Yksin leffaan
Aion taas mennä yksin leffaan. Muu perhe ei halua eikä ole ystäviä. Tykkään kyllä käydä yksin leffassa.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä siinä on?
Ei mitään. Olen paljon yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä siinä on?
Ei mitään. Olen paljon yksin.
Sama täällä. Miksi aina pitäisi olla seuraa julkisella paikalla? Minä käyn melkein aina kaikkialla itsekseni.
Käyn elokuvissa usein, pari kertaa viikossa. Usein mieheni kanssa, mutta jos hän ei halua nähdä jotain tiettyä elokuvaa, menen yksin. Ehkä noin puolet käynneistä olen yksin. Tykkään molemmista tavoista; on kivaa kun voi jutella leffasta jälkikäteen, mutta toisaalta siinä on jotain extraa kun saa olla yksin omien ajatustensa kanssa.
Ihan parasta käydä yksin, ei tarvitse miettiä että tykätäänköhän me tästä nyt molemmat
Tuletko ap yhdessä leffaan katsomaan Venom 3?
Vierailija kirjoitti:
Tuletko ap yhdessä leffaan katsomaan Venom 3?
Ei kiitos.
Helpostihan siellä saa seuraa jos niin haluaa.
Maanantaina kävin ilman seuraa elokuvissa katsomassa Smile 2 -leffan.
Sitten yksin menen näihinkin näytöksiin tällä viikolla:
- The Room Next Door
- Terrifier 3
- Venom 3
Ei mullakaan ole läheisiä kavereita. Syy miksi tällä viikolla näin moneen näytökseen on halvemmat lippuhinnat.
Katsoin lähi teatterini näytöksiä ja osa kauhuleffoista alkaa klo. 23:n jälkeen. Yksinkö menisi niihin näytöksiin?
Saattaisi itselläni tulla uni silmään niin myöhäisillä näytösajoilla.
Olen kerran elämässäni käynyt yksin elokuvissa, ihan tässä äskettäin. Kivaa oli. Pitää olla aika epävarma pitääkseen tätä jotenkin outona tai hävettävänä. Toki yleensä yhdistän leffat treffeihin jne, mutta kyllä se näinkin voi mukavasti mennä.
Mä en muistaakseni ole koko elämässäni käynyt leffoissa muuten kuin yksin. Kun ei ole koskaan ollut kavereita, ystäviä tai puolisoa. Ihan mukavaa on joo, jos leffa on hyvä. Näin keski-iässä jo vähän vaikeampaa vaan löytää niitä hyviä, kun ei toimintarämistelyt, kauhut, supersankarit yms. kiinnosta ollenkaan. Eikä oikeastaan romantiikka tai komediakaan. Kaipaan vakavaa draamaa aikuisille, mutta sellaisia elokuvia on aika vähän nykyään.
Käyn paljon elokuvissa sekä yksin että puolison kanssa. Jokaisessa näytöksessä on ollut ja tulee olemaan yksin olevia, joten siinä ei ole mitään outoa vaan se on täysin normaalia.
Tottakai yksin leffaan mieluumminkin kuin että pölpöttäisi kaverin kanssa leffan aikana kuten jotkut tekee.
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran elämässäni käynyt yksin elokuvissa, ihan tässä äskettäin. Kivaa oli. Pitää olla aika epävarma pitääkseen tätä jotenkin outona tai hävettävänä. Toki yleensä yhdistän leffat treffeihin jne, mutta kyllä se näinkin voi mukavasti mennä.
Lisään tähän vielä, että leffassa käyminen on yleensä minulle sosiaalinen tapahtuma, sillä vain se usein tekee siitä sen arvoisen. Nimittäin harva elokuva kiinnostaa niin paljon, että mieluusti menisin katsomaan, vaikka sitten yksin jos ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mitä leffaa menet katsomaan?
Ismo Leikolasta kertovaa elokuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en muistaakseni ole koko elämässäni käynyt leffoissa muuten kuin yksin. Kun ei ole koskaan ollut kavereita, ystäviä tai puolisoa. Ihan mukavaa on joo, jos leffa on hyvä. Näin keski-iässä jo vähän vaikeampaa vaan löytää niitä hyviä, kun ei toimintarämistelyt, kauhut, supersankarit yms. kiinnosta ollenkaan. Eikä oikeastaan romantiikka tai komediakaan. Kaipaan vakavaa draamaa aikuisille, mutta sellaisia elokuvia on aika vähän nykyään.
Voisiko The Room Next Door olla makuusi? Se tulee elokuviin tällä viikolla.
Elokuvissahan vaan katsotaan elokuvaa, niin eihän siinä seuraa tarvitse. Yksin kun menee uudelleen ja uudelleen niin siihen tottuu ja tuntee sen vaan vapauttavammalta.
Mitä ihmeellistä siinä on?