Vakava sairastuminen, miten muut reagoivat?

En itse ole oikein edes kertonut omista diagnooseistani juuri kenelkekään. Toki esim. kuntakokeilun työntekijä ja sosiaalityöntekijä ja joku muukin tietävät, mutta esim. ihmiselle, jonka kanssa joudun asumaan en ole kertonut, enkä mitenkään ns. kaapista tämän asian kanssa ole tullut. Tämä johtuu siitä, että en halua kertoa, asia ei kuulu muille, enkä halua, että tietoa käytetään itseäni vastaan. Saamani kohtelu on muutenkin julmaa. En diagnoosini kuole, mutta en tästä myöskään koskaan parane. Syövästä tai vastaavasta ei kohdallani kuitenkaan ole kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako se minkä tyyppinen sairaus on kyseessä?

 

Jos se on parantumaton ja siihen ei ole kuin lieventävät ja hidastavaa hoitoa, josta on sivuvaikutuksia kuten hiustenlähtö, niin kyllä minua lähtökohtaisesti kiinnostaisi, jos joku lähisukulainen sairastuisi sellaiseen. Ilmeisesti kaikkia ei kiinnosta.

Mitäpä sille kukaan mahtaa.

Juostaan karkuun. Näin itse koin. Olen terve nykyään. Traumat jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako se minkä tyyppinen sairaus on kyseessä?

 

Jos se on parantumaton ja siihen ei ole kuin lieventävät ja hidastavaa hoitoa, josta on sivuvaikutuksia kuten hiustenlähtö, niin kyllä minua lähtökohtaisesti kiinnostaisi, jos joku lähisukulainen sairastuisi sellaiseen. Ilmeisesti kaikkia ei kiinnosta.

Parantumaton sairaus voi olla myös joku johon ei kuole esim mielenterveys ym sairaudet. Sitä ainakin itse mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako se minkä tyyppinen sairaus on kyseessä?

 

Jos se on parantumaton ja siihen ei ole kuin lieventävät ja hidastavaa hoitoa, josta on sivuvaikutuksia kuten hiustenlähtö, niin kyllä minua lähtökohtaisesti kiinnostaisi, jos joku lähisukulainen sairastuisi sellaiseen. Ilmeisesti kaikkia ei kiinnosta.

Parantumaton sairaus voi olla myös joku johon ei kuole esim mielenterveys ym sairaudet. Sitä ainakin itse mietin.

Kuulostat melkein låhisukulaiseltani. Parantumattomasta syövästä kertominen on hänen mielestään vain huomiohakuisuutta.

En kertonut kuin puolisolleni ja parille ystävälleni. Tiesin että ovat ainoat jotka osaavat suhtautua neutraalisti. 

Todella surullista, mutta noin se joskus saattaa mennä. Ehkä he eivät tiedä itsekään mitä sanoa tai eivät edes halua ajatella elämän vastoinkäymisiä ja tulevat sitten töksäytelleeksi kaikkea tahditonta. Hyvä että vanha ystäväsi sentään ymmärtää tilannettasi ja osaa olla tukena. Paljon voimia sinulle, ap.

Onko lapsuudenperheessä vahvoja "rooleja", joita sairastuminen muuttaa? Oletko ollut aiemmin se muiden tukija ja kannattelija, vahva kuuntelija ja auttaja, johon muut ovat voineet tukeutua? Oletko ollut se porukan "tekijä", joka ideoi ja järjestää kokoontumisia ym? Joudutko nyt vetämään rajoja jaksamisesi vuoksi?  Kun roolit muuttuvat, osa ihmisistä ei voi hyväksyä tätä ja osoittavat mieltään. Toiset ovat kateellisia saamastasi huomiosta. Niin surullista se on. Ei kovin aikuista.

Nostan

Minullakin on syöpä, tosin ollut remissiossa jo useamman vuoden.

Vain muutama ihminen tietää, lopuille en ole puhunut mitään eivätkä he jotka tietävät puhu. He ovat luotetuimipia ja läheisimpiä ihmisiä.

He ovat olleet tukena alussa  kun kaikki oli vielä uutta ja epäselvää ja paljon tutkimuksia.  Yhdeksän vuotta olen sairastanut a elän normaalia elämää. Syöpä ei ole levinnyt,  on kutistunut ja remissiosa. En tule koskaan terveeksi siitä.  Onkologin isanoi että hyvin voi olla että kuolen ensin johonkin muuhun, vaikka vanhuuteen. Olen jo hieman iäkkäämpi.

Tiedän tapauksia missä ihmiset kaikkoaa ja pelkää.  Todella ikävää. 

Nostan vanhaa keskustelua ja kysyn apltä onko tilanne muuttunut paremmaksi muiden ihmisten osalta? 

Kiinnostaa siksi että itsekin olen sairastanut ja vointi huononee viikko viikolta. En edes tarkkaan tiedä mitä sairastan kun ei tutkita vaan pidetään tiukasti kiinni aiemmista diagnooseista. Kaikkein lähimmät ihmiset lähes kokonaan hylkäsivät tai itse hylkäsin koska kohtelu oli niin järkyttävän tylyä. Suoranaista vihaa ja osa jopa pilkkanauroi. Kovin läheisiä ystäviäkään ei ole ollut vuosiin koska sairastuminen heidätkin karkoitti. Julmaa peliä. Yksin jää eikä apua tule terveydenhuollon puoleltakaan, syyllistetään sairauden pahenemisesta vaikka olen tehnyt kaiken kuten on käsketty. Saa tosissaan vakuutella päivittäin itselleen että sinä selviät yksinkin, jaksat ja pärjäät. Vaikka ei pärjääkään. 

Tajusin kauan sitten että ihminen on yksin syntyessään ja kuollessaan ja suurimman osan siitä välistä. Syntymän ja kuoleman välissä leikitään kaikenlaisia parileikkejä ja työleikkejä. Mutta ihminen on aina yksin itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin kauan sitten että ihminen on yksin syntyessään ja kuollessaan ja suurimman osan siitä välistä. Syntymän ja kuoleman välissä leikitään kaikenlaisia parileikkejä ja työleikkejä. Mutta ihminen on aina yksin itsensä kanssa.

Niin on ja silti jokainen kaipaa sitä yhtä ihmistä joka jaksaa kulkea rinnalla mutta harva siihen kykenee tai uskaltautuu. Miten ihmeessä tätä yksin jaksaa kantaa?

Vierailija kirjoitti:

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..

Miten sä kehtaat?? 

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhaa keskustelua ja kysyn apltä onko tilanne muuttunut paremmaksi muiden ihmisten osalta? 

Kiinnostaa siksi että itsekin olen sairastanut ja vointi huononee viikko viikolta. En edes tarkkaan tiedä mitä sairastan kun ei tutkita vaan pidetään tiukasti kiinni aiemmista diagnooseista. Kaikkein lähimmät ihmiset lähes kokonaan hylkäsivät tai itse hylkäsin koska kohtelu oli niin järkyttävän tylyä. Suoranaista vihaa ja osa jopa pilkkanauroi. Kovin läheisiä ystäviäkään ei ole ollut vuosiin koska sairastuminen heidätkin karkoitti. Julmaa peliä. Yksin jää eikä apua tule terveydenhuollon puoleltakaan, syyllistetään sairauden pahenemisesta vaikka olen tehnyt kaiken kuten on käsketty. Saa tosissaan vakuutella päivittäin itselleen että sinä selviät yksinkin, jaksat ja pärjäät. Vaikka ei pärjääkään. 

Tämä . Ihan samanlaisia kokemuksia itsellänikin ja miten avuttomaksi sitä tuntee itsensä kun asuukin yksin , pelkkien normi - asioiden hoitaminenkin on haastavaa kun oksettaa ja voi muutenkin huonosti .