Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaat työtäsi?
03.11.2024 |
Itse työskentelen terveyskeskuksessa ja on yksinkertaisesti alkanut vituttaa kiire ja se että kaikilla, sekä henkilökunnalla että asiakkailla on niin paljon ongelmia, joiden ratkomiseen resurssit ei riitä. Onneksi lopetan kuukauden päästä.
Kommentit (38)
En ole töissä tällä hetkellä kun opiskelen täysipäiväisesti...
Syyt miksi inhosin edellisiä/edellistä työtäni:
Pieni palkka, kiire, ei ehdi tehdä töitään, työ oli likaista, koin työtehtävät epämiellyttävinä, työyhteisössä haasteita, ei just meidän yksikössä, tavallaan mutta ihan tarpeeksi, että vaikutti negatiivisesti, kamalat vuorot ja ei omaa arjen rytmiä siksi, jos teki iltavuoroa ei ollut muuta elämää, raskasta keholle, en halua tuhota kroppaani, jatkuva hälinä ja mölinä taustalla, piti tehdä montaa asiaa samaan aikaan, ei saanut tehdä yhtä asiaa kunnolla, vaan juosta siellä täällä tuolla, kirjata, laatu sinnepäin, mut aikaakaan ei ois ollut parempaan tai mahdollisuuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole töissä tällä hetkellä kun opiskelen täysipäiväisesti...
Syyt miksi inhosin edellisiä/edellistä työtäni:
Pieni palkka, kiire, ei ehdi tehdä töitään, työ oli likaista, koin työtehtävät epämiellyttävinä, työyhteisössä haasteita, ei just meidän yksikössä, tavallaan mutta ihan tarpeeksi, että vaikutti negatiivisesti, kamalat vuorot ja ei omaa arjen rytmiä siksi, jos teki iltavuoroa ei ollut muuta elämää, raskasta keholle, en halua tuhota kroppaani, jatkuva hälinä ja mölinä taustalla, piti tehdä montaa asiaa samaan aikaan, ei saanut tehdä yhtä asiaa kunnolla, vaan juosta siellä täällä tuolla, kirjata, laatu sinnepäin, mut aikaakaan ei ois ollut parempaan tai mahdollisuuksia..
Joo, ihan samaa tuo välinehuoltajan työkin on. Suoraan sanoen yksi helvetti, syöpä jopa vie sut loppuun. Oot naimisissa työpaikkasi kanssa. Et voi pukea omia vaatteita, korut kielletty, ei saa olla hajuvesiä, typerä työasu. Sit koko päivä fyysistä hommaa ja heräät aamuun klo 5. Sit on iltavuoro mikä kestää 22 asti, plus kotimatka ja suihku. Aina väsyttää. Älä lähde vaan tälle alalle!
En vihaa oikeastaan työtäni, vaan koko työelämää joka täysin järjetöntä kun sitä vähäkin tarkemmin miettii.
Me uhraamme ainutkertaisen elämämme parhaat vuodet työlle täysin mitättömällä katteella suhteessa menetykseen. Me rakennamme koko elämämme työn ympärille, muokkaamme itsemme työlle sopiviksi. Kerromme vahvuuksiksemme stressinhallinnan ja paineensientokyvyn kyseenalaistamatta sitä, kuuluuko työelämän olla stressaavaa ja paineistettua vai voisimmeko jakaa työtä useammalle tehtäväksi. Kerromme panostavamme työhyvinvointiin tajuamatta, että työhyvinvointi ei tarkoita töissä hyvinvointia, vaan sitä että elämme vapaa-aikamme oikein jotta palaudumme riittävästi jaksaaksemme töitä. Vietämme arkemme erossa lapsistamme koska olemme töissä ja lasten on ja pieninä puolestaan opittava oikeaan työrytmiin. Hyväksymme mukisten sen, että työ on etusijalla ja ne asiat mitä oikeasti haluaisi tehdä, ovat "sit ku".
Ajattelin ensin alanvaihdon auttavan, kunnes oivalsin että yksittäisen alan sijasta koko kuvio on mätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole töissä tällä hetkellä kun opiskelen täysipäiväisesti...
Syyt miksi inhosin edellisiä/edellistä työtäni:
Pieni palkka, kiire, ei ehdi tehdä töitään, työ oli likaista, koin työtehtävät epämiellyttävinä, työyhteisössä haasteita, ei just meidän yksikössä, tavallaan mutta ihan tarpeeksi, että vaikutti negatiivisesti, kamalat vuorot ja ei omaa arjen rytmiä siksi, jos teki iltavuoroa ei ollut muuta elämää, raskasta keholle, en halua tuhota kroppaani, jatkuva hälinä ja mölinä taustalla, piti tehdä montaa asiaa samaan aikaan, ei saanut tehdä yhtä asiaa kunnolla, vaan juosta siellä täällä tuolla, kirjata, laatu sinnepäin, mut aikaakaan ei ois ollut parempaan tai mahdollisuuksia..
Joo, ihan samaa tuo välinehuoltajan työkin on. Suoraan sanoen yksi helvetti, syöpä jopa vie sut loppuun. Oot naimisissa työpaikkasi kanssa. Et voi pukea omia vaatt
En todellakaan, kiitos. Juuri luin sinun kuvauksen ja se oli aika samaa kuin minun.. sukulainen suositteli minulle ennen näitä opintoja välinehuoltajan työtä, mutta tiesin, miten kamalaa se työ oikeasti on, kysyin luokkaa, miksi hi tossa hakisin välinehuoltajaksi, likaista, kosteaa, kuumia höyryjä, palovammoja...hain muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire, henkisesti raskas työ, ei mahdollista pitää työtilanteen takia lomia, ylityöt on normi ja niistä ei makseta. Muutamia mainitakseni. Työt valtiolla. N32
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tein töitä 15-vuotiaasta pakonsaneleman tilanteen vuoksi, niin alkoi riittää 61-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
En ole ed. Kommentoija mutta että esim yläasteen kemian opettaja olisi vastuussa nuorten lukutaidosta? Kyllä on vähän laajempi ongelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
Ei tullut mieleen, että juuri sinä olet yksi syy opettajien uupumiseen? Kas kun et syytä välinehuoltajaa siitä, että välineet kuluvat ja rikkoutuvat.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa oikeastaan työtäni, vaan koko työelämää joka täysin järjetöntä kun sitä vähäkin tarkemmin miettii.
Me uhraamme ainutkertaisen elämämme parhaat vuodet työlle täysin mitättömällä katteella suhteessa menetykseen. Me rakennamme koko elämämme työn ympärille, muokkaamme itsemme työlle sopiviksi. Kerromme vahvuuksiksemme stressinhallinnan ja paineensientokyvyn kyseenalaistamatta sitä, kuuluuko työelämän olla stressaavaa ja paineistettua vai voisimmeko jakaa työtä useammalle tehtäväksi. Kerromme panostavamme työhyvinvointiin tajuamatta, että työhyvinvointi ei tarkoita töissä hyvinvointia, vaan sitä että elämme vapaa-aikamme oikein jotta palaudumme riittävästi jaksaaksemme töitä. Vietämme arkemme erossa lapsistamme koska olemme töissä ja lasten on ja pieninä puolestaan opittava oikeaan työrytmiin. Hyväksymme mukisten sen, että työ on etusijalla ja ne asiat mitä oikeasti haluaisi tehdä, ovat "sit ku".
Ajattelin ensin alanvaihdon auttavan, kunnes oivalsin että yksittäisen alan sijasta koko kuvio on mätä.
Kämpässä on lämmintä, kirkkaat valot syttyy napista, hanasta tulee kuumaa ja kylmää jne...
Mene tonne mettään kokeilemaan.
Kun suhteellisuudentaju puuttuu, ei osaa arvostaa kuinka helpolla pääsee vaan vaatii aina vaan lisää. Taidat olla tyypillinen suomalainen julkisen koulutettu akka eli nk. akkakupla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
Ihanko tosissasi luulet opettajan ammatin olevan ikään kuin meritokratia mihin ei vaikuta mitkään tausta- ja ympäristötekijät tai niiden muutokset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
Taisi löytyä näiden tulevaisuuden toivojen kasvattaja tai eiku k**ipää näiden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
On tullut kyllä mieleen. Kymmenen vuotta sitten suurin osa edes luki, kuunteli tunneilla ja yritti tehdä tehtäviään. Välitunneilla sai hätistää röökipaikalta väen pois ja tunneilla pelotella keuhkosyövällä. Nykyään en saa suurinta osaa edes lukemaan pidempiä tehtäviä. Joudun istumaan vieressä auttamassa vaikka kuinka monta. Joka välissä joutuu huomauttamaan kiroilusta. Nuuskavahdiksi en aio alkaa. Filosofian maisterina työtehtäviin kuuluva sähkötupakkakyttäys myös sisävälitunnilla wc-tilojen edessä alkaa olla sen verran mairitteleva urakehitys, että otan tuon kommentin ammattitaitoni ulosteenomaisuudesta ihan kiitollisena vapautuksena. Ehkä minäkin olen vain niin surkea muinaisjäännös, että parasta lopettaa koko työ tosiaan.
Tutkijana yliopistolla, ja tunnen itseni proffien sihteeriksi..apurahojen hakemista projekteille ym. mälsää. Kova kilpailu ja päteminen näkyy, en tunne kuuluvani joukkoon.
Voi ap, mikä outo kysymys.
En minä ainakaan vihaa työtäni. Opiskelin lähes viisi vuotta yliopistossa alalle ja viihdyn töissä.
Viihtymistä lisää myös innovatiivinen ja kannustava työilmapiiri.
Opintolainat maksettu jo ajat sitten, nyt maksamme asuntolainaa.
Onko se niin vaikea käsittää, että varsin useat viihtyvät työssään, haluavat kehittyä duunissaan, hakemalla yhä vaativampia ja haastavampia töitä. Niin akateemisen koulutuksen saaneet, älykkäät ihmiset toimivat ja elävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
Ihanko tosissasi luulet opettajan ammatin olevan ikään kuin meritokratia mihin ei vaikuta mitkään tausta- ja ym
Suomessa vaikuttaa se, ettei opettajamme ole vastuussa käytännössä yhtään mistään.
Olen kärsinyt selän kivuista kuukauden. Vihaan vuorotöitä, iltavuoro 14-22 ja aamu 7-14, väli 11-19. Koko elämäni on tätä välinehuoltajan työtä. Välillä tuun kotiin vaan nukkumaan. En palaudu, työ fyysistä ja tulee palovammoja usein kuumista välinekoreista. Nostelua, kiertoliikkeitä yms. 8 tuntia jalkojen päällä. Voi olla viikonloppuja ja öitä myös. Ihan karseaa työtä!