Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua ei mitenkään motivoi lapsenhankintaan syyllistäminen tai huoltosuhteen rapautumisella uhkailu
01.11.2024 |
Tästä maasta on tullut melkoinen helvetti sellaisille joilla ei ole merkittävää perintövarallisuutta.
Ei mitään stabiilia työuraa tiedossa pari-kolmekymppiselle. Niistä vähistä yhteiskunnan tukiverkoista mitä on, leikataan rajusti. Synnytyssairaaloiden verkostoa karsitaan ja niiden palvelua huononnetaan.
Todennäköisesti omille lapsille ei löydy mitään töitä jos eivät kuulu hyväveliverkostoon tai onnistu pääsemään johonkin todella kapea-alaiseen 'varmaan nakkiin' kuten lääkikseen.
Miksi tekisin tällaiseen paskamaailmaan - ja maahan - lapsia?
Pysyn juuri ja juuri itse leivissä osa-aikatyöllä. Niistäkin kitsastellaan vaikka haluaisin lisää tunteja tai täydet tunnit. Ei tähän yhtälöön mahdu lasta saatika useampia lapsia tai miestä.
En halua tuoda maailmaan lasta jolla todennäköisemmin menisi täysi-ikäistyttyä kurjemmin kuin minulla, ja minullakaan ei ole mitään hurraamista akateemisena pätkäduunarina.
Kommentit (34)
Ongelmasi on ylipessimistinen elämänasenne, ei mikään muu.
Miten mikään muukaan elämässäsi kannattaa kun kaikki kuitenkin menee pieleen ja on pelkkää paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton mies (vasten tahtoani) ja luen mielenkiinnolla noita hesarin nuori iskä-juttuja. Jännästi hyvin monet ovat jotain todella rikkaita ammattisijoittajia, perijöitä tai startup-liikemiehiä. Ennen riitti suunnilleen se että oli pulssi ja kävi jossain raksalla duunissa. Enkä nyt väitä, että naisten pitäisikään tyytyä mihin tahansa, kunhan totean sen havainnon että säädyllisen lisääntymisen mahdollisuudet ovat käyneet yhä kapeamman joukon etuoikeudeksi.
On toki näitä varattomia nistiperheitä jne. mutta nämä hajoavat huostaanottoon yleensä jo lapsen parin ensimmäisen elinvuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on ylipessimistinen elämänasenne, ei mikään muu.
Miten mikään muukaan elämässäsi kannattaa kun kaikki kuitenkin menee pieleen ja on pelkkää paskaa?
kuinka kauan sitä ei-paskuuden odottelua pitäisi naisena jatkaa? ymmärrätkö että hedelmällisyydellä on aika kapea aikaikkuna?
lapseton nainen 37v
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on ylipessimistinen elämänasenne, ei mikään muu.
Miten mikään muukaan elämässäsi kannattaa kun kaikki kuitenkin menee pieleen ja on pelkkää paskaa?
Valtaosalla täysi-ikäistyneitä naisia on noin 3-4 hallituskautta aikaa odotella sitä että yhteiskunnan vakavia valuvikoja korjataan siihen suuntaan, että yhä useamman naisen kannattaa lapsia hankkia. Sen jälkeen alkaa munasolut loppumaan.
En tee ketään tänne kärsimään samanlaista elämää, kuin itselläni on ollut. Pelkkää osa-aikaa, pätkätyötä ja työttömyyttä päälle nelikymppiseksi. Laudaturin paperit. Useampaa alaa opiskeltu, mikään ei työllistä kokoaikaisesti. Terveydentila rajoittaa alanvalintaa.
Tein sen mokan, että kuntoutustuella opiskellessani pidin sairausloman. Sen jälkeen en olekaan enää saanut kuntoutustukea, koska ei ole enää näyttöä haasteista työelämässä. Nyt taas karenssin uhkan alla, koska uusi työsuhde keskeytyi terveyssyistä ja julkisella puolella järjestetyn työterveyden lääkäri ei enää saa kirjoittaa yleisiä lausuntoja, jollaista TE-toimisto tarvitsee päätöksen tekoon.
V I T T U jos päättäjät kuvittelette, että tämä on motivoivaa ja ihmisarvoista elämää, saati jos tähän lapsi lisättäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on ylipessimistinen elämänasenne, ei mikään muu.
Miten mikään muukaan elämässäsi kannattaa kun kaikki kuitenkin menee pieleen ja on pelkkää paskaa?
Valtaosalla täysi-ikäistyneitä naisia on noin 3-4 hallituskautta aikaa odotella sitä että yhteiskunnan vakavia valuvikoja korjataan siihen suuntaan, että yhä useamman naisen kannattaa lapsia hankkia. Sen jälkeen alkaa munasolut loppumaan.
Meillä oli asiat ihan hyvin ennen tätä hallituskautta.
Ei tässä nyt oikein pysty omia lapsia tekemään, kun pitää elättää muiden mätisäkki ja mielenterveysongelmaisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton mies (vasten tahtoani) ja luen mielenkiinnolla noita hesarin nuori iskä-juttuja. Jännästi hyvin monet ovat jotain todella rikkaita ammattisijoittajia, perijöitä tai startup-liikemiehiä. Ennen riitti suunnilleen se että oli pulssi ja kävi jossain raksalla duunissa. Enkä nyt väitä, että naisten pitäisikään tyytyä mihin tahansa, kunhan totean sen havainnon että säädyllisen lisääntymisen mahdollisuudet ovat käyneet yhä kapeamman joukon etuoikeudeksi.
On toki näitä varattomia nistiperheitä jne. mutta nämä hajoavat huostaanottoon yleensä jo lapsen parin ensimmäisen elinvuoden aikana.
Ennen naisilla ei ollut muuta mahdollisuutta elää, kuin mennä jonkun miehen kotiorjaksi, ja se sisälsi tietysti myös pano-orjana toimimista
Nyt miehet ovat luopuneet naisten elättämisestä, mutta orja-vaatimukset ovat edelleen voimassa. Toinen vaihtoehto on, että lapsi pitäisi jättää tyyliin heitteille jossain 50/50 järjestelyssä, missä siittävä sukupuoli leikkii keinoemoa, kuin joku transsukupuolinen lintu
Unohtakaa tämä koko lisääntymishomma jo. Se on hyvä kehityssuunta, että väestö luopuu siitä ja lakkaa "kansoittamasta maata"
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikein pysty omia lapsia tekemään, kun pitää elättää muiden mätisäkki ja mielenterveysongelmaisia lapsia.
Joo, en todellakaan halua lasta niiden kaikkien sekopäiden keskelle mitä päiväkodeissa on kouluissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinnosta toisten lisääntyminen tai lisääntymättä jättäminen. Pitääkö tästäkin tehdä oma aihe ja jankata? Ihan yhtä typerää kuin ne ketjut joissa painostetaan hankkimaan lapsia. Eikö jokainen voi vain elää elämää kuten haluaa? Pääasia lienee että on itse tyytyväinen valintaansa.
t. Äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on ylipessimistinen elämänasenne, ei mikään muu.
Miten mikään muukaan elämässäsi kannattaa kun kaikki kuitenkin menee pieleen ja on pelkkää paskaa?
Valtaosalla täysi-ikäistyneitä naisia on noin 3-4 hallituskautta aikaa odotella sitä että yhteiskunnan vakavia valuvikoja korjataan siihen suuntaan, että yhä useamman naisen kannattaa lapsia hankkia. Sen jälkeen alkaa munasolut loppumaan.
Meillä oli asiat ihan hyvin ennen tätä hallituskautta.
Miesten strategia on kautta aikojen ollut kerätä rahaa ja valtaa, joiden avulla naiset on ALISTETTU synnyttämään heille. Perskokkareet ajavat tätä samaa politiikkaa. Itse olen jo sen verran elämää nähnyt, että kuolen mieluummin kuin ryhdyn perskokkareen tai vastaavan synnytyskoneeksi
Kannatan lämpimästi keinokohtuja sekä tutkimusta, miten vaikka lehmän saa kantamaan miehen perimää. En aio toimia kasvualustana saastalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikein pysty omia lapsia tekemään, kun pitää elättää muiden mätisäkki ja mielenterveysongelmaisia lapsia.
Joo, en todellakaan halua lasta niiden kaikkien sekopäiden keskelle mitä päiväkodeissa on kouluissa on.
Vanhemmat eivät välitä tuon taivaallista lastensa kasvattamisesta.
Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3d64b9c5-d300-452a-90c1-0d7b178a23c6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on ylipessimistinen elämänasenne, ei mikään muu.
Miten mikään muukaan elämässäsi kannattaa kun kaikki kuitenkin menee pieleen ja on pelkkää paskaa?
Ajattelisin että köyhyys siis pienituloisuus ei ole se huonoin asia. Huonoin on hyvien ihmissuhteiden puute, siis ettet voi pyytää apua, ei ole sellaisia ystäviä ja tai vanhempia, joihin voisit luottaa. Kumppanista nyt puhumatta.
Jos tuo olisi ollut kunnossa olisin matalapalkkaduunarina tehnyt lapsen. Ainakin sen yhden. Mulla oli kuitenkin vakityö. Nyt jäi tekemättä. Ymmärrän myös lasten parissa työtä tehdessäni lasten arvon. Tuntuu aivan surkealta kauhealta ajatus maailmastajosta lapset ja nuoretkin vähenevät dramaattisesti.
"kuinka kauan sitä ei-paskuuden odottelua pitäisi naisena jatkaa? "
No nimenomaan sitä odottelua ei pidä jatkaa vaan ottaa elämä omiin käsiin. Jos odottelet elämässä aina sitä hetkeä kun kaikki on täydellisesti niin odotella saat ja kauan.
Asenne on siis se mikä ratkaisee sen uskallatko ottaa riskejä elämässäsi vaikka kaikki ei olekaan nyt hyvin. Mutta jos uskot että myöhemmin voi silti olla niin silloin voit tehdä isoja ratkaisuja kuten lapsen hankinta.
Meillä tehtiin lapset tilanteeseen jossa toinen oli vielä opiskelija ja toinen pätkätyöläinen. Ihan hyvin meni kun ei se pikkulapsi niin paljon vaadi. Vuosien kuluessa on sitten lopulta saatu pysyvät työpaikat, asuntolainat ja ihan hyvä elämä. Ei se koskaan meille varmaa ollut mutta uskallettiin katsoa josko kuitenkin onnistuisi. Mieskin oli lähes 40 vuotias ennen kuin sai ensimmäisen vakituisen työn ja jos tuota olisi jääty odottelemaan niin oltaisiin varmaan lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton mies (vasten tahtoani) ja luen mielenkiinnolla noita hesarin nuori iskä-juttuja. Jännästi hyvin monet ovat jotain todella rikkaita ammattisijoittajia, perijöitä tai startup-liikemiehiä. Ennen riitti suunnilleen se että oli pulssi ja kävi jossain raksalla duunissa. Enkä nyt väitä, että naisten pitäisikään tyytyä mihin tahansa, kunhan totean sen havainnon että säädyllisen lisääntymisen mahdollisuudet ovat käyneet yhä kapeamman joukon etuoikeudeksi.
On toki näitä varattomia nistiperheitä jne. mutta nämä hajoavat huostaanottoon yleensä jo lapsen parin ensimmäisen elinvuoden aikana.
Näinpä juuri. Ja moni nainenkin kärvistelee tahdottomasti lapsettomana. Tästä ei erityisemmin vain media toitota jolle kaikki lapsiin liittyvä näyttää olevan hirveää kärsimystä,tuskaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Tätä teemaa on lypsetty vuosia ja vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton mies (vasten tahtoani) ja luen mielenkiinnolla noita hesarin nuori iskä-juttuja. Jännästi hyvin monet ovat jotain todella rikkaita ammattisijoittajia, perijöitä tai startup-liikemiehiä. Ennen riitti suunnilleen se että oli pulssi ja kävi jossain raksalla duunissa. Enkä nyt väitä, että naisten pitäisikään tyytyä mihin tahansa, kunhan totean sen havainnon että säädyllisen lisääntymisen mahdollisuudet ovat käyneet yhä kapeamman joukon etuoikeudeksi.
On toki näitä varattomia nistiperheitä jne. mutta nämä hajoavat huostaanottoon yleensä jo lapsen parin ensimmäisen elinvuoden aikana.
Olet oikeassa. Tässä maassa tilastojen mukaan eniten lapsia saavat erittäin hyvin toimeentulevat koulutetut miehet.
Kertoo aika paljon tästä maasta, kun tilanne alkaa olemaan se, että toivomansa lapsiluvun voivat toteuttaa vain varakkaat.
Vierailija kirjoitti:
"kuinka kauan sitä ei-paskuuden odottelua pitäisi naisena jatkaa? "
No nimenomaan sitä odottelua ei pidä jatkaa vaan ottaa elämä omiin käsiin. Jos odottelet elämässä aina sitä hetkeä kun kaikki on täydellisesti niin odotella saat ja kauan.
Asenne on siis se mikä ratkaisee sen uskallatko ottaa riskejä elämässäsi vaikka kaikki ei olekaan nyt hyvin. Mutta jos uskot että myöhemmin voi silti olla niin silloin voit tehdä isoja ratkaisuja kuten lapsen hankinta.
Meillä tehtiin lapset tilanteeseen jossa toinen oli vielä opiskelija ja toinen pätkätyöläinen. Ihan hyvin meni kun ei se pikkulapsi niin paljon vaadi. Vuosien kuluessa on sitten lopulta saatu pysyvät työpaikat, asuntolainat ja ihan hyvä elämä. Ei se koskaan meille varmaa ollut mutta uskallettiin katsoa josko kuitenkin onnistuisi. Mieskin oli lähes 40 vuotias ennen kuin sai ensimmäisen vakituisen työn ja jos tuota olisi jääty odottelemaan niin oltaisiin varmaan lapset
Tämä saattoi toimia aiemmin. Nykyään tuossa tilanteessa lisääntyvät ovat tuomittuja niihin paskaduuneihin.
Ja onhan tuo koulumaailma mennyt (ainakin pk-seudulla) aivan hulluksi, kun vanhemmat ja s2 oppilaiden vanhemmat ja opettajat ja rehtorit ja vilma-viestit käyvät jatkuvaa ennen näkemätöntä sisällissotaa.
Monesti joutunut totemaan, tuollaiseen äidin rooliin en todellakaan halua.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä. En minä elä elämääni jotain "valtiota" tai byrokraatteja varten, vaan itseäni. Minä olen tehnyt kaikki asiat jota vaadittiin 'tavalliseen elämään' - kouluttauduin, kävin verkostoitumistapahtumissa, pidin kunnosta huolta, sivistin itseäni vapaa-ajalla. Siltikään se ei riitä edes vakituiseen työpaikkaan nykymaailmassa.
Mitkä mahdollisuudet tulevalla lapsellani sitten on? Kyllä kyse itsellä on RAHASTA. Ellei tule jotain ennakkoperintöä jonka turvin voin antaa lapselle hyvän lapsuuden johon kuuluu muukin kuin kaksiossa puuron ryystäminen ja käpylehmällä leikkiminen, niin suku sammuu tähän.