Kodin menetys erossa, miten tästä pääsee yli

Kannattaa opetella siihen, ettei jää liiallista tunnesidettä johonkin tavaroihin tai rakennuksiin. Koska niitä joutuu menettämään vähän väliä. Keskisty niihin muistoihin ja eläviin ihmisiin enemmän.

Nyt on aika luoda uusia muistoja tuossa rivarikaksiossasi. Tai tottakai voit jäädä elämään menneisyyteen ja masentua.

On ihan muutettu maasta toiseenkin, kolme kertaa. Ei niitä seiniä tai pihoja voi jäädä itkemään, menee elämä vaikeaksi.

Itselläni se kodinmenetys erossa taitaa olla yksi suuri syy siihen, miksen enää edes yritä hakeutua parisuhteeseen ja sitä kautta enää avoliittoon. 

Tällä tavalla ei enää joudu yhtäkkiä pakkaamaan itseään ulos siitä unelmiensa kodista. Kun asuu vain asunnossa, johon on varaa yksin, eikä ketään joka yhtäkkiä sanoo, että nyt pihalle, haluan erota. 

Sellaista se on loisen elämä, kun kiinnytään toisen omaisuuteen.

Olen itsestäni havainnut sen, että minä en ole tiettyyn taloon tai asuntoon kiintyvä ihminen. Kerran oikein jäin pohtimaan, että miksi en kaipaa koskaan yhtään sitä vanhaa kotia. Vaikka minäkin aikoinaan erossa muutin isosta ok-talosta pois rivitalokolmioon (lapsi tuli mukanani). Toki alkuun se tuntui todellankin pieneltä. Mutta minulla on ehkä niin, että tuo kolmio, jonka ostin oli sellainen josta tykkäsin kovasti ja tavallaan elämäni jatkui entisellään, vain perheestä puuttui se isä (jota en kaivannut). Olen muuttanut jo tuostakin muualle ja vaikka tuo asunto oli minusta aivan ihana, niin en kaipaa sinne yhtään, vaan tykkään asua tässä uudessa asunnossani ja minun kotini on nyt tämä.

Minä taas erottuani laitoin innolla uutta kotia, johon ei kuulunut enää se ex. Parin muuton jälkeen asuin jo unelmakodissa ja ostin kalliin itämaisen maton. Istuimme lasten kanssa matolla ja ihailimme sitä. Sama matto on minulla vieläkin ja siinä ne kaikki ihanat ja kauniit muistot.

Huomaat kyllä, että se seesteinen rivarikaksio on parempi kuin idylli jossa hallitsee saatana

Ota rennosti ja tuo kotiin vain ihania asioita

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on loisen elämä, kun kiinnytään toisen omaisuuteen.

Täytyy varmaan vapauttaa nämä omistajat loisista, saavat omistella keskenään vaan.

Vierailija kirjoitti:

Huomaat kyllä, että se seesteinen rivarikaksio on parempi kuin idylli jossa hallitsee saatana

Ota rennosti ja tuo kotiin vain ihania asioita

Hyvin sanottu :D olette kyllä ihan oikeasti, haluan oppia päästämään irti vanhasta. Mikä siinä onkin että olen vielä niin tiukasti kiinni entisessä elämässä. Nythän voin alkaa toteuttaa vain omia haaveita tästä eteenpäin. Ap 

On kumma kun ei saisi surra kodin menetystä. Että se talo on vain seiniä. No ei mulle ainakaan tämä talo ole vain seiniä vaan KOTI! En ymmärrä miksi ei saisi olla tunnesidettä rakkaaseen kotiin.

Vierailija kirjoitti: Kannattaa opetella siihen, ettei jää liiallista tunnesidettä johonkin tavaroihin tai rakennuksiin. Koska niitä joutuu menettämään vähän väliä. Keskisty niihin muistoihin ja eläviin ihmisiin enemmän. Nyt on aika luoda uusia muistoja tuossa rivarikaksiossasi. Tai tottakai voit jäädä elämään menneisyyteen ja masentua.

En ole vähän väliä joutunut menettämään tavaroita tai rakennuksia. Missä tuollaista tapahtuu, että koti menee tuosta vain useita kertoja elämän aikana?

Oletko nyt voimaantunut? 

Se on vain materiaa, parempi keskittyä oman pääkopan ja ruumiin terveyteen ja kiinnittää huomio oman tulevaisuuden rakentamiseen.

Ei se ollut paratiisi. Silloin et olisi eronnut.

Mutta kyllä mä ymmärrän surusi. Ihminen kiintyy myös paikkoihin.

Joskus kotiin kiintyy vahvasti. 

Onko haikeudessa luopumista ja surua muuttuneesta elämäntilanteesta ja ehkä myös entiseen aikaan kuten lasten kasvuun. Jos aika oli seesteistä ja nyt elämässä on ollut turbulenssia. Aika entinen ei palaa.

Hyvää jatkoa ja kotiutumista uuteen 💚

Vierailija kirjoitti:

On kumma kun ei saisi surra kodin menetystä. Että se talo on vain seiniä. No ei mulle ainakaan tämä talo ole vain seiniä vaan KOTI! En ymmärrä miksi ei saisi olla tunnesidettä rakkaaseen kotiin.

Saahan sitä surra. Mutta mitä kauemmin roikkuu väkisin menneessä, sitä enemmän kärsii. Varmaa elämässä on vain muutos. Yllättäen voi huomata, että joku tuleva koti onkin paljon parempi kuin vanha koskaan oli.