Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisko tyytyä ihan kivaan?
02.11.2024 |
Olen ollut pitkään sinkkuna, osittain omasta halustani ja osittain siksi ettei ole sopivaa miestä löytynyt. Ikää on jo 48v. Viihdyn hyvin yksin, mulla on paljon ystäviä ja tekemistä, mielekäs työ ja taloudellinen tilanne hyvä. Tapasin äskettäin miehen, jonka kanssa meillä on paljon yhteistä ja hänen kanssaan on kiva viettää aikaa. En vaan tunne muutakuin ystävyyttä häntä kohtaan, ei voi mitään. Mulla oli aiemmin parin vuoden ajan kevyempi suhde mieheen, jonka kanssa fyysinen vetovoima ja seksi toimi, mutta muuten oltiin ihan erilaisia. Nyt tuntuisi hankalalta, jos pitäisi tyytyä siihen, ettei sitä vetovoimaa oikein ole.
Että mitäs ihmettä tässä nyt sitten tekisi? Mun ei ole pakko löytää ketään, mutta olis kiva jakaa arkisia juttuja yhdessä, löytää kaveri reissuun ja vaikka mökkeillä yhdessä. Mutta kyllä mä sitä seksiäkin kaipaan.
Kommentit (42)
Minä harmittelen, etten ottanut kumppanikseni kaverimiestä. Suurien tunteiden perässä juokseminen oli tyhjän etsimistä. Ilman kumppania menettää arjen jakajan, ei ole ketään, jonka kanssa tekisi reissuja, osallistuisi tapahtumiin jne. Yksin ei aina viitsi lähteä. Ja tietty kavereita on, mutta perheellisille kavereille perhe on ykkönen, kuten pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä intohimon pitäisi olla se syy aloittaa parisuhde. Siis parisuhde, ei ystävyyssuhde. Kestää minkä kestää, joskus jopa ikuisesti, mutta ellei sitä koskaan ole ollut, on vaikea keksiä syytä miksi kaksi ihmistä sitoutuu olemaan hakematta intohimoa muualta silloin kun siltä tuntuu.