Kun oma tytär puhuu parisuhdeongelmistaan

Ei kannata sanoa "minulla /meillä on ollut..." vaan "joskus /joillakin ihmisillä voi olla...". Ei nuoret halua nähdä vanhempia seksuaalista ihmisinä, ne ovat isä/äiti/täti/setä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sanoa "minulla /meillä on ollut..." vaan "joskus /joillakin ihmisillä voi olla...". Ei nuoret halua nähdä vanhempia seksuaalista ihmisinä, ne ovat isä/äiti/täti/setä.

No seksuaalisista asioista ei nyt ollut kyse vaan ihan normaaleista parisuhteen klikeistä.

Olen tuonut esiin omia kokemuksia, mutta yleispätevästi. "Joskus voi käydä/tutullani oli näin/on hyvin yleistä jne." 

Riippuu täysin asiasta. Yleisluontoisesti voi puhua että kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla on asioita mitä pitää keskustella ja sopia. Eihän kaikki vastaavat tilanteet edes liity välttämättä isään vaan aiempiin suhteisiin tai ylipäätään ihmissuhteisiin.

Jos nyt ei ihan karmeita juttuja ole niin kyllä mun mielestä voi sanoa. Eihän vanhemmatkaan erehtymättömiä ole.

Jos lapsi on aikuinen niin tottakai voi . Nuorelle ei voi koska voi tuntua että puhut pahaa isästä.

Älä puhu omista kokemuksista ollenkaan , vaan kuuntele tytärtä ja neuvo heidän tilanteeseen sopivasti niin että keskitytte hänen asiaansa pelkästään. 

Musta on varsin tervettä jos nuoret polvet saa tietää että ns. toimivissa ja vakaissa suhteissa on myös vaiheita ja haasteita. Itse puhuin vastikään 16-vuotiaan läheisen sukulaistytön kanssa parisuhteessa riitelystä, ja hän oli vilpittömän hämmästynyt siitä että minä ja puolisoni riitelemme. En halua ylläpitää mielikuvaa epärealistisesta tavoitetasosta. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on varsin tervettä jos nuoret polvet saa tietää että ns. toimivissa ja vakaissa suhteissa on myös vaiheita ja haasteita. Itse puhuin vastikään 16-vuotiaan läheisen sukulaistytön kanssa parisuhteessa riitelystä, ja hän oli vilpittömän hämmästynyt siitä että minä ja puolisoni riitelemme. En halua ylläpitää mielikuvaa epärealistisesta tavoitetasosta. 

No tätä juuri itsekin mietin. Kun nuoret kehuvat meidän suhdetta niin ei liene huono asia sanoa että on meilläkin ongelmamme ollut. 

Tähän ikään on tullut kokemusta monenlaisista parisuhteista, ettei tarvitse puhua kokemuksesta ja juuri siitä missä itse on.

Mä puhun suht yleisellä tasolla tyttären kanssa. Toisinaan myös suhteesta isäänsä. Eikä se ole negatiivista. Tiettyjä hupsuja huomiota.

Toisaalta onhan lapsi tehnyt omat huomionsa parisuhteesta, kun yhdessä asuttiin. Ei tää auvoa ja ruusunpunaa ole, vaikka rakkautta piisaiskin.

Tytär taannoin laittoi viestin keskellä duunipäivää "voi ei! Nyt se tapahtu! "Aarre" on kuin isä!" Illalla sitten puhuttiin pitkään puhelimessa. Avomiehellä ja isällään on paljastunut tiettyjä tapoja ja samoja mielenkiinnon kohteita, joista tytär "järkytty".