Läheisen käytös menee ihan yli - mistä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea tietää kun et kerro rajoista tarkemmin. Voi olla, että kyseessä ihan normaalit rajat joita kiltti ihminen vihdoin asettanut.

Nämä rajat eivät mielestäni ole normaaleja, eivätkä liity kiltteyteen. Kiltitkin ihmiset voivat pitää rajoistaan kiinni, mutta tämän ihmisen kohdalla rajat eivät ole mitään tavallista. Rajat ovat luokkaa "en halua, että kanssani puhutaan mistään työhön liittyvästä" tai "en halua, että minulta kysytään miten jaksan".

Ap

Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, ovatko rajat sinun mielestäsi normaaleja. Itsekin näen noissa monta ongelmakohtaa, enkä halua puhua työstäni sukulaisten kanssa. "Miten jaksat" sisältää oletuksen, että menee jotenkin huonosti, ja pidän automaattisesti tällaisen kysymyksen esittäjää joko alentajana tai häiriintyneenä. N

Opin uutta, että miten jaksat kysymys merkitsee häiriintyneisyyttä :o

Jos kyseessä on nuori henkilö, hän on saattanut aiemman elämänsä olla ns. alisteisessa asemassa ja siksi vaan myötäillä monia sellaisia tapoja, joista ei ole pitänyt tai tuntenut niitä mukaviksi. Tällaiset tavat saattavat joissakin piireissä olla "normaaleja" ja toisissa ne tunnistetaan henkiseksi väkivallaksi, ahdisteluksi, tai muuten vaan huonoiksi. Eihän lapsikaan mene sanomaan vanhemmalleen, ettei halua olla tämän kanssa tekemisissä, jos hänen on yksinkertaisesti pakko olla selviytyäkseen. Hän oppii, että vanhempi satuttaa tai rankaisee, jos tätä kritisoi ja tälle asettaa rajoja

Sitten kun tuo pakko poistuu ja riippuvuussuhde katkeaa, lapsi määrittää itse omat ehtonsa ja rajansa. Jotkut läpäisevät seulan, toiset eivät. Ja hyvin tyypillisesti tässä vaiheessa vanhemmat loukkaantuvat, koska ovat eläneet itse omassa hubriksessaan ja kuvitelmassaan, että välit ovat hyvät, kun tosiasiassa ne ovat olleet vaan alisteiset

Ja tässä vaiheessa jotkut vanhemmat hyväksyvät lapsen autonomisuuden ja alkavat kohtelemaan tätä kunniottavammin. Ääritapauksissa alkaa jonkinlainen vihakampanjointi, esim. tällainen selän takana juoruilu, ettei henkilö saisi asettaa rajoja, ja onko hän mahdollisesti jotenkin pimahtanut, jne... Eli suorasta väkivallasta ja alistamisesta tulee epäsuoraa, ja kohteeseen pyritään vaikuttamaan negatiivisesti hänestä pahaa puhumalla, jne.

Ainoa fiksu tapa reagoida on kunnioittaa henkilöä ja pidättäytyä pahuudesta selän takana. Se ei tule päättymään hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea tietää kun et kerro rajoista tarkemmin. Voi olla, että kyseessä ihan normaalit rajat joita kiltti ihminen vihdoin asettanut.

Nämä rajat eivät mielestäni ole normaaleja, eivätkä liity kiltteyteen. Kiltitkin ihmiset voivat pitää rajoistaan kiinni, mutta tämän ihmisen kohdalla rajat eivät ole mitään tavallista. Rajat ovat luokkaa "en halua, että kanssani puhutaan mistään työhön liittyvästä" tai "en halua, että minulta kysytään miten jaksan".

Ap

Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, ovatko rajat sinun mielestäsi normaaleja. Itsekin näen noissa monta ongelmakohtaa, enkä halua puhua työstäni sukulaisten kanssa. "Miten jaksat" sisältää oletuksen, että menee jotenkin huonosti, ja pidän automaattisesti tällaisen kysymyksen

Ei se ole normaali kysymys. Terve ihminen ei ajattele, että toisen jaksamisessa olisi jotakin vikaa. Enemmänkin se kertoo kysyjän todellisuudesta, jossa hän joko itse ei jaksa, tai hänen ympärillään on paljon ihmisiä, joilla on jaksamisongelmia

Olen tavannut myös ihmisiä, jotka yrittävät nostaa itseään toisten yläpuolelle olettaen, että toiset ovat huonoja, kyvyttömiä, heikkoja tai jotenkin muuten viallisia. Heille tyypillistä on tällainen automaattinen säälivä asenne, vaikkei tosiasiassa tietäisi mitään toisen tilanteesta tai siitä, miten toinen pärjää tilanteessa. Sitä kutsutaan hubrikseksi, kun ajattelee itse olevansa kovin hyvä ja auttavansa toisia vaikka toiset eivät jaa tätä samaa ajatusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea tietää kun et kerro rajoista tarkemmin. Voi olla, että kyseessä ihan normaalit rajat joita kiltti ihminen vihdoin asettanut.

Nämä rajat eivät mielestäni ole normaaleja, eivätkä liity kiltteyteen. Kiltitkin ihmiset voivat pitää rajoistaan kiinni, mutta tämän ihmisen kohdalla rajat eivät ole mitään tavallista. Rajat ovat luokkaa "en halua, että kanssani puhutaan mistään työhön liittyvästä" tai "en halua, että minulta kysytään miten jaksan".

Ap

tällaiset saavat mulla soimaan hälytyskellot. ei ole normaalia sanoa perheelle tai ystäville, että ei saa kysyä miten jaksan. ihan tavallinen kysymys, johon voi vastata jotain liirumlaarumia, jos ei halua avata syvimpiä tuntojaan.

Miksi pitäisi vastailla jotain liirumlaarumia? Miksei voi vastata ihan rehellisesti, että älä turhaan kysele tai vaikka että mitä se sulle kuuluu? Luultavasti on vaan saanut tarpeekseen touhottajasta, joka ei jätä rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea tietää kun et kerro rajoista tarkemmin. Voi olla, että kyseessä ihan normaalit rajat joita kiltti ihminen vihdoin asettanut.

Nämä rajat eivät mielestäni ole normaaleja, eivätkä liity kiltteyteen. Kiltitkin ihmiset voivat pitää rajoistaan kiinni, mutta tämän ihmisen kohdalla rajat eivät ole mitään tavallista. Rajat ovat luokkaa "en halua, että kanssani puhutaan mistään työhön liittyvästä" tai "en halua, että minulta kysytään miten jaksan".

Ap

tällaiset saavat mulla soimaan hälytyskellot. ei ole normaalia sanoa perheelle tai ystäville, että ei saa kysyä miten jaksan. ihan tavallinen kysymys, johon voi vastata jotain liirumlaarumia, jos ei halua avata syvimpiä tuntojaan.

Miksi pitäisi vastailla jotain

Minulle tuo kysymys on merkki siitä, että kysyjä ei itse jaksa. Vähän niinkuin jos joku tulisi kysymään minulta "mites panee" niin teen oletuksen, että "paneminen" on tuolle ihmiselle jotenkin ylikorostuneen suuressa roolissa hänen omassa elämässään :D Ja koska ei omassani ole, otan tietysti etäisyyttä, koska ei kiinnosta jaksamisongelmat tai panemiset...

Tässä on kyseessä apn oma näkemys asiasta. Varmaan tullut torjutuksi toksisena ihmisenä ja ap on pöllämystynyt asiasta.

Masennus, burnout, epävakaa, diagnosoimattoman autistin burnout tai liian kiltin ihmisen burnout tai jokin yhdistelmä noista. Ja kuten edellisetkin sanoneet, kyseessä voi olla rajanveto, mutta ei välttämättä. Hyvin erityyppiset ihmiset voivat oireilla eri tiloissa noin, ylikiltistä kuspäähän.

Mulle tuli myös tuollanen "voi kun olen niin huolissani sinusta" -puhelu ja se jäikin sitten meidän viimeiseksi yhteydeksi kokonaan. Sinä määrität vain omat rajasi, et kaverin jonka rajoja on aikaisemmin ylitetty hänen tahtomattaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli myös tuollanen "voi kun olen niin huolissani sinusta" -puhelu ja se jäikin sitten meidän viimeiseksi yhteydeksi kokonaan. Sinä määrität vain omat rajasi, et kaverin jonka rajoja on aikaisemmin ylitetty hänen tahtomattaan.

Jep. Oma ääriesimerkki tällaisesta "läheisestä" oli sukulaisen puoliso, joka vuorotellen pahoinpiteli, ja sitten piti karmeita monologeja siitä, kuinka minun pitäisi vaan oppia antamaan anteeksi. Saman tien jos reagoin mihinkään hänen törkeyksiinsä, mukaanlukien asiattomat diagnoosien jakelut, hän loukkaantui ja alkoi itse uhriutumaan :D Lopulta kun ärähdin pahasti, koska teki erään todella törkeän tempun, niin sen jälkeen on vollannut kuin mikäkin jeesus nasaretilainen marttyyrina, vaikka todellisuudessa on itse pahoinpidellyt ja nokkinut minua yli vuosikymmenen...

Sama dynamiikka toistuu monen muunkin kohdalla. Nokkimista ja kiusaamista, ja sitten kun sille laittaa rajat, niin alkaa uhriutuminen, ulina ja nämä lokakampanjat selän takana. Oksettavaa porukkaa kerta kaikkiaan. Itse en ole enää missään tekemisissä tällaisten kanssa, ap:n "läheinen" sentään vielä jonkun verran sietää...