Olen vihannut jokaista työpaikkaa, jossa olen ollut
Enimmäkseen niitä muita ihmisiä, mutta usein myös työtehtäviä. Mitähän mun kannattaisi tehdä elämässä?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset vihaa työtään koulutuksesta ja palkasta riippumatta. Eihän siitä tarvitsisi maksaa jos se kivaa olisi.
Eikös työstä makseta aina enemmän, mitä helpompaa tai hauskempaa se on, jos vaikka vertaa:
saniteettitilojen siivoaja, näppäimistön näpyttelijä, formula kuljettaja/jalkapallon pelaaja.
No jaa. Helppous ja hauskuus ovat eri asioita, ja siellä huipulla on myös omat paineensa. Pari kymppitonnin liksaa repivää erikoislääkäriä tunnen läheisesti, ja hekin lähinnä narisevat siitä miten syvältä työ on. Kukaan heistä ei tee työtä edes kokoaikaisesti.
Ideoita kehiin.
Mites joku autonkuljettajan työ? Postinjako? Vahtimestari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Eniten työpaikoilla ärsyttänyt, kun niihin muihin työntekijöihin ei voi luottaa. Jauhavat aina paskaa siitä joka ei ole paikalla. Onneksi mukaan on mahtunut myös hyviä tyyppejä. Erään kerran olin työharjoittelussa ja siellä oli niin mukava nainen olevinaan ja kappas kuppaa olikin haukkunut minut aivan lyttyyn. Toinen työntekijä ns. pelasti minut. Kertoi näistä haukuista ja sanoi ettei millään niitä uskonut ja halusi nähdä itse millainen olen ja mitä teen. Lopputulos olikin paras mahdollinen arvio työharkasta. Jos kukaan ei olisi puuttunut olisin saanut varmaan huonoimman. Miettikää kuinka paljon on kiinni onko se ihminen mulkku vai mukava.
Muakin on haukuttu kaikkialla ja nimenomaan selän takana tai jälkeenpäin. Yhdestä päiväkotiharjoittelusta sain huonon arvosanan, koska en osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.
Ap
Päiväkodit ja kahvipöytä... No ei ole kyllä kokemusta kuin yhdestä päiväkodista kun pidin lukion jälkeen välivuoden ja olin siellä avustajana työmarkkinatuella. En kyllä jaksaisi sellaista ja niitä kahvipöytäkeskusteluja. Toisten pullan SYÖMÄTTÖMYYSKIN herätti joissain tunteita. Helvettiäkö se kellekään kuuluu syökö joku pullaa vai ihan omat eväänsä.
Nuo kahvipöytäkeskustelut eli juoruilu on joillekin elämän suola. siis että haukutaan joku. Parempi ettei niihin osallistu.
Onko kukaan kehittänyt harrastuksesta itsellen työn tai osa-aikatyön?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kestää olla töissä?
Pakkohan se on, muuten ei tule ruokaa pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset vihaa työtään koulutuksesta ja palkasta riippumatta. Eihän siitä tarvitsisi maksaa jos se kivaa olisi.
En usko.
Yleensä ne työstään kovasti nauttivat ovat vähän sellaisia spessutapauksia, esim. kirjolla olevia joiden työ on myös niiden suurin fiksaatio elämässä.
Vihaamisen ja kovasti nauttimisen välillä on aika paljon tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vika on selkeästi sinussa, koska olet ainoa yhdistävä tekijä. Todennäköisesti vika on asenteessasi.
Terveisin se v*ttumainen työkaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun muistelen, niin ainoa työ mistä olen tykännyt oli sellainen, jossa oli liukuva työaika eikä kukaan ollut töissä "vastassa" kommentoimassa saapumisaikaani tai mitään muutakaan. Ja työ oli sellaista, jota tein pääosin yksin ja omaan tahtiini. Mistähän tuollaisen homman löytäisi?
Ap
Opiskele (hyväksi) koodariksi. Parhaissa paikoissa muulla ei ole väliä kunhan sovitusti homma on valmis. Ihan sama teetkö sen vaikka heti homman saatuasi 30h putkeen ja sitten nukut siihen asti kun pitää palauttaa tai mikä nyt omaan rytmiin parhaiten sopiikaan.
Olette niin oikeassa, molemmat, sekä ap että sinä, joka kirjoitit tuon kommentin. Parhaat työt ovat asiantuntijatöitä, kuten juuri koodaaminenkin voi olla, sellaisia, joiden tekeminen on mielekästä ja kivaa, ja joita saa tehdä itsenäisesti. Liukuva työaika on ihan ehdoton, mutta mieluiten kuitenkin etätyö.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se työ ei vie voimia vaan ne ihmiset töissä.
Tämä! Eipä ihmekään, että ihmiset suhtautuvat nihkeästi etätöiden jälkeen toimistolle paluuseen.
En ole ikinä vihannut mitään työpaikkaani, mutta olen lähtenyt pois paikoista joissa oli typerää hierarkiaa tai kaikkitietäviä kouluttamattomia akkoja. 98% työurastani olen saanut tehdä erittäin fiksujen ihmisten ja hyvien johtajien työpaikoissa. Olen ollut työpaikassa jossa jokainen päivä oli vuosikausia ratkihauska ja sairastuminen vtutti koska se esti töihin pääsyn. Läppä lensi, myynti kasvoi, firman juhlat oli hyviä ja palkat nousi koko ajan. Firman henkilökuntalahjat oli hyviä. Nykyään meininki on kansainvälistynyt, rahahanat tiukemmalla eikä enää ole niin hauskaa mutta muuten kaikki on paremmin kuin hyvin. Osaavia ja älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä kaikkialla. Ei ole valittamista. En pystyisi oleen missään sairaalahierarkiassa töissä koska semmoiset teennäiset kastisäännöt pilaa työyhteisön.
Mää oon siivojaa. Pidä siivoustyöstä. Mutta kun se työ pitää tehdä ihmisten seassa. Vihaan niitä ihmisiä...
Itse teen taloushallinnon hommia ja tykkään työstäni. Liukuva työaika, täysi etätyömahdollisuus, pitkälti hyvin itsenäistä hommaa numeroiden parissa, mutta toki on jonkun verran palavereja ja yhteistyötä muidenkin kanssa. Onneksi työkaveritkin on kivoja.
Duunarius hiiteen ja ideologisesti työttömäksi. Sitten voit miettiä rauhassa jatkopolkua. Sekalaisia parempia uravaihtoehtoja ei tärkeysjärjestyksessä:
Nojatuolifilosofi
Nojatuolihistorioitsija
Lintubongari
Pilvien tutkija
Puutarhuri
Sienitieteilijä
Todellisuustutkija
Säveltäjä
Taiteilija
Kirjailija
Runoilija
Mun työtä on myös haukuttu jokaisessa työpaikassa. Ei minkäänlaista arvostusta ja käsketään vaan olla aktiivisempi. En tiedä mitä tehdä toisin, kun en halua taas burnouttia. Työantajatkin kusettaa palkoissa, työolosuhteet usein huonoja ja mitään sanktioita ei noille ikinä anneta. Tätäkö tää työelämä on jolle pitää antaa kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun muistelen, niin ainoa työ mistä olen tykännyt oli sellainen, jossa oli liukuva työaika eikä kukaan ollut töissä "vastassa" kommentoimassa saapumisaikaani tai mitään muutakaan. Ja työ oli sellaista, jota tein pääosin yksin ja omaan tahtiini. Mistähän tuollaisen homman löytäisi?
Ap
Hesarin varhaisjakelu.