. Mutta se on nuoren päätös ja millä tahansa alalla voi kyllä itsensä elättää, jos se on se oma intohimo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tule tarvitsemaan välttämättä palkkatuloja ollenkaan. Hän tiesi mikä ala kiinnostaa ja meni amikseen. Aikoo jatkaa suoraan ammattikorkeakouluun jos ei pääse heti töihin. Jos pääsee niin pari vuotta töissä ennen seuraavaa koulua. Luulenpa että hänestä tulee ikuinen opiskelija. Hänellä on varaa elää pelkällä opintotuella ja pääomatuloilla.

Amiksesta inssi heh heh.

Se on ohan yhtä mahdollista kuin amiksesta lääkäri tai fyysikko tai miksei vaikka ruotsinkielen opettaja ellei sitten juristi. Yhtä kaikki äkkiseltään ei tule yhtään korkeakoulu tai yliopisto -opiskelupaikkaa vastaan, johon ei voisi päästä ilman, että ensin on suorittanut ylioppilastutkinnon. Tietysti on niin, että harvinaista mutta mahdollista. - Ei se surkeilla ylioppilastodistuksen arvosanoillakaan ole helppoa hakea korkeakoulu/ yliopisto -opiskelupaikkaa, oikein miltään alalta.

Sinkkumies

Onko ap:n lapsella vahva motivaatio siihen ei-lukio -vaihtoehtoonsa? Jos on, voisi antaa toteuttaa oman toiveensa. Saahan sitä koulua vaihdettuakin. Jos taas on vielä aivan epätietoinen kuten moni 15-vuotias, voisi tukea lukioon, jos vanhempi näkee sen lapselleen paremmaksi. Ei se lisäraha mikään huono motivaattori ole, jos muutakaan motivaatiota ei varsinaisesti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tule tarvitsemaan välttämättä palkkatuloja ollenkaan. Hän tiesi mikä ala kiinnostaa ja meni amikseen. Aikoo jatkaa suoraan ammattikorkeakouluun jos ei pääse heti töihin. Jos pääsee niin pari vuotta töissä ennen seuraavaa koulua. Luulenpa että hänestä tulee ikuinen opiskelija. Hänellä on varaa elää pelkällä opintotuella ja pääomatuloilla.

Amiksesta inssi heh heh.

Mun poikaystävä kävi turvallisuusalan amikses ja nykyään opiskelee insinööriksi. Itse opiskelen amiksessa ensihoitajaksi viimeistä vuotta, tarkotus jatkaa amk 

Ilmankos nuorten inssien äly on tuntunut laskevan. Ei ollut 80-luvulla mitenkään mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja 3v hukkaan heitettyä aikaa, jos ei koulu ja lukio nappaa? Kuulostaa fiksulta

Siinä olisi aikaa kypsyä ja ehkä tutustua uusiin kavereihin, joilla olisi mielessä muutakin kuin mutterin vääntäminen.

Ap

Lukion tärkein anti on mielestäni yleissivistys ja paremmat mahdollisuudet pärjätä jatko-opinnoissa. Kielitaito on tärkeä kun niin moniin opintoihin liittyy kansainvälinen vaihto. Omat lapseni totesivat että lukioon menon hyviä puolia on myös se että sinne pyrkivät haluavat opiskella eikä siis vain suorittaa oppivelvollisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tule tarvitsemaan välttämättä palkkatuloja ollenkaan. Hän tiesi mikä ala kiinnostaa ja meni amikseen. Aikoo jatkaa suoraan ammattikorkeakouluun jos ei pääse heti töihin. Jos pääsee niin pari vuotta töissä ennen seuraavaa koulua. Luulenpa että hänestä tulee ikuinen opiskelija. Hänellä on varaa elää pelkällä opintotuella ja pääomatuloilla.

Onko hän siis tulevaisuudessa onnellinen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tule tarvitsemaan välttämättä palkkatuloja ollenkaan. Hän tiesi mikä ala kiinnostaa ja meni amikseen. Aikoo jatkaa suoraan ammattikorkeakouluun jos ei pääse heti töihin. Jos pääsee niin pari vuotta töissä ennen seuraavaa koulua. Luulenpa että hänestä tulee ikuinen opiskelija. Hänellä on varaa elää pelkällä opintotuella ja pääomatuloilla.

Amiksesta inssi heh heh.

Mun poikaystävä kävi turvallisuusalan amikses ja nykyään opiskelee insinööriksi. Itse opiskelen amiksessa ensihoitajaksi viimeistä vuotta, tarkotus jatkaa amk 

Ilmankos nuorten inssien äly on tuntunut laskevan. Ei ollut 80-luvulla mitenkään mahdollista.

No joopa joo. Ihan kuin ihmisen älykkyys olisi kiinni siitä käykö lukion vai ammattikoulun. Mun koko perhe (vanhemmat + 3 sisarusta) on käynyt lukion, ja kaikki oli sitä mieltä, että lukio on ajan tuhlaamista. Poikaystävä on matemaattisesti erittäin lahjakas, ei vaan ollut 15-vuotiaana kiinnostunut opiskelusta 

Nykyään on muitakin reittejä korkeakouluopintoihin kuin lukion kautta. Lukion käymättömyys ei siis sulje yliopiston ovia. Amiksessa voi myös tehdä yhdistelmätutkinnon, jolloin tulee ylioppilaaksi.

Jos lapselle ei lukeminen ja opiskelu kerta kaikkiaan nappaa, niin miksi pakolla änkeä lukioon? Pääkaupunkiseudun lukiot ovat aika kilpailuhenkinen ympäristö. Tekeekö nuorelle hyvää olla se luokan huonoin, joka sinnittelee just ja just?

Maaseudulla on varmasti leppoisampaa.