Miten kuskaatte raivarin saanutta 5-vuotiasta

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monesti istuttu maahan ja odotettu että kiukku menee ohi, aikatauluista voi lapsen takia joskus joutuu joustamaan.. Meillä on 10v ADHD lapsi, ei tuollaista kukaan kanna tai vie rattaissa enää, mutta haasteet ovat samoja kuin paljon nuoremmilla lapsilla.

Miksi lasta ei lääkitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rattaiden vyöt osasi avata itse jo 3v:nä." 

Sitten hankitaan tarvittaessa rattaisiin sellaiset valjaat ja niihin sellainen lukko, että lapsi ei saa niitä auki.

Mistä tuollaisia saa?

Munalukkoja saa rautakaupoista ja prismoista.

Kannoin joskus eskarilaisen eukonkantoasennossa puolen kilsan päähän, kun alkoi vastustella pahasti. 

Kannattaa pysähtyä kokonaan ja todeta lapselle, että aha, sinulla on tuollainen päivä. Meillä ei ole kiire kotiin, jäädään tähän. Ja sitten jäädään, ei mennä mihinkään. Ei tehdä elettäkään, että mentäisiin kotiin tai päiväkotiin, pysähdytään. Jos lapsi sanoo, että haluaa kotiin, niin todetaan, että ei ole kiire, ollaan tässä. Semmoiset 15 min vähintään kulutetaan aikaa tekemättä mitään eikä suostuta lapsen pyyntöihin. Jutellaan mukavia, ei olla vihaisia. Näytetään, että olen tosissani, en aio lähteä mitään kohti.

Useimmat lapset hoksaavat parista kerrasta, että aikuinen on oikeasti tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rattaiden vyöt osasi avata itse jo 3v:nä." 

Sitten hankitaan tarvittaessa rattaisiin sellaiset valjaat ja niihin sellainen lukko, että lapsi ei saa niitä auki.

Mistä tuollaisia saa?

Ihan perus yleiskäyttöiset lastenvaljaat. Saa lastentarvikeliikkeistä. Valjaat puetaan lapsen päälle (kiinnitysklipsi on selän puolella eli isompikaan ei saa sitä auki) ja niissä on sivuilla lyhyet kiinnityshihnat joiden avulla ne saa kytkettyä vaikka rattaisiin tai tuoliin kiinni.

Kainalossa oon kuskannut aikoinaan. Vyötäröstä kiinni ja menoksi...

Kauppareissut kannattaa suosiolla jättää väliin lapsen kanssa. Tilaa kotiin, palkkaa hoitaja siksi aikaa tai käy päikyn aikana kaupassa.

Päiväkotimatkoihin varattava vaan aikaa riittävästi tutkia ympäristöä, jutella yms.

Riittävät yöunet, rauhalliset aamut, ei omaa stressiä/ kiirettä tms. välitä lapselle, ei hoputtamista. Nämä ehkä keinoja yrittää välttää niitä rautateitse ja päikystä hakiessa juttelua lapsen kanssa ja keksi kotimatkalle leikkejä (lasketaan liikennemerkit, autot,  lasketaan päässälaskuja, lauletaan lauluja, tutkitaan ötököitä/ lintuja, siivotaan kepeillä maata, juoksukilpailuja jne.. ihan mikä vaan voisi lasta kiinnostaa ja samalla huomaamatta liikkuu eteenpäin). 

 

Raivarin iskiessä a) joko vain menet ja luotat että juoksee huutaen perässä tai b) odotatte että raivari menee ohi, mutta se voi sitten kestääkin 1,5 tuntia eli varattava aikaa.

Lapset ovat erilaisia. Meilläkin viisi ja vain yhden kanssa ollut haasteita, mutta ei auta kuin luottaa ajan tekevän tehtävänsä.

Aamulla tarpeeksi aikaa.

Yhdessä sovittu palkinto kun kasassa on 7 tarraa hyvin sujuneista aamuista. (Tämä ei enää meillä tarpeellinen, kun rutiini kehittyi rauhallisemmaksi).

Yritän aina olla liikenteessä niin, että on vähintään 10 minuuttia ylimääräistä aikaa.

Pyrin välttämään hoputtamista aamulla. Jos lapsi unohtuu aamupalapöytään muistutan, että jos pukee rivakasti niin ehtii vaikka olla hetken sohvalla tabletilla ennen lähtöä (lapsi osaa lopettaa katsomisen pyydettäessä). Jos lähtö on silti tahmeaa lahjon 'jälkkärillä'. Kun takki on päällä ja kengät jalassa saa namin. 

Näin kun saimme rauhallisemman lähdön kävelykin sujuu helpommin. Ja yhä on se 10 minuuttia aikaa ihmetellä lätäköita ja oksia.

Vierailija kirjoitti:

Raahaan sitä vaikka perässäni. Lapsi tottuu siihenkin, että aina raivarin tullen pysähdellään ja hyysätään ja ymmärretään. Hoitoon on mentävä, piste. Ja kun lapsi huomaa, ettei aikuinen vitsaile asialla (lapsi ei pysty pompottamaan tilannetta) alkaa kuka tahansa normaali lapsi toimia.

Näin. Ekat kerrat voi olla tosi vaikeita, mutta kun lapsi tajuaa, että ei ole vaihtoehtoja, niin kerta kerralta menee paremmin ja lopuksi ei ole edes ongelma, päinvastoin, juoksentelee edellä. Rajat ensin, sitten saa liikkumavaraa. Ei kyse ole alistamisesta, vaan siitä, ettei lapsen hyvin vajavaisen maailman mukaan vaan voi hypätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raahaan sitä vaikka perässäni. Lapsi tottuu siihenkin, että aina raivarin tullen pysähdellään ja hyysätään ja ymmärretään. Hoitoon on mentävä, piste. Ja kun lapsi huomaa, ettei aikuinen vitsaile asialla (lapsi ei pysty pompottamaan tilannetta) alkaa kuka tahansa normaali lapsi toimia.

Näin. Ekat kerrat voi olla tosi vaikeita, mutta kun lapsi tajuaa, että ei ole vaihtoehtoja, niin kerta kerralta menee paremmin ja lopuksi ei ole edes ongelma, päinvastoin, juoksentelee edellä. Rajat ensin, sitten saa liikkumavaraa. Ei kyse ole alistamisesta, vaan siitä, ettei lapsen hyvin vajavaisen maailman mukaan vaan voi hypätä. 

Tämä varmasti toimii helpon ja keskiverron lapsen kanssa. Kovapäisempi lapsi ei opi tollatavalla muuta kuin sen, että mihinkään meneminen on inhottavaa. 

Itse kuljetin lapsen väkisin päiväkotiin parin vuoden ajan eikä se kyllä helpottunut yhtään ennen kuin lapsella oli itsellään motivaatiota kulkea paremmin. Toki motivaation tarjosin minä jo aiemmin mainitun tarrataulupalkinnon avulla. 

Meillä tuota tapahtui jos lapsi oli nälkäinen. Erittäin säännöllinen ruokarytmi auttoi parhaiten ja lisäksi joku välipala, esim. hedelmäpala tms. mukaan jos on riski, että ruokailu venyy.

Tuttu pariskunta vei autolla, vanhemmat kantoivat pihan poikki tarhaan. Työntekijä näki lapsen itkuisuuden ja meinasi tehdä ilmoituksen vanhemmista. Ei muistikuvaa miten kävi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monesti istuttu maahan ja odotettu että kiukku menee ohi, aikatauluista voi lapsen takia joskus joutuu joustamaan.. Meillä on 10v ADHD lapsi, ei tuollaista kukaan kanna tai vie rattaissa enää, mutta haasteet ovat samoja kuin paljon nuoremmilla lapsilla.

Miksi lasta ei lääkitä?

 Lääkitään, mutta ei ne lääkkeet kuule kaikkia ongelmia pois vie.

Thank god no kids

Vierailija kirjoitti:

Aamulla tarpeeksi aikaa.

Yhdessä sovittu palkinto kun kasassa on 7 tarraa hyvin sujuneista aamuista. (Tämä ei enää meillä tarpeellinen, kun rutiini kehittyi rauhallisemmaksi).

Yritän aina olla liikenteessä niin, että on vähintään 10 minuuttia ylimääräistä aikaa.

Pyrin välttämään hoputtamista aamulla. Jos lapsi unohtuu aamupalapöytään muistutan, että jos pukee rivakasti niin ehtii vaikka olla hetken sohvalla tabletilla ennen lähtöä (lapsi osaa lopettaa katsomisen pyydettäessä). Jos lähtö on silti tahmeaa lahjon 'jälkkärillä'. Kun takki on päällä ja kengät jalassa saa namin. 

Näin kun saimme rauhallisemman lähdön kävelykin sujuu helpommin. Ja yhä on se 10 minuuttia aikaa ihmetellä lätäköita ja oksia.

Onko sun lapsi joku koira? Lahjot ja palkitset?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tuollaista omien lapsien kanssa, mutta kuvittelisin itseni toimivan näin.

"Ai meinaat jäädä siihen sitten makaamaan? Selvä. Jää siihen, minä ainakin lähden kotiin tekemään ruokaa ja sen jälkeen menen puistoon" (esim) En usko että jää pitkäksi aikaa makaamaan.

IKINÄ! EI IKINÄ saa pelotella lasta jättämisellä!

Alkaa vaan kahta kauheammin roikkumaan kimpussa koska pelkää että jätät!

"Rattaiden vyöt osasi avata itse jo 3v:nä."

Vedä se kuormaliinalla kiinni niihin. Luulisi pysyvän.

Kasvata syy-seuraus menetelmällä ilman suuria tunteita. 

Ts jos lapsi kiukuttelee, älä mene mukaan hänen tunteisiinsa. 

Lapselle kannattaa antaa oikeita valintoja ja katsoa että äidin haluama valinta on houkuttelevampi seurauksiltaan. 

Uhrilampaat-leffan tyyliin nokkakärryihin sidottuna ja nahkainen maski naamalla !

Jos kaupassa voi käydä se, joka ei hae lasta päiväkodista. Mutta tietysti jos olet yksinhuoltaja tai puoliso on jostain syystä estynyt käymään kaupassa, niin sitten ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Rattaiden vyöt osasi avata itse jo 3v:nä."

Vedä se kuormaliinalla kiinni niihin. Luulisi pysyvän.

Tai vaikka pätkällä pyykkinarua. Jos ei muuta, niin pakoyritykset hidastuvat sen verran että niihin ehtii puuttumaan.