Mistä ensimmäisenä ihmiset tinkii kun on vaikea taloudellinen tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Ulkona syöminen, kirjat, kulttuuri.

Kirjat ovat mielestäni suht edullisia, esim. jokin Amazon Kindle ja tietysti kirjasto.

Tupakka ja alkoholi (viikonlopun punaviinit).

Ensimmäisenä tingin kulttuurimenoista joihin en pistä rahaa ellei oikeasti ole ylimääräistä. Sitten tinkisin vaatteista ja kengistä. Myös palveluista tyyliin kampaamo. Mutta ei niin että hampuusin näköisenä liikkuisin kuitenkaan eli aina pitää olla ehjää ja suht koht siistiä.  

Myös kodin elektroniikasta ja huonekaluista tinkisin, jos pitää säästää eli ostan edullista ja vaan jos pakko esim.rikkimenneiden tilalle.



Viimeisenä tingin ruuasta, ulkonasyömisestä ja matkailusta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rahat on loppu, niin en osta mitään paitsi ruokaa ja työmatkabensat. Jos on tosi hankala tilanne, niin sitten pitää alkaa nipistämään ruokalaskusta. Siitä saa satasen tai kaksi suhteellisen kivuttomasti, eli sämpylät ja leivonnaiset leivotaan itse ja kaikki ruoka tehdään itse, ulkona ei syödä. "Välipalaruokia" ei osteta, eikä mitään juomia (paitsi kahvia ja maitoa siihen ja ruuanlaittoon)

Ei sulla rahat ole loppu, jos pystyt ostamaan ruokaa ja bensaa. Sitä tulee aika taikuriksi, kun tilillä ei ole mitään ja pari viikkoa pitäisi selvitä.

Mun pitää syödä ja päästä töihin. Sinusta en tiedä. Ja en tietenkään ole tarpeeksi rahaton ja kurja, koska palstalta löytyy aina joku, joka oikeasti tietää, mitä "todellinen" köyhyys on ja on kaikkein eniten kärsinyt ja sairastanut, eikä loppua näy. Tiedetään.

Sehän riippuu lähtötilanteesta. Keskiluokkainen ajaa pidempään samalla autolla, ei osta uutta telkkaria tai sohvaa, ei lähde lomamatkalle. Harrastuksen voi lopettaa tai vaihtaa halvempaan, mutta lasten harrastuksista ei mielellään tingitä, jollei tilanne ole todella huono. Todennäköisesti ei tehdä isoja muutoksia, mutta kevennetään tai harvennetaan nykyisestä. Siivooja kerran kuussa, ei enää joka viikko esimerkiksi. 

Ykden palkansaajan taloudessani, jossa kaksi lasta on puolet ajasta, voin omissa kuluissa mielellään säästää. En käy hierojalla, kampaajalla, laittamassa kynsiä tai ripsiä. Harrastukset ovat ilmaisia uimahallikäyntejä lukuunottamatta. Pyrin minimoimaan vaate- ja kosmetiikkahankinnat, kunhan töissä näytän riittävän siistiltä.

Jos tapaan ystäviä kahvilassa, otan vaan tavallisen kahvin ja jätän viiden euron pullat vitriiniin. Sitten taas jos on se yksi ilta vuodessa, että mennään ystävien kanssa syömään, haluan syödä mieleiseni annoksen ja juoda vaikka useammankin lasin viiniä. 

Lasten kuluja pyrin hillitsemään niin että käytetään oiekasti harkintaa isoissa ja pienissä kuluissa, mutta kaiken tarvitsemansa ja monta haluamaansa asiaa lapset saa. Puhun avoimesti rahasta, mikä on kallista, mikä halpaa, paljonko on tulot ja mitkä on isoimmat menoni. Teinit kyllä ymmärtää ja osaa arvostaa sitä, että kuukauden nettotulot menee, jos halutaan kolmistaan matkalle. 

Ruoka on tökerön kallista josta on pakko säästää kun muukin kulutus 590 euron työttömyyskorvauksella leikattu kehitysmaalaisen tasolle.

Ruuasta että saadaan kuntosalikortti ostettua.

Lasten harrastuksista että päästään etelänlomalle.

Matkustelusta olen tinkinyt. 

Mä lopetin kirjakaupassa käynnin.

Ennen kävin joka perjantai ostamassa uuden kirjan viikonlopuksi. Yllättävän iso säästö, koska mukaan tarttui lisäksi yleensä muutama kortti jotka kirjoitin sukulaisille.

Nykyään käyn kirjastossa, mutta heti kun talous sallii, aion palata takaisin kirjakauppakäyntiin. Pelkästään se tuoksu ja uudet kirjat, kauniiden postikorttien katselu, joskus uusi, ihana kynä saa minut rentoutuneelle mielelle.

Ulkona syöminen, elokuvissa käynti. Muutenkin yritän katsoa mielellään ilmaisia tapahtumia ja museoiden ilmaispäiviä. Kaupassa olen vaihtanut suuren osan tuotteista edullisempaan. 

Ruoasta. Tässä kuussa ruokaan mennyt korkeintaan 100 e. 

Riippuu, miten elintaso laskee. Laskin omani tarkoituksella ja ensimmäisenä luovuin parturista. Sen jälkeen lähti ns. herkut. Stressin vähentyessä lähti alkoholi. Kuntosalikortti jäi pois, kun en joka arkipäivä käynyt töissä ja viitsinyt ajella salin takia, samalla loppui ravintoloissa käyminen. Oman ajan lisääntyessä en enää nähnyt syytä maksaa pilkotuista polttopuista. Osa asioista on ollut niin merkityksettömiä ettei ole edes huomannut niiden poistumista. Autosta en ole päässyt eroon, vaikka sitä tuleekin käytettyä huomattavasti vähemmän. Pienemmällä talolla pärjäisi, mutta en halua tehdä elämästäni kurjaa. On kivaa kun on tilaa ja aikaa harrastaa, ei pelkästään toista niin kuin ennen.

Vaimon osuuden jatkuvasta paikkaamisesta taloutemme taloudellisissa vastuissa.

Vielä pitäisi neuvotella uusiksi kotimme omistusosuudet ja kuinka paljon hoitovastiketta kumpikin maksaa.

Nykyään en käy enää elokuvissa, osta kirjoja, en harrasta mitään. En käy ravintoloissa, en juo alkoholia ja ostan vähemmän ruokaa. 

Ensin luovuin salikortista, koska en siellä käynyt kuin pari-kolme kertaa kuussa, niin yhdelle käynnille tuli hintaa.

Netflix jäi pois, koska Yle Areenassa on todella paljon hyvää katsottavaa! Samoin jätin kampaamokäynnit, meikit ja vaatteiden "katselun", koska usein tuli ostettuakin jotain. Töihin otan omat eväät, tällä on tullut todella iso säästö!

Hankkiuduin miehestä eroon.

Kaikki palvelut, jotka eivät ole aivan ehdottoman pakollisia, sosiaalinen elämä, harrastukset, kulttuuri, matkailu, ulkona syöminen, kaikki muu ostaminen paitsi ruuan ja päivittäistavaroiden, ruoka... Ihan kaikesta ainakin itse olen joutunut tinkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkona syöminen, kirjat, kulttuuri.

 

Kirjat ovat mielestäni suht edullisia, esim. jokin Amazon Kindle ja tietysti kirjasto.

Lainaamasi on varmaan ihminen, joka tykkää ostaa itselleen kirjat, jotka haluaa lukea, eli ei ehkä tarkoita, että lukemisesta tinkisi. Itsekin ostaisin koko ajan kirjoja, jos olisi varaa, muttei ole koskaan ollut, koska ne ovat asia, jota ei ole pakko ostaa omaksi, vaan voi tosiaan kirjastosta lainata.