Lue keskustelun säännöt.
Ihmisillä taitaa keskimäärin mennä aika paljon energiaa ystävyyssuhteisiin joita ei oikeasti haluaisi
30.10.2024 |
Mutta joita kuitenkin "täytyy" pitää yllä. Tämä sitten aiheuttaa vitutuksen kasautumista ja purkamista niihin ihmisiin, joista oikeasti välittää.
Kommentit (13)
Päin vastoin! Ystävyyssuhteet antavat energiaa, eivät syö sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin hyvin vakavasti, ja huomaan nyt miten rasittavia osa kaverisuhteista oli. Voin paremmin nyt, kun katkaisin rasittavat suhteet ja keskityin parhaimpiin ystäviin.
Joillain varmaan, mutta ei varmasti "ihmisillä" yleisesti. Vaatii harvinaisen pienen sielun ja onton luonteen, jos viettää tahallaan aikaa ihmisten kanssa, joista ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin hyvin vakavasti, ja huomaan nyt miten rasittavia osa kaverisuhteista oli. Voin paremmin nyt, kun katkaisin rasittavat suhteet ja keskityin parhaimpiin ystäviin.
Tämä on ihan totta. Jostain kohteliaisuudesta on tullut pidettyä yllä montaakin ystävyyssuhdetta. Nyt ymmärrän, että jos jonkun niin juuri ystävyyssuhteen pitää olla sellainen, joka tuottaa pelkkää iloa, koska elämässä joutuu riittävästi muutenkin sietämään ärsyttäviä ihmisiä ja kaikkea hankaluutta.
Ap, kiva kun sä ja mä voidaan vittuilla toisillemme joka päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin hyvin vakavasti, ja huomaan nyt miten rasittavia osa kaverisuhteista oli. Voin paremmin nyt, kun katkaisin rasittavat suhteet ja keskityin parhaimpiin ystäviin.
Sulla on hyvä tuuri. Usein melkoinen osa ystävistä kaikkoaa kun sairastuu, etenkin jos sairaus on pitkä (tai pysyvä) ja vaikeaoireinen.
Ihmiset käy töissä, joita vihaavat saadakseen rahaa, jota eivät tarvitse tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joista eivät pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heidän pitää pitää kulisseja yllä: "olen niin suosittu ja pidetty ihminen". Ilman laajaa ystäväpiiriä/kavereita sosiaalisessa mediassa ei huono itsetunto kestäisi. Mitä enemmän ystäviä, sitä pinnallisempi ihminen.
Ennen someakin moni on roikkunut kavereissaan vain kulissien vuoksi. Varsinkin nuori saa hyvin nopeasti epänormaalin leiman, jos kavereita ei ole paljoa. Minäkin sorruin nuorempana "kulissikaverien" mukana hengaamiseen vain siksi, jotta olisin saanut olla rauhassa jatkuvalta kommentoinnilta ja "huolelta". Suuri osa ihmisistä ei ole sisäistänyt sitä, että sosiaaliset suhteet sinänsä eivät paranna elämänlaatua vaan se, millaisia nämä suhteet ovat. Tärkeintä on vaan ollut se, että on jokin porukka ja mielellään joku parisuhdevirityskin. Siinä vähänkin epävarmempi ihminen on päätynyt kelpuuttamaan lähipiiriinsä ihan millaisia tapauksia tahansa, jotta ei tarvitsisi olla yksin. Luonnollisesti se heijastuu näihin kaveri-, ym. suhteisiin tyytymättömyytenä, selän takana puhumisena ja epäasiallisena käytöksenä, kun toisen seurassa ei oikeasti viihdy eikä ole koskaan viihtynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin hyvin vakavasti, ja huomaan nyt miten rasittavia osa kaverisuhteista oli. Voin paremmin nyt, kun katkaisin rasittavat suhteet ja keskityin parhaimpiin ystäviin.
Sulla on hyvä tuuri. Usein melkoinen osa ystävistä kaikkoaa kun sairastuu, etenkin jos sairaus on pitkä (tai pysyvä) ja vaikeaoireinen.
En koe sitä tuuriksi, olen nirso ihmisten suhteen, enkä ala muodostaa suhdetta itsekeskeiseltä vaikuttavaan ihmiseen. Minulta ei kaikonnut yksinään kaveri, vaan osa pikemminkin muuttui tungettelevaksi hössöttäjäksi. Olen aina ollut hyvä ylläpitämään ihmissuhteita. Jos ihmiset katoavat tällaisella hetkellä, niin ihmissuhteessa on alunperinkin ollut iso ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin hyvin vakavasti, ja huomaan nyt miten rasittavia osa kaverisuhteista oli. Voin paremmin nyt, kun katkaisin rasittavat suhteet ja keskityin parhaimpiin ystäviin.
Sulla on hyvä tuuri. Usein melkoinen osa ystävistä kaikkoaa kun sairastuu, etenkin jos sairaus on pitkä (tai pysyvä) ja vaikeaoireinen.
En koe sitä tuuriksi, olen nirso ihmisten suhteen, enkä ala muodostaa suhdetta itsekeskeiseltä vaikuttavaan ihmiseen. Minulta ei kaikonnut yksinään kaveri, vaan osa pikemminkin muuttui tungettelevaksi hössöttäjäksi. Olen aina ollut hyvä ylläpitämään ihmissuhteita. Jos ihmiset katoavat tällaisella hetkellä, niin ihmissuhteessa on alunperinkin ollut iso ongelma.
Mä tunnistan nämä "tungettelevat hössöttäjät", jotka aloittavat tiheän yhteydenpidon, ovat jatkuvasti huolissaan (varsinkin jos et joskus vastaa!) ja joita saa sitten lopulta itse lohdutella ja tyynnytellä, kun alkavat surra kuolemaasikin jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Joillain varmaan, mutta ei varmasti "ihmisillä" yleisesti. Vaatii harvinaisen pienen sielun ja onton luonteen, jos viettää tahallaan aikaa ihmisten kanssa, joista ei pidä.
Voin kertoa tällaisia pinnallisia ihmisiä on paljon. Kokemusta naisista, joidenka pitää pakon omaisesti pitää kulisseista kiinni: naimisiinmeno, lapset, auto, omistusasunto, laaja kaveripiiri, kalenteri pitää olla jatkuvasti täynnä, sosiaalisessa mediassa satoja ihmisiä kavereina, pitää jopa työkavereiden ja vanhojen koulukaverien kanssa käydä pakollisella lounaalla välillä vaikka minkäänlaista syvempää yhteyttä heihin ei ole. Kunhan voi postata someen kuvia, että olen suosittu. Ovat sisältään kuitenkin erittäin onnettomia ja omaavat huonon itsetunnon, ovat kateellisia ja haluavat aina kilpailla muiden kanssa. Parisuhde voi olla eron partaalla, mutta kaikki ongelmat pidetään salassa muilta ja hymyillään teennäisesti yhteisissä perhekuvissa jouluna. Heidän täytyy olla aina paras ja suosittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä tosi rasittavaa kuunella niitä juttuja.
Heidän pitää pitää kulisseja yllä: "olen niin suosittu ja pidetty ihminen". Ilman laajaa ystäväpiiriä/kavereita sosiaalisessa mediassa ei huono itsetunto kestäisi. Mitä enemmän ystäviä, sitä pinnallisempi ihminen.