Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan irtisanoutunut ilman uutta työpaikkaa??
18.02.2007 |
Tilanne tämä: 9 vuotta takana samalla työnantajalla ja vakityö. Taustalla akateeminen tutkinto, ikä 31 ja työ vastaa koulutusta. Alalla työtilanne hyvä, mutta ei täystyöllisyyttä. Asun kasvukeskuksessa.
Olen aivan loppu nykyiseen työhöni ja haluaisin hiukan miettiä elämää tästä eteenpäin. Harkitsen jopa alan vaihtoa. Vaihdoin työpaikkaa vuosi sitten yrityksen sisällä, koska ajattelin sen lisäävän motivaatiota ja tuovan työilon takaisin. Eipä ole auttanut. Nyt olisi mahdollisuus vapaaehtoisesti irtisanoutua ja saada siitä " paketti" eli uraohjausta ja palkka 8 kuukaudelta. Uskaltaisiko ottaa ja lähteä? Jos uutta työtä ei löydykään. Mitäs jos en pystykään vaihtamaan alaa ja vanhalle en enää pääse. Niskassa on iso asuntolaina ja muut sitoumukset. Olen ajatellut sitäkin, että opiskelisin tuon 8 kk pidettyäni ensin kuukauden loman ja sitten siitä jatkaisin ehkä kiinnostavaa alaa... Mutta jos siitä ei tulekaan mitään ja jos haluankin päästä takaisin nykyiselle alalle, mutta toiselle työnantajalle.
Miten on ihmisillä käynyt vastaavissa tilanteissa? Meille " pakettia" tarjottiin, koska joka tapauksessa pian osa porukasta potkitaan ulos ja minä kuulun vaaravyöhykkeeseen eli työttömyys voi kuitenkin tulla eteen.
Kommentit (10)
Työ ei ollut mieleistä, joten sanoin kohteliaasti, etten aio jatkaa. Olin työttömänä noin 3 kuukautta ja sain uuden työpaikan, joka olikin oikein hyvä. Tsemppiä ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäin tyhjän päälle, mutta kahden viikon päästä olin silloisessa unelmatyössäni!
Jos haluat eteenpäin, jotain enemmän elämässäsi, älä jää odottamaan että se tuodaan. Tee itse jotain asian eteen. Nyt sinulla on siihen minun näkökulmasta katsottuna loistava tilaisuus.
Olin niin loppu siihen kamalaan työhön, että vasta tuon vuoden jälkeen saatoin harkita palaamista työelämään.
Kyllä tekevälle töitä löytyy ja saat vielä noin pitkään palkkaakin. Ilman muuta lähdet kohti unelmia!
niin uskaltaisin lähteä. Mutta jos teillä ei ole lapsia yhtään tai vasta yksi niin et ole kovin haluttua valuuttaa työmarkkinoilla. Mulla tismalleen sama tausta kun sulla ja esikoisen jälkeen en saanut duunia vaikka hain uutta sellaista (sanoivat aina haastattelussa että olen pätevä, mutta jään kohta kuitenkin taas äippälomalle). Tokan lapsen jälkeen sain tokasta hakemuksesta (lähetin hakemukset saman kuun aikana) vakkarityön, luulevat että lapset tehty :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanoutunut ilman seuraavaa paikkaa. Olin niin väsynyt silloiseen työhön ja ilmapiiriin että pakko oli lähteä. Vasta sen jälkeen jaksoin etsiä uutta työtä ja sainkin. Nyt on työ jossa viihdyn.
Työpaikkani oli kamala ja palkka huono, voin henkisesti pahoin, joten tuntui, ettei ole hävittävää. Uusi, mukava työpaikka löytyi muutaman kuukauden päästä, että kyllä kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on mielestäni elämäsi tilaisuus päästä huonosta työpaikasta - muuten olet siellä 10 v kuluttuakin (tai saat potkut huonommilla ehdoilla :( )
skon, että tulevaisuudessa akateemisille ja muillekin löytyy hyvin hommia.
Onnea matkaan!
itselläni irtisanoutuminen avasi uusia ovia, kun oli aikaa miettiä mihin kaikkialle haluaisi hakea... uusia ovia on avautunut tosi hienostai. ja töitä onn riittänyt.
Minä en vaan jaksa enää. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet tosi raskaita ja useimmat työaamut tuntuvat ahdistavilta. Olen sitä paitsi tn. väärällä alalla tai ainakin alan sisällä erikoistumassa vääriin tehtäviin. Ammatillinen itsetunto on vajoamassa pohjamutiin ja pelkään virheitä hirveästi nykyään.
Muisti on mennyt tosi huonoksi ja tuntuu, että töpeksin päivittäin. Jos objektiivisesti katson, niin en tee mitään virheitä sen enempää kuin muutkaan tai aikaisemmin, mutta tuntuu siltä, että olen surkimus ja pelkään pomon ilmestymistä huoneeni ovelle nykyään. Luin taannoin, että nämä ovat alkavan burn outin ensimmäiset oireet ja olisi viisainta lähteä ennen kuin sairastun oikeasti.
Mutta sitten se vapaaehtoinen lähteminen tuntuu aika uhkarohkealta, kun on kuitenkin mahdollista, että pystyisin pitämään työpaikkani yli näiden irtisanomisten. Todellakin vuosi sitten tein ratkaisun vaihdosta todella nopeasti ja epätoivoisesti ja ratkaisu on minusta ollut aikalailla ojasta allikkoon -tasoa. Vaistoni sanoivat jo haastattelussa (firman sisällä haastateltiin, kun hain sisäistä paikkaa), että joku mättää, mutta halusin vaan vanhasta työstä niin paljon pois. Edellinen työ oli ikävä, mutta työkaverit ja esimiehet jees. Nyt taas työ voisi olla siedettävä, mutta työkaverit ja esimiehet aika ikäviä. Erityisesti esimiehet.
Taloudellisesti tilanne on kyllä hankala, koska mun tulot on tälle taloudelle erittäin tärkeät ja jo pelkästään auto, joka sekin on työn kautta.
Kiitoksia kokemusten kertomisesta.
t: ap
minulla ei ollut irtisanomisuhkaa. Alkoi vain tuntua ylivoimaisen vastenmieliseltä olla enää siinä työpaikassa. Otin vastaan ensimmäisen työn jota tarjottiin samankaltaisella alalla. En pitänyt ollenkaan uudesta työstä ja irtisanoin itseni sieltä ilman uutta työpaikkaa. En ole edes hakenut uutta työpaikkaa, koska haluan nyt tosissaan rauhoittua ja harkita vaihtoehtoja. Minulla ei ole onneksi taloudellisia paineita - sen vuoksi pystyin tekemään näin.