Kuinka pitkälle jaksatte ihmistä, jos hänelle on eri säännöt
Esim. että hän saa puhua mistä tahansa puheenaiheesta, mutta sinun pitää valita puheenaiheesi tarkasti hänen seurassa? Ja myös että hänellä on oikeus suuttua silmittömästi jos (näkymättömiä, ja sellaisia joita ei olisi voinut tietää etukäteen) rajoja rikottiin, ja sinulla tietysti ei.
Kommentit (13)
Nykyään en jaksa. Otan etäisyyttä tuollaisiin ja keskityn hyviin ihmissuhteisiin.
En kovinkaan pitkään, ellei nyt olisi ihan pakko (esim. kyseessä olisi työkaveri tai esimies).
En pitkään.Onhan näitä nähty työssä,naapurina..jne Eri säännöt kuin meillä muilla?!?miten voi olla..Hirveesti ,seliseliä se kun on niin semmonen ,olevinaan kuitenkin normaali terve ihminen".Ite sais sanktion..joten.Ei he saa mitään,ei edes nuhtelua..
Epäreiluahan se on, jos toinen osapuoli saa sanella, mistä sopii puhua ja mistä ei jne., mutta siinä on itsellä tilaisuus oppia olemaan hiljaa ja antaa toisen olla tärkeämpi.
Minullakin on ystävä, joka suuttuu tietystä asiasta, eikä halua, että siitä puhutaan, koska se koskee häntä itseään. Ja koska hän suuttui aiheesta, tulin siihen tulokseen, että ystävyys on tärkeämpi kuin joku yksittäinen asia, josta olemme eri mieltä. Jos siis ystävyys vaatii sitä, ettemme puhu siitä aiheesta, niin olkoon sitten niin.
Jos aiheita olisi monia, joista ei sovi puhua, koska toinen vetää herneen nenäänsä, niin siinä tapauksessa lopettaisin sellaisen ystävyyden.
Mahdollisimman vähän. Esimerkiksi työkaverin tai vastaavan tapauksessa nielen sen inhoni. Tai ainakin yritän.
Harvemmin kyllä tapaa ihan noin hirveitä tapauksia, mikä mielikuva tästä aloituksesta tuli, mutta tuota tuota, ehkä antaa enemmän heidän sitten puhua sellaisista asioista mistä haluavat. Olen muutenkin aika epävarma ja varovainen puhuja, joten en yleensä ole kovin hyökkäävä toista kohtaan tai ala kyselemään henkilökohtaisia asioita. Korkeintaan vain jos tämä toinen itse tuo ne keskusteluun. Eikös se ole jonkinlainen keskustelu sääntö, että asiat jotka henkilö itse on maininnut jollain tapaa keskustelussa, niistä voidaan tehdä lisäkysymyksiä tai ylipäätään niistä saa puhua.
Kuitenkin näin ulkopuolisena tunnen enemmänkin sääliä sellaista ihmistä kohtaan jonka kanssa täytyy olla varpaillaan. Ei hänellä varmasti ole itsensä kanssa helppoa.
Noin reilu vuosi sitten erosin miehestä jolla nuo samat piirteet. Selvisi että hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja epävakaata persoollisuushäiriötä. Voin sanoa että oli hieman rankkaa yrittää ymmärtää ja kestää häntä.
Työpaikalla voi joutua myötäilemään. Samoin hierarkkisessa harrastuksessa. Muussa elämässä toisella ei ole oikeutta laatia sääntöjä yksipuolisesti.
Ihmeen kauan äänestäjät ovat jaksaneet esim. Rydmania, vaikka hänellä on eri säännöt.
Riikka Purralla on eri säännöt kuin ministereillä yleensä. Riikan ei tarvitse julkaista ansioluetteloaan.
Ei se toimi. Erilleen sitten varmaan. Ihmiset erilaisia. Tuskin silti mistä vaan kannattaa puhua, vanhempiensa kanssa. Ei.
Minuutin