~~Alkuviikkoon MAALIS05~~
Minä taas aloittelemassa.
Meillä kaamea pakkanen, joten voipahan olla, etteivät lapset pääse huomenna laskiaisrientoihin. Harmi. Onneksi eilen sen verran ulkoilimme, että tuossa lähellä muutamat mäet laskivat. Illalla sää muuttui hieman suopeammaksi, nyt taas reilusti yli -20 paukkuu.
Lähtivät ja jättivät minut yksin kotiin ;). Tänään en kyllä kotosalla kovin kauan itsekseni ihmettele, sillä vieraita on tulossa.
Suositelkaas muuten mulle luettavaa: ihan käy laidasta laitaan. Luin Kiannon, nyt menossa Rakel Liehun Helene... molemmista olen pitänyt kovasti.
Korvapuustin viestistä kiitän - ehkä olen taas hieman lähempänä päämäärääni valokuvien suhteen. Joku yllyke pitää nimittäin tuohon hommaan olla.
Harmi Nasulina, että tapaamisenne Lehtovin kanssa peruuntui.
Näihin tunnelmiin, hetkeksi vielä kirjan kanssa käperryn.
Kommentit (22)
kun kerkeää koneella istua. Töissä en ikinä kerkeä lukea teidän kuulumisia saati kirjoittaa omia ja illalla en useinkaan jaksa enää tai mies on koneella tekemässä töitä tai Ässä ei anna äidille hetken rauhaa...
Meilläkin siis on Ässällä tarrautumiskausi. Isi jos ei kelpaa, niin sitten se ei todellakaan kelpaa todellakaan. Äiti ei saisi välillä olla edes olohuoneessa, jos Ässä on omassa huoneessaan tai keittiössä. Vessassakin pitää yleensä käydä pojan kanssa, muuten itkee vessan oven takana ja hakkaa sitä pikku nyrkeillään (siis jos laitan oven lukkoon).
Kiitos kaikille onnitteluista. Ensi viikolla on kaupanteko, jännää.
Mutta nyt Ässä tuli kotiin hoidosta, joten lopettelen ja annan huomiota pojalle, ennen kuin alkaa itkuraivarit.
vuokko
Täällä ollaan etätyöpäivällä. Aurinko paistaa, mutta kylmä on... Onneksi meillä on sisällä lämmin, eli meille ei Vantaalla tapahtunut kaukolämpöputkisysteemi vaikuttanut, kun on suora sähkölämmitys. Tämän kerran siitä siis hyötyä - seuraavilla pakkasilla menee sitten varmaan sähköt poikki ;-)
Onnittelut täältäkin Vupiin nuorimmaiselle ihanasta nimestä! Ja Vuokolle (menikö oikein?) uudesta kodista! Kuten Pippandiikin totesi, on mukava, kun voi joka päivä onnitella jostakin...
Tänne ei taaskaan kuulu ihmeempää. Viime yön jouduin nukkumaan puoliksi sohvalla, kun mies kuorsasi niin kovasti... No, onneksi oli ihan kohtuullisen mukava nukkua, vaikka mieluummin sitä tietysti sängyssä. Onneksi mies ei ihan joka yö noin pahasti kuorsaa, mutta oli nyt jotenkin niin väsynyt ja nukkui hirveän sikeästi, eli ei kääntynyt kyljelleen vaikka kuinka tökin...
Tuulia puhui takertumiskaudesta. Meillä Saanalla samanlainen. Tänä aamunakin olisi koko ajan pitänyt pitää sylissä, ei olisi saanut pakata hoitokasseja tai hakea vaatteita tms. Neiti huutelee vaa koko ajan " äiti, tuu tatasin" , jos vähän liikahtaa vierestä johonkin. Raskasta, mutta ohihan tää tietysti menee, ja kohta ei sitten syli enää kelpaa (esim. esikoinen on nykyään sylissä enää tosi vähän...). Koetan siis olla valittamatta ;-)
Ja Kua: älä pode huonoa omaatuntoa siitä helpotuksen huokauksesta... Monta kertaa olen minäkin huokaissut syvään, kun olen saanut huonon aamun jälkeen lapset kipattua hoitajalle ja lähdettyä töihin aikuisten seuraan... Ja kummasti ne penskat siellä hoidossa ovat sitten huomattavasti helpompia kuin kotona...
Harmi, että kirjavinkkini Pippandiille oli jo käytetty... Minä ehdin nykyään lukea niin vähän romaaneja, että muuta en tähän hätään keksi...
Jahas. Menee taas tyhjän lätisemiseksi, joten lopettelen...
Terhi&muksut