Haluan jakaa kokemuksen

Työyhteisössämme on ihminen, jonka koko hymy ja läsnäolo saa tosi hyvän olon. Siis, tiedän, että tämä ihminen on toki ylipäätään todella kaunis enkä epäile etteikö suurin osa työpaikkamme miehistä enemmän tai vähemmän ole hänen peräänsä, vähintäänkin jos tilaisuus tulisi. Onhan hän muiden ympäröimänä. Sellainen suositun ja lämpimän ihmisen karikatyyri.

Toki tämä ihminen on varattu ja perheellinen. Poikkeuksellisen lämpimällä energialla varustettu; sen voi aistia, miten hän läsnäolollaan saa kaikille hyvän mielen. Myös itselleni. Todella paljon.

Mutta tässä on jotain tosi outoa.

Olen itse elänyt hyvin mielenkiintoisen elämän ja minulla on kyky aistia ihmisistä, melko syvällisestikin. Tämä johtuu siitä taustasta, että edellisessä elämässäni jouduin kaltoin kohdelluksi, ja tästä kehittyi yliherkkyys tunneälylle ihmisten aistimiseen.

Olen huomannut hänestä, että hänelle tuo suosio on taakka ja hän kantaa murheellisuutta kuorensa alla.

Se, mikä hämmentää on että minulla on vahva tunne että haluaisin halata tätä ihmistä. Vaikka hän on todella kaunis, se ei ole mitään seksuaalista edes niinkään. Vaan haluaisin maadoittaa hänet ja tutustua tähän ihmiseen. Näen, että pinnan alla on jotain todella mielenkiintoista.

Mutta koska kyseessä on varattu työkaveri, niin hymyilen vain pääni sisällä ja nautin siitä kun hän on työkaverini. Sielultaan mielenkiintoinen ihminen. Sääli sinänsä.