Miksi naiset tunkee koristustyynyjä, kynttilöitä, kukkia ja koristeita joka paikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Naiset saavat henkisesti jotain tunnelmaa ja positiivista siitä. Se on naisasunto.

Joo, mutta ei me naiset kaikki tunnelmoida samoista asioista. On mullakin hyvin tunnelmallinen kämppä, mutta ei siellä ole mitään kynttilöitä, koristetyynyjä ja mietelauseita seinillä (yksi yleistys lisää). Eikä mulla ole myöskään tunnelmavaloja, kasvivaloja sen sijaan sitäkin enemmän, sillä asuntoni muistuttaa lähinnä viidakkoa. Mun tunnelmat tulee kasveista, akvaarioista, terraarioista ja kissoista. 

Näkisitpä mun huushollin, niin suorastaan kiljuen juoksisit karkuun ja etsisit sen söpistelystä tykkäävän koristella sisustavan naisen. 

Ei mua kiinnosta sisustustouhut yhtään. En ole edes verhoja koskaan elämässäni laittanut. Olkkarissa on edelleen kesän jäljiltä grillihiilipusseja ynnä muuta retkeilyrojua ja multasäkkejä, sohva näyttää siltä ettei siihen uskalla edes istahtaa.

Parveke ja patio on ihan kaaos. Vanhat kuivuneet kasvit vielä roikkuu siellä ja kaikki kasvilaatikot edelleen puhdistamatta. Noh, onneksi ei ole kukaan näkemässä tätä kaikkea niin voin tehdä omaan tahtiin sitten kun huvittaa..

Naiset nauttivat kun saa olla jotain omaa, oma tila. Mies rassaa autoa ja nainen tykkää olla kodinhengetär. Vai toisinpäin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Facebookin ja Salkkareiden luomaa illuusiota täydellisestä elämästä. Kyllä ihmiset on tyhmiä!

Höpö höpö. Jos ajatellaan esim. vaikka koristetynyjä. Ne ovat kauniita. Se on ihan hyvä syy, pitää tyynyjä sohvalla tai vuoteella. Toisekseen, ne ovat käytännöllisiä, eivät ne pelkkiä koristeita ole. Joka päivä ainakin meillä, mieskin oikaisee itsensä vuoteelle tai sohvalle päiväsaikaan ja vetää tyynyn niskansa alle. Todennäköisesti oma puolisoni ei ole ainut mies Suomessa, joka tekee näin, vaikka miehet marisevatkin, että ei mitään koristetyynyjä tarvita.

No mikä ongelma. Häiritseekö ne sinun siivoamista vai silmää? 

Sinänsä hassua, että puhutaan koristeellisuudesta, koska sehän on nykyään todella vähäistä verrattuna entisaikoihin. Eikä tarvitse mennä edes kovin kauas ajassa taaksepäin kuin ihan 1980 luvullakin oli vielä sisustus selvästi koristeellisempaa kuin nykyään. Ihan seinätapetteja ja mattoja myöten kaikki oli koristeellisempaa. 

Nykyään koristeellisuutta ei käytännössä ole, vaan asunnot ovat täysin pelkistettyjä, usein valkoisia, värittömiä ja koristeellisuutta voi helpoimmin tuottaa lähinnä sisustuksella. 

1970-1980 oli paljon enemmän koristeellisuutta. Oli seinälampetteja, kattokruunuja, ryijyjä ja muita seinätekstiilejä, tauluja kaikki seinät täynnä, valokuvia joka hyllyssä, seinäkaappeja, vitriineitä, ilmapuntareita, seinäkelloja ja kaiken maailman käkikelloja sun muita.  

Vierailija kirjoitti:

Mies pitää perinteisen naisellisista naisista ja sitten ihmettelee, kun he ovat perinteisen naisellisia. 🙃

No tää just. Itse en ole yhtään naisellinen nainen. Mun asunto näyttää poikamiehen läävältä. Miehet, ette voi saada kaikkea kivaa samassa paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettyttää, että jotkut tunkee esimerkiksi robotti-imureita hameen alle?????

No ne on niitä naisellisia naisia, jotka ymmärtävät paikkansa nyrkin ja hellan välissä. Niitä joita palstamiehet haluaa kaikkien muidenkin naisten olevan..

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hassua, että puhutaan koristeellisuudesta, koska sehän on nykyään todella vähäistä verrattuna entisaikoihin. Eikä tarvitse mennä edes kovin kauas ajassa taaksepäin kuin ihan 1980 luvullakin oli vielä sisustus selvästi koristeellisempaa kuin nykyään. Ihan seinätapetteja ja mattoja myöten kaikki oli koristeellisempaa. 

Nykyään koristeellisuutta ei käytännössä ole, vaan asunnot ovat täysin pelkistettyjä, usein valkoisia, värittömiä ja koristeellisuutta voi helpoimmin tuottaa lähinnä sisustuksella. 

1970-1980 oli paljon enemmän koristeellisuutta. Oli seinälampetteja, kattokruunuja, ryijyjä ja muita seinätekstiilejä, tauluja kaikki seinät täynnä, valokuvia joka hyllyssä, seinäkaappeja, vitriineitä, ilmapuntareita, seinäkelloja ja kaiken maailman käkikelloja sun muita.  

Minä pidän koristeellisuudesta ja vanhoista esineistä. Kotoa löytyy kristallikruunu, vitriini, kaappikello, ilmapuntari ja monta taulua sekä paljon muuta kaunista, myös aloituksessa mainittuja koristetyynyjä, kynttilöitä ja kukkia. Pelkistetty sisustus ei vain ole oma juttuni. Kaipaan ympärilleni värejä ja hienostunutta vanhan ajan tunnelmaa. 

Osalle se on harrastus. Suunnittelu ja sommittelu on myös luovaa toimintaa, miten saan kodista tyylikkään, tunnelmallisen ja kauniin sen toimivuuden ja tehokkuuden lisäksi. Viihtyisässä kodissa nimenomaan viihtyy. Sehän on myös osa kodinhoitoa, huolenpitoa ja kunnostusta mieleiseksi.

Osa pystyy tekemään itse suuren osan tekstiileistä, koristeista, matoista, tauluista, huonekaluistakin. Sikälikin se on hyvin luovaa ja mielekästä tekemistä.

Toisille koti on kuin askartelupaja, joka tuottaa milloin mitäkin tarvittavaa. Parasta siinä on se keksiminen. Sitten yritetään toteuttaa idea ja saada siitä sellainen, kuin suunniteltiin, joskus vähän enemmillä varoilla, joskus ihan pikkurahalla. Kierrätystä omalla tavallaan tämäkin, ei kannata heittää pois sellaista, josta voi tehdä vielä jotain muuta. Kädentaitoja ja osaamista siinä vaaditaan, harrastuneisuutta ja paneutumista.