Oletko koskaan polttanut siltoja takanasi?
Mikäli näin on, oletko koskaan katunut sitä? Minä en enää, sillä ikä (50+) on tehnyt tehtävänsä. Se, mikä on mennyttä, on myös sitä ainiaan.
Kommentit (27)
Olen polttanut ja ihan urakalla. En kadu.
En ole, mutta en myöskään halua olla missään tekemisissä exien kanssa. Sanon aina, että toivon kaikkea hyvää heille, mutta se ei ole täysin rehellistä. Aivan sama, vaikka kuolisivat.
Muutamat kyllä enkä niitä ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta en myöskään halua olla missään tekemisissä exien kanssa. Sanon aina, että toivon kaikkea hyvää heille, mutta se ei ole täysin rehellistä. Aivan sama, vaikka kuolisivat.
Kaverisuhteen päättäminen? ***** SE NYT VAAN ON NIIN, ETTÄ KAIKKI ON JO IHAN LOPPU - MITÄ VÄLIÄ, ÄLÄ ENÄÄ VÄLITÄ! Kirjoittaminen voi auttaa kovasti - riippuu tietysti minkälainen 'kaverisuhde' eli onko todellakin vain joku 'kaverisuhde' vai jonkunmoinen parisuhde jossa ehkäpä jotain selvittämätöntäkin tai muuten keskenjäänyttä. Voi antaa toisenkin lukea kaiken - ehkä hän saa siitä jotakin, ehkä auttaa jotenkin jos sellaista jotain on. Jos ei saa lukea ja tietää toisen ajatuksia, niin ei saa mahdollisuuttakaan. Ihmissuhteista voi kasvaa - voi antaa toiselle tilaisuuden siihen ja itsellekin tulee parempi olo. Ihmiset ovat peilejä toisilleen emmekä jotain muista ihmisistä ja teoistamme ja niiden seurauksista eristettyjä olentoja.
Olen. Huonot kaverisuhteet ovat saaneet mennä.
Vapautuu tilaa paremmille ihmissuhteille.
Olet vielä nuori. Edessäsi voi olla ylläreitä vaikka 20 vuoden kuluttua jos saat elää. Oletko katkera?
En ole varsinaisesti tehnyt sellaista päätöstä. Siltoja on kyllä palanut. Joskus asiat vaan menee ihan omalla painollaan niin että silta syttyy tuleen. Korkeintaan tein päätöksen etten edes yritä pelastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. On ollut myös vapauttavaa.
Sitä se tosiaan on!
En ole kun vanhemmat sanoi aina että se ei kannata koska ikinä ei voi tietää jos vaikka vielä tarviikin sitä "siltaa".
Olen ammatiltani sillan räjäyttäjä.
Ei onneksi ole koskaan tarvinnut harjoittaa kyseistä ammattia ja toivottavasti ei tarvitsekkaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole kun vanhemmat sanoi aina että se ei kannata koska ikinä ei voi tietää jos vaikka vielä tarviikin sitä "siltaa".
Mihin voi tarvita lahoa siltaa, josta menee läpi, jos sitä pitkin lähtee kävelemään?
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut puusiltoja pitkin kuljettua ja jos on niin ei ole ollut tulitikkuja mukana. Ja miksipä minä yhteistä omaisuutta polttaisin?
Tätäpä minäkin. Olen kerran yrittänyt, mutta se oli rautainen silta :(
Kyllä. Jätin todella pitkän ystävyyden, joka oli ensimmäiset parikymmentä vuotta tosiystävyyttä, ja sen jälkeen kuin ikävää kilpailua ja kuittailua seuraavat 15 vuotta. Ei ollut jäljellä kuin muistot entisestä. Uskalsin vapautua siitä. Se avasi uusia ovia ja muita ihmisiä tuli elämääni. Hänkään ei jäänyt yksin tahollaan. Se silta paloi sen verran roihuten, että se on todella ohi se ihmissuhde.
Ella Fitzgerald lohkaisi, "never look back". Tätä aloin noudattamaan kaikessa ollessani hiukan alle 32. Ikävuosina 17 - 31 noudatin selektiivisesti, mikä ei ollut niin optimaalinen tapa toimia. Nyt olen 57 vuotias enkä kadu.
Minulta suorastaan räjähti silta erään entisen työnantajan kanssa, joka oli vanhempainvapaani aikana ottanut minulta kaikki asiakkaat pois, eikä hän antanut niitä minulle enää takaisin, kun palasin töihin. Työtehtäväni olivat muutenkin aivan jotain muuta, kuin mitä ne olivat ennen kyseistä vapaata: lähinnä avustajatason työtehtäviä. Ilmoitin pomolle, että vielä koittaa sinullekin aika, jolloin makaat seniorikodissa 24/7 muiden autettavana. Ja joku heistä muista on hyvin todennäköisesti minun lapseni ikäluokkaa oleva työntekijä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Lapin sodassa tuli poltettua.
Nassukat tekivät niin 1940-luvun puolivälissä.
Eipä ole tullut puusiltoja pitkin kuljettua ja jos on niin ei ole ollut tulitikkuja mukana. Ja miksipä minä yhteistä omaisuutta polttaisin?