Onko muilla nykymaailmassa joten epätodellinen olo?

Harhassahan aina eletään. Nyt sitä on vain vaikeampi pitää yllä.

Vahvasti epätodellinen olo. Saan itseni juurrutettua todellisuuteen jotenkuten syvällä metsässä. Siellä missä ei paljoa ihmisen maailma näy, kuulu, haise, tunnu.  Ihmisten luoma elämisen todellisuus taas on tänäpäivänä niin omituista, harhaista, ja epätodellista että kyllä... epätodellinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Aiemmin oli, mutta ei enää. Lapsuuteni elin 80-90 -luvulla, jolloin kaikenlainen nälviminen ja seksuaalinen ahdistelu oli hyväksyttävämpää ja jatkuva alkoholin käyttö normi, joten silloin olo oli epätodellinen. Silloin tuntui, että oli jatkuvasti selkä seinää vasten ja piti vaan kestää mitä tulee. Nykyään ahdistelu on vähentynyt ja on ainakin huomattavasti enemmän paheksuttua. Muutenkin elämä on nykyään paljon mukavempaa. En todellakaan kaipaa mitään lapsuus- ja nuoruusvuosiltani. 

Sepä hyvä, että ahdistelu on vähentynyt. Varmasti se on vähentynyt, kun niin kerran sanot. Mutta nykyään Suomessa r a i s k a t a a n enemmän tilastojen valossa. 

Ennen ei asiasta puhuttu, eikä sitä aina edes tunnistettu. Monet vanhukset ovat myöhemmällä iällä vasta tajunneet olleensa kyseisen teon

No se nykyaika sitten ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa ilmassa. Tämän takia oon vähän koukussa kirjallisuuteen, joka sijoittuu jonnekin 1700-1970 luvuille. Sitä kautta pääsee uppoutuun sinne 

Itsellä vahvaa todellisuuspakoa 80- ja 90- luvuille. Elokuvat, sarjat, musiikki, ulkonäkö, esineet, sisustus. Teen jopa retroruokia nykyisin, haen vaikutteet menneisyydestä. Aina ei näin ollut. Elin vahvasti aikausissa mukana, kokkasinkin thaimaalaiset, vietnamilaiset, meksikolaiset, italialaiset, espanjalaiset ruoat, ja hifistelin viineillä yms. Se on loppu kokonaan, ja kaikki kiinnostus on aiempien vuosikymmenten tyyleissä. Ei, elämä ei ollut PAREMPAA , ollaan päästy monista pahoista senaikaisista ongelmista jo sentään puhumaan, mutta elämä oli TODELLISEMPAA.

Lopetin uutisten katsomisen ja sanomalehden tilauksen, kun korona alkoi. Tiedän kyllä aika paljon maailmanmenosta ilmankin näitä medioita. Ja voin niin paljon paremmin!

Voin lämpimästi suositella jättämään uutisten katsomisen ja lukemisen pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa ilmassa. Tämän takia oon vähän koukussa kirjallisuuteen, joka sijoittuu jonnekin 1700-1970 luvuille. Sitä kautta pääsee uppoutuun sinne 

Itsellä vahvaa todellisuuspakoa 80- ja 90- luvuille. Elokuvat, sarjat, musiikki, ulkonäkö, esineet, sisustus. Teen jopa retroruokia nykyisin, haen vaikutteet menneisyydestä. Aina ei näin ollut. Elin vahvasti aikausissa mukana, kokkasinkin thaimaalaiset, vietnamilaiset, meksikolaiset, italialaiset, espanjalaiset ruoat, ja hifistelin viineillä yms. Se on loppu kokonaan, ja kaikki kiinnostus on aiempien vuosikymmenten tyyleissä. Ei, elämä ei ollut PAREMPAA , ollaan päästy monista pahoista senaikaisista ongelmista jo sentään puhumaan, mutta elämä oli TODELLISEMPAA.

Itselläni aivan sama! "Elän" edelleen 80- ja 90-lukua, se tuntuu niin paljon todellisemmalta ja aidommalta! Nykymaailmaan minulla ei ole yhtään mitään mielenkiintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa ilmassa. Tämän takia oon vähän koukussa kirjallisuuteen, joka sijoittuu jonnekin 1700-1970 luvuille. Sitä kautta pääsee uppoutuun sinne 

Itsellä vahvaa todellisuuspakoa 80- ja 90- luvuille. Elokuvat, sarjat, musiikki, ulkonäkö, esineet, sisustus. Teen jopa retroruokia nykyisin, haen vaikutteet menneisyydestä. Aina ei näin ollut. Elin vahvasti aikausissa mukana, kokkasinkin thaimaalaiset, vietnamilaiset, meksikolaiset, italialaiset, espanjalaiset ruoat, ja hifistelin viineillä yms. Se on loppu kokonaan, ja kaikki kiinnostus on aiempien vuosikymmenten tyyleissä. Ei, elämä ei ollut PAREMPAA , ollaan päästy monista pahoista senaikaisista ongelmista jo sentään puhumaan, mutta elämä oli TODELLISEMPAA.

Itse en varsinaisesti pakene, kun en koe uhkaa, mutta enpä katso uusiakaan sarjoja/elokuvia. Kummallisempaa on se, että aikuisikää lähestyvä lapseni haluaa myös takaisin menneisyyteen, ei ole oikein koskaan saanut kiinni nykymenosta ja nykykulttuurista. Kaikki on niin monimutkaista, ehkä.

Ihan pihalla 🌨

Koko ajan päivät, kello, vuodenajat sekasin. 

Ihan sekava pää. Ehkä olisi hyvä nukkua enemmän ja vähentää vauhtia kaikessa. 

ADHD tutkittu, ei ole, muuten vaan vaativa kaikessa, liian nopea elämä. Ym ym ym.

Mikään nykytekniikka, sodat, muoti, ruokahifistely, drinkit tms. Ei kiinnosta!

Suvaitsevaisuus tätä friikkishowta kohtaan täysi soikea 0. 

Olen kaksinaamainen; olen hyvkäsyvänäni. Viddu mikä sana. Näyttelen siis, että hyväksyn ts. pidän suuni kiinni. En julkisesti esitä mitään mielipidettä mistään. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päivittäin tulee mieleen kuinka mukavaa oli 70-80-luvulla, vaikka 70-luku oli köyhää aikaa ja töitä vailla olivat lähtivät pakosta Ruotsiin töihin. Mutta Tunnelma oli ehdottomasti parempi. Siihen eniten vaikutti yhteisöllisyys ihmisten kesken. Käytiin kyläilemässä, tavattiin ystäviä facetoface. Ei tarvinnut soitella ja sopia, naapureissa käytiin kun tuli asiaa. Ei tarvinnut olla kännykkää, kirjoiteltiin kirjeitä. Kaiken ei tarvinnut olla niin hienoa ja tavaraa joka lähtöön, kelpasi vanhempikin tyyli. Ihmiset olivat ystävällisempiä ja kiireettömämpiä,vaikka töitä oli enemmän, ei ollut automaattisia apuvälineitä. 

Jotenkin oli mukavempaa. 

Tämä aika on itsekästä, riidanhaluista, epäluottamusta ja eroja, lasten pahoinvointia ja köyhyyttä, vaikka nälkää ei ehkä tänä päivänä tarvitse nähdä. Aina on tahoja, joilta voi apua hakea. 

Tässä tulikin se mitä en itse osannut sanoiksi pukea. Ongelma tosiaan nykyaikana on se että olemme eriytyneet omiin pikkukupliimme mikä pyörii 24/7 "sosiaalisen"median ympärillä. Kaikenlainen yhteisöllisyys ja sponttaanius on poissa ja sen tilalle tullut hyvin minäkeskeinen maailmankuva missä keskitytään yksilöön itseensä. Tämä ei vain ole meidän luontainen koodimme koska laumaeläiminä haluamme olla hyödyksi yhteisölle joten keksittyminen omiin mielitekoihin ei tuota sellaista pitkäaikaista onnea kuin se jos yksilö tuntee olevansa yhteisöllisesti hyödyksi. Lisäksi turhan suuriosa sosiaalisista tilanteista tulee sosiaalisenmedian kautta. Me olemme laumaeläimiä eikä netissä tykkäysten ja hyväksynnän hakeminen omilla päivityksillä täytä sitä sosiaalista tarvetta mitä laumaeläimet tarvitsevat. Sen tarpeen täyttää vain puhuminen facetoface oikeassa elämässä.

Lisäksi minusta länsimaissa ollaan menetetty moraalinen ja kulttuurillinen arvomaailma koska meillä ei ole enää uskontoa. Ja ei, en ole uskovainen tai mitään mutta kyllähän sen huomaa että moraali ja arvomaailma on nykyään aivan retuperällä, palvotaan minäkeskeisyyttä, nopeaa omien intohimojen tyydytystä ja tietenkin rahaa. Kiitos mainosmiesten on meille syötetty  ajatus että raha tuo onnea; ostakaa tavaraa niin tulette onnellisisksi, syökää karkkia/roskaruokaa niin tulee parempi mieli, katso hyvä leffa tai pelaa hyvää pelia niin olet onnellinen. Nämä kaikki tuo vain hetkeksi hyvän mielen mutta sitten taas jossain kohti alkaa kolkuttaa ajatus että oma elämä on edelleen tyhjää.

Joten tunnistan kyllä ap:n olotilan, tätä tuntemusta olen jo kauan pohdiskellut ja yrittänyt löytää missä vika on. Ja ilmeisesti en ole ainoa joka uskoo vian löytyvän juuri tästä minäkeskeisestä maailmasta missä ihmiset ovat hukanneet oman merkityksellisyytensä....

Tunnistan tämän. Olenkin viime vuosina paennut johonkin omaan kuplaani. Ajattelen ja teen asioita kuten 80- ja 90-luvulla enkä ole enää kiinnostunut mitä nykyään maailmassa tapahtuu.

Olen myös alkanut kiinnostua hengellisimmistä(?) ja syvällisemmistä asioista. Niistä saan voimaa. 

Mutta jollain tavalla olen irrottatunut itseni nykymaailmasta koska se on niin outo paikka. En osaa paremmin selittää. Mutta näin ei ole koskaan aiemmin elämässäni kokenut ja olen jo 51-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Aiemmin oli, mutta ei enää. Lapsuuteni elin 80-90 -luvulla, jolloin kaikenlainen nälviminen ja seksuaalinen ahdistelu oli hyväksyttävämpää ja jatkuva alkoholin käyttö normi, joten silloin olo oli epätodellinen. Silloin tuntui, että oli jatkuvasti selkä seinää vasten ja piti vaan kestää mitä tulee. Nykyään ahdistelu on vähentynyt ja on ainakin huomattavasti enemmän paheksuttua. Muutenkin elämä on nykyään paljon mukavempaa. En todellakaan kaipaa mitään lapsuus- ja nuoruusvuosiltani. 

Eli sua ahdisteltiin ja käytit alkoholia lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut oudon kylmiä ja vihaisia ja kaikenlainen fanatismi rehottaa. Ei se mennyt maailma palaa enää koskaan.

En ole huomannut että ihmisistä olisi tullut kylmiä ja vihaisia. Toki netistä tälläisiä löytyy, mutta en sellaiseen muuten ole sen enempää törmännyt kuin ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun. Itsellä ns. outo olo alkoi koronan aikaan. Silloin maailma muuttui (ymmärrettävästi) mutta silloin tajusin kuinka valtaa käytetään ja kuinka kansalaisia kontrolloidaan. 

Tämä vei minulta uskon "ammattilaisiin" ja jopa Suomen hallitukseen, eu:hun jne.

Minusta tuli paljon kriittisempi median suhteen kun ennen olin todella sinisilmäinen ja uskoin kaiken mitä uutisissa sanottiin. Tai mitä Suomen hallitus sanoi.

Tämä muutti minun maailmani ja sama jatkuu mm. Ukrainan sodan kohdalla. Ja mitä lie seuraavaksi tapahtuukaan 

 

Rycccien mielestä epäilemättä kaikki näyttää oudolta, kun kaikkia kontrolloidaan siellä.

Mutta älä puhu Suomesta mitään, kun venäläisenä et mitään ymmärräkään.

Todistit juuri oikeaksi tuon yhden kommentoijan sanat: vain 1 mielipide on sallittu.

Tieto lisää tuskaa. Muutenhan naisilla ei ole ikinä ollut yhtä hyvää asemaa missään yhteiskunnassa kun on tällä hetkellä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin uutisten katsomisen ja sanomalehden tilauksen, kun korona alkoi. Tiedän kyllä aika paljon maailmanmenosta ilmankin näitä medioita. Ja voin niin paljon paremmin!

Voin lämpimästi suositella jättämään uutisten katsomisen ja lukemisen pois.

Sama täällä. Ja elämä tuntuu hyvältä ja todelliselta kun vähentää myös sosiaalisessa mediassa viettämäänsä aikaa (tämä palsta mukaanlukien).

1997-2007 olivat henkilökohtaisesti parhaat vuodet. Sen jälkeen alkoi alamäki ja lopulta oikein kunnon äkkipudotus, kun päästiin vuoteen 2020.

Jotenkin sitä vaan tunsi ennen olevansa kunnolla elossa ja joka hetkessä sataprosenttisesti läsnä.

Elämme erikoisia aikoja.

Oon 34 ja tunnen samoin. Viimeisen 14 vuoden aikana tapahtui suuri muutos ja se on kiihtynyt 2015 jälkeen ja vielä koronan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut oudon kylmiä ja vihaisia ja kaikenlainen fanatismi rehottaa. Ei se mennyt maailma palaa enää koskaan.

Anonyymi some ei ole koko maailma