"Aiheetonta" mustasukkaisuutta kokevalle puolisolle puhuminen

"Ei sinulla ole oikeutta sälyttää muustasukkaisuuttasi toisen ongelmaksi. Se ei ole teidän parisuhteenne ongelma, se on sinun ongelmasi. Hoida se myös itse."

Mielenkiintoinen näkökulma. Onko mielestäsi muistakin omista ongelmista puhuminen kielletty suhteessa? Jos puolisollani olisi vaikka paniikkihäiriö, hän ei saisi puhua siitä minulle koska se ei ole suhteemme ongelma vaan hänen on hoidettava se itse? Minusta suhteessa on kaksi ihmistä omine ongelmineen, jotka väistämättä vaikuttavat suhteeseen ja niiden kanssa voidaan työskennellä ja toimia yhdessä. Totta kai vastuu ongelman hoitamisesta on sillä jolla ongelma on, mutta jos toisella olisi vaikkapa se paniikkihäiriö, niin otan sen huomioon suhteessa ja omassa käytöksessäni. En lietso paniikkitilanteita, vaan koitan toimia rauhoittavilla tavoilla ja kun tilanne on ohi, tuen toista antamalla hänen puhua ja kannustan ratkomaan ongelmaa siitäkin huolimatta että ongelma ei ole minun. Kyllähän se minuunkin vaikuttaa ja jos rakastan toista niin toivon että hänellä on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti asian selittäminen ei auta. Jos häiritsevän mustasukkainen osaisi tehdä asialle jotakin niin hän olisi jo tehnyt.

Pariterapiaa?

Ei ole pariskunnan ongelma, vaan mustasukkaisen ongelma.

 

Mustasukkainen vastuuttaa toisen omista tunteistaan vaatii toista kontrollomaan omaa käytöstään, jotta hänelle ei heräisi mitään tunteita. Kun ihminen on varustettu tuollaisella logiikalla niin hän haluaa puolison pariterapiaan sillä ajatuksella että terapiassa hänelle koulutetaan puoliso joka kykenee järjestämään hänen sisäisen maailmansa niin ettei mustasukkaisuuden tunteet herää.

Ootpa tosi sosiaalinen, entä jos miehesikin olisi samanlainen halailija jopa pussailija koska tykkää ihmisistä niin kovin ja enemmän kuin sinä. Ymmärtäisit aina?

Annat vetää paljaalla ja kotiin päästyäsi lahjoitat nesteiden täyttämät pikkarit miehellesi analysoitavaksi ja nuuhkittavaksi.

Jostakin se mustasukkaisuus saa alkunsa. Ette sovi yhteen vaikka välillä on kivaakin.

Olet mennyt rajan yli. Onnea valitsemallesi tielle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kertonut paljoakaan miehesi suhtautumisesta, muuta kuin että hän on mustasukkainen. Siinäkin on paljon variaatiota millä tavalla mustasukkainen suhtautuu itse ajatuksiinsa. Itse olen mustasukkainen, mutta osaan katsoa tilannetta ulkopuolelta ja nähdä ajatusketjujeni järjettömyyden sekä sen, etten voi kontrolloida toista. Minun mustasukkaisuuteeni auttaa puhuminen, se hälvenee kun saan oikeaa tietoa asiasta ja mieheni tunteista minua kohtaan.

Nuorena en osannut reflektoida tunteitani, ja silloin puhuminen ei oikeastaan auttanut mitään koska en osannut erottaa tunteitani todellisuudesta ja rakensin omaa todellisuutta.

Ja se ei muuten ole totta, että mustasukkainen aina pettää itse. Minä en petä enkä ole pettänyt, vaan minulla vain on syviä hylätyksi tulemisen traumoja lapsuudesta ja myöhemmästä elämästä.

Toisenko ne pitää korjata? Mene terapiaan ja jätä puolisosi rauhaan. Itse en taatusti kuuntelisi vuodesta toiseen samaa valitusta.

Ei tietenkään toisen pidä kenenkään traumoja korjata. Ne voi kuitenkin ottaa huomioon, oli kyse millaisesta traumasta tahansa. Mä olen kyllä käynyt terapiassa, ja oppinut käsittelemään mm. mustasukkaisuuden tunteita eli osaan katsoa tilannetta ulkopuolelta eivätkä tunteet vaikuta enää käytökseeni. Minulle on ihan ok vaikken ikinä puhuisi koko asiasta ja piilottaisin tunteeni täysin. Pystyn kyllä elämään niiden kanssa. Mutta puolisoni rakastaa mua ja haluaa että puhun jos musta tuntuu pahalta. Hän ei halua että kärsin ja tietää että puhuminen auttaa. Niinhän se auttaa, mutta en usko että pääsen ongelmasta koskaan täysin eroon joten minulle sopisi sekin että koen ne tunteet yksinäni. Mukavampi kuitenkin näin.

Tässä on hirveän iso ero miten mustasukkainen käyttäytyy. Minulla on jokseenkin mustasukkainen mies, mutta en edes tietäisi sitä ellei hän joskus harvoin puhuisi asiasta. Hän puhuu aina itsensä kautta miten on vaikkapa kokenut jonkun tilanteen, ei syytä minua ajatuksistaan mitenkään, puhuu vain omista tunteistaan. Uskoo ja luottaa kun kerron miten asia on. Ymmärrän ja tuen häntä, ja toivoisin että hän puhuisi useamminkin, koska en aina osaa ennustaa mistä hänen epävarmuutensa saattaa herätä. Hänellä on kyllä ihan hirveitä pettämiskokemuksia takana, joten en osaa mitenkään loukkaantua hänen ajatuksistaan.

Sitten taas jos olisi mies joka riehuu, huutaa, syyttää, kontrolloi tai vakoilee niin en katsoisi viikkoakaan.

Sano sille tollolle suoraan, että teidän suhteenne loppuu jos hän ei luota sinuun, turha kai samoista asioista on jatkuvasti vääntää, kun tuollainen mustasukkainen ihminen ei siitä mihinkään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Sano sille tollolle suoraan, että teidän suhteenne loppuu jos hän ei luota sinuun, turha kai samoista asioista on jatkuvasti vääntää, kun tuollainen mustasukkainen ihminen ei siitä mihinkään muutu.

Tollolle voisi tehdä hyvää saada uusi parempi nainen joka ei flirttaille jokaiselle vastaantulijalle.

No et mitenkään saa sitä selitettyä etkä miestä ymmärtämään. Eikä se ole millään muotoa vastuullasi. Ihme pelleilyä joidenkin parisuhteet, mutta itsepä olet valinnut. 

Yksinkertaisinta, mutta onko mahdollista, olisi se, että menette yhdessä eli hän vie sinut tapaamaan tätä henkilöä, tervehditte ja kumpikin menee tahoilleen ja sitten tietyn tuntimäärän jälkeen hakee sinut ja sovitte paikan ja ajan. Siinä ainakin olette "ihmisten ilmoilla" ja hän näkee omin silmin kummankin käytöksen ja jos on aihetta enempään huoleen hänessä tai sinussa, sekin tulee esille.

Puhe ei silloin auta, jos olette kovin erilaisia, kiertelet ja kaartelet, etsit vikoja ja torjut hänen kaikki arvelunsa suoralta kädeltä, naurat hänen epäilyilleen etkä näe omassa toiminnassasi tai puheessasi mitään vikaa. Jos toinen ei pidä uskottavana, sinun pitänee olla uskottavampi.

Jostakin on päästävä alkuun ja tämä saattaisi olla konsti siihen, ennenkuin tilanne menee huonommaksi, niinkuin joskus voi käydä ja riitaannutte todella pahasti.

Ja sitten kannattaa katsoa jokunen dekkari eli poliisisarja, miten täydellistä voi avio olla ja miten epätäydellistä. Suhteet voivat kestää vuosikymmeniä ilman, että toinen tai kumpikaan on tullut edes ajatelleeksi pettämismahdollisuutta. Ihmiset ovat hyvin taitavia.

Teillä on eri näkemykset sopivalle käytökselle. Itse en kieltäisi miestä tapaamasta vanhaa naispuolista koulukaveria kahden kesken mutta en toisaalta ymmärrä miksi sitä tarvitsisi tehdä. Jos tuollaisia tapaamisia ja naisten ylenpalttista halailua ja lähellä olemista olisi paljon, en todennäköisesti jatkaisi suhdetta. Koen sen vähän epäkunnioittavaa. Osa niistä miehistä ihan takuu varmasti kokee sen flirttailevana. Pieni flirtti ulkopuolisille on joissakin suhteissa ok, toisissa sitä karsastetaan. Mikään raivoaminen tai draama mustasukkaisuus päissään ei tietenkään ole ok, oli tilanne mikä tahansa.